Toko 2 - osa 5

Maanantaina tokoiltiin taas HSKP:n Toko 2 -kurssilla. Viime viikon katastrofi-tokoilu oli vielä vahvasti mielessä, mutta treeneihin oli silti lähdettävä. Uusi viikko, uudet kujeet. Ja uudet mahdollisuudet selvitä oman elämänsä sankareina. :)

Tällä kerralla koira oli yhteistyöhaluisempi. Korvat olivat enimmäkseen kuulolla ja käskyihin reagoitiin. Teimme pari hyvää toko-hyppyä ja ihan kivaa seuraamista käännöksillä. Saimme alulle uuden liikkeen, liikkeestä istumisen. Kaukojakin tehtiin lopuksi suurella innolla ja luoksepäästävyyttä uuden ihmisen kanssa.

Koiran käytös oli silti edelleen todella levotonta. Ikinä ei tiennyt milloin Pulmu yrittää singahtaa perusasennosta viereisen koiran luokse, toisin sanoen kiristyneen remmin päähän vetämään. Perusasennoista puuttui kesto niinkuin kaikesta muustakin tekemisestä. Heti, kun palkitsin hyvästä suorituksesta niin koira ampaisi muihin puuhiin. Nurmikko tuoksui ihanalta ja hiekkakentältä oli mukava napsia vanhoja nameja ja pupun papanoita. Kun kouluttaja tuli neuvomaan niin Pulmu alkoi säätämään. Koira ei siis pysynyt aloillaan millään. Pulmun puuhien seuraaminen oli kuin olisi katsonut hölmöä koiravideota pikakelauksella.

En tiedä mikä Pulmulla on, mutta tällä hetkellä meillä on suuria vaikeuksia keskittymisen ja luopumisen kanssa. Tilanne on ollut erityisen haastava jo 2 kuukautta ja toko-tuntien mittapuulla meininki on vain mennyt hullummaksi... Toivon, että tämä liittyisi juoksujen lähestymiseen, mutta voihan tämä olla myös esimerkiksi murrosikä, vol. 3. Yksi asia on selvillä - tokoilu ei tällä hetkellä ole mielekästä. Tuntuu turhauttavalta ja nololta, koska aiheena on tottelevaisuus ja meillä mennään jatkuvasti alamäkeen. Olen yrittänyt kovasti ja koira vain muuttuu hullunkurisemmaksi. Meillä on vielä yksi kerta kurssia jäljellä. Sen jälkeen pieni toko-breikki (osa 2) lienee paikallaan. :)

Toko 2 - Sekoilua Sirkuskentällä

Maanantai koitti ja lähdimme pontevasti HSKP:n Toko 2 -kurssille. Matka Malminkartanon Sirkuskentälle taittui tällä kertaa bussilla. Ehdimme myös tehdä puolen tunnin kävelylenkin ennen kurssin alkamista. Julkisilla matkustaminen ja liikunta ei kuitenkaan väsyttänyt Pulmua yhtään ja härdelli alkoi heti, kun pääsimme kentän läheisyyteen. 

Kontaktin saaminen oli hankalaa. Helppojen juttujen tekeminen tuntui vaikealta ja Pulmua itketti. Perusasentoihin ei löytynyt kestoa, vaan peppu nousi maasta heti kehun tultua. Käskyt kantautuivat kuuroille korville. Vaihdoin nakit possun kieleen, mutta tämäkään ei auttanut.

Harjoittelimme toko-estettä. Pulmu ei pystynyt lähestymään estettä siivosti, vaan näytti remmissä kiskovalta, ryömivältä vetokoiralta. Pulmua ei saanut millään perusasentoon ja kouluttaja käski houkutella Pulmun namilla perusasentoon. (Miten noloa! Pulmu todellakin osaa tämän ja namilla houkuttelu on viimeinen keino mitä käytän.) Sain koiran namilla jonkinmoiseen perusasentoon, mutta eihän Pulmu siinä pysynyt puolikasta sekuntia pidempään. Kun annoin käskyn "Este" niin koira singahti väärään suuntaan. (Huokaus.) Toistettaessa, homma saatiin tuurilla onnistumaan.

Päätin tehdä Pulmun kanssa jotain helppoa, missä onnistuisimme varmasti. Kapulanpito on nykyään helppoa, sillä koira tietää mitä pitää tehdä ilman käskyjä. Jäin vähän syrjemmäksi muista, mutta kapula ei kiinnostanut koiraa pätkääkään, vaan nurmikon hajut veivät voiton. Hiekkakentällä saimme pari onnistunutta pitoa, mutta puolet toistoista meni harakoille koiran katsellessa muita koiria ja sulkiessa korvansa. Siispä siirryimme vielä helpompaan tekemiseen. Istahdin koiran viereen ja naksuttelin katsekontaktista. Saimme onnistumisia. Tämän jälkeen kävimme vielä kerran toko-esteellä. Vein nami-targetin esteen taakse ja sain koiran namin avulla perusasentoon. Nyt koira singahti käskystä esteelle (namille) kuin raketti. Pulmu sai mega-kehut ja tähän lopetimme tämän päivän treenit.

Muut jäivät vielä puoleksi tunniksi tokoilemaan, mutta me lähdimme maitojunalla (bussilla) takaisin kotiin. En ole muistaakseeni koskaan keskeyttänyt ohjattuja treenejä. Tämä ei ollut ollenkaan meidän päivämme. Koiraa ei kiinnostanut pätkän vertaa ja keskittyminen oli nollassa. Jos voin jostain olla tyytyväinen niin siitä, että tajusin pakata kimpsut ja kampsut ennen kuin omat hermoni olivat palaa täysin. Nyt koiralle kuitenkin jäi sellainen olo, että se onnistui. 

Itseäni huonot treenit ketuttivat vietävästi ja mökötin loppuillan. Onko ärsyttävämpää kuin se, että ollaan tehty ahkerasti "kotiläksyjä" ja treenailtu kotosalla. Kun sitten lähdetään kurssille hakemaan neuvoja ja vinkkejä kouluttajalta niin emme saa mitään tehdyksi, koska koiraa ei huvita. Ärsyttävää tai ei, tällä viikolla kävi näin. Helppoa tämän ei kuulukaan olla, mutta välillä tie tuntuu ylivoimaisen vaikealta.

Miksi treenit menivät pieleen? Tässä valistuneita veikkauksia:

a) Kenties sunnuntain 1,5 h rauhoittumistreenit olivat uuvuttaneet koiran.

b) Voisivatko juoksut olla lähestymässä? En tosin itse usko tähän selitykseen kovinkaan vahvasti.

c) Häiriö skeittareineen ja koirineen oli tänään liikaa, kenties kohdan (a) vuoksi.

Mitäpä tästä toko-tunnista voi oppia? Kaikille tulee huonoja päiviä - aina ei vain suju. Jos ei suju, niin kannattaa päättää treenit johonkin helppoon, jossa koira varmasti onnistuu. Olkoon se sitten pentukurssin oppimäärään kuuluva katsekontaktin ottaminen. (Blaah!)