Koiramaisia ajatuksia

Viime viikonloppu meni koiramaisissa merkeissä. Olin lauantaina talkootöissä seuran rally-toko-kisoissa. Sunnuntaina taas jännitin agility-radan reunalla, kun Pulmu ja Ossi osallistuivat ensimmäisiin virallisiin kisoihinsa. Ratana oli mini1:sten hyppyrata BAT:n järjestämissä kisoissa. Pulmulla oli raukea lönköttelyvaihde ja nenä vei kerran syrjäpolulle. Tuloksena oli 7. sija viidellä virhepisteellä. En lähde analysoimaan tätä sen enempää, sillä en juurikaan tiedä miten Pulmu ratansa treeneissä suorittaa. Olin hirmuisen ylpeä koirakosta. Tyypit olivat ihkaoikealla radalla, kisapaineessa ja tuloksena oli hyväksytty rata.

Pulmusen kanssa olen käyneet syksyn mittaan kerran viikossa rally-toko-treeneissä. En halua asettaa mitään tavoitteita tälle harrastukselle, sillä niistä on aiemmin koitunut lähinnä stressiä ja hermojen menetystä.  Rally-toko on meille mukavaa yhdessä puuhastelua, kunhan muistan olla tavoittelematta tähtiä ja nipottamatta yksityiskohdista.

Vappu on ollut ahkera pentukerholainen ja käynyt kerran viikossa Ossin kanssa pentu-agilityryhmässä. Heillä on ollut megahauskaa. Välillä Vappu on päässyt myös Pulmun ja Ossin omatoimivuorolle sporttikselle.  Näinollen Vapusta on kehittymässä todellinen agilitykoira.

Omat suunnitelmani Vapun tokoharrastuksesta ovat haihtuneet - ainakin toistaiseksi. Tälle ei ole oikeastaan mitään selitystä, mutta miksi pitäisikään olla. Vapun kanssa olen keskittynyt ihan perusjuttuihin - siihen miten kahden pihakoiran kanssa arjen rutiineista selvitään. Olisihan tämänkin voinut tehdä paremmin, mutta on ollut mukavaa vähän höllättä vaihdetta. Onhan tässä toki jotain pientä näpertelyä ollut vireillä. Marraskuun ohjelmassa oli seuran pentukurssi, mutta se meni mönkään, kun Vapulla alkoi juoksut (!). Siispä varasin alkuvuodelle tottiskurssin. J

On mielenkiintoista nähdä millainen koira Vapusta varttuu. Se on ainakin selvää, että Pulmu on jäänyt koossa kakkoseksi jo kauan aikaa sitten. Ruoka on Vapulle elämän ykkösasia ja koira muuttuu imuriksi heti, kun nappulat asetetaan tarjolle. Sitä ennen Vapun suusta tippuu kuolapisaroita lattialle. (Tämä on hirmuisen huvittavaa.) Pulmukin on innostunut syömisestä Vapun myötä. Vappu vaikuttaa Pulmua suoraviivaisemmalta koiralta, jota on helpompi lukea. Vapun luonne on kiltti ja kultainen. Vapulle ei tullut ikinä pentujen puremisvaihdetta. (Se on ollut erittäin hämmentävää.) Onneksi pinnan alla kuplii hötkyilevä pihakoirateini, joka höseltää kieli poskella viettiensä viemänä.

Viime kuukaudet ovat olleet mainioita. Naurua riittää, kun seurailee kahta pöheltäjäämme. Toisen koiran ottaminen on osoittautunut erinomaiseksi päätökseksi. 

Vappu syksyn kuvissa

Viikot ovat vierineet ja Vappu on varttunut höyhensarjalaisesta mainioksi teinikoiraksi. Blogin päivitykset ovat vaienneet, mutta matkan varrelta on siitä huolimatta tallentunut muutamia ihania kuvia.

Tässä muutamia kotoisia helmiä syys-lokakuulta, jolloin Vaapukka oli 6-7 kuukauden iässä. 

Vappu, 6 kk

Vappu, 7 kk

Vappu, 7 kk

Vappu, 7 kk

Vappu, 7 kk

Kuvat: Ossi L.

Elokuun kuulumisia

Elokuu on ollut täynnä kauniita ja aurinkoisia päiviä. Koirat ovat viihtyneet pihalla köllöttelemässä. Vai pitäisikö sanoa koira? Siinä missä Pulmu on siniverinen sisäprinsessa - on Vappu ollut pennusta saakka todellinen outdoor-tyyppi. Vappu tykkää istuskella katetulla terassilla, maata nurmikolla ja kuunnella luonnon ääniä. Pulmu taas tykkää sängyssä laiskottelusta. Kuin yö ja päivä, tässäkin asiassa...

Pulmu

Vappu (5 kk)

Viimeisen kuukauden aikana hammaskeiju on kyläillyt meillä usein. Vapun toinen yläkulmuri sen sijaan oli tiukassa eikä lähtenyt omia aikojaan, vaikka viereen kasvoi jo hyvää vauhtia uusi hammas. Lähdimme eläinlääkäriin näyttämään tilannetta, kun uusi kulmahammas oli jo tulossa yli puolen välin. Eläinlääkärin tuomio oli, että "Tilanne on vielä mahdollista saada pelastettua." Uusi alakulmuri oli siis alkanut kasvamaan jo vinoon yläkerran rivistön ruuhkasta johtuen... Kulmahammas poistettiin seuraavana päivänä Univetin leikkaussalissa. Leikkaus meni hyvin, maitohampaan juuri oli suuri eikä luultavasti olisi omia aikojaan irronnut ihan heti. Leikkauksen jälkeen Ossi on ahkeroinut Vapun hampaiden kanssa ja suorittanut "oikomishoitoa" ja palloleikkejä eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti. Nyt hampaat näyttävät kauniilta ja mahtuvat suuhun oikeassa asennossa.

Vasemmalla Vappu (5 kk), oikealla painikaverinsa Pulmu

Koirien agilitykausi on korkattu. Pulmu ja Ossi ovat aloittaneet syys-talvikauden treenit sekä omatoimivuorolla, että ohjatussa ryhmäpaikassaan Helsingin agilityurheilijoissa. Vappukin aloitti HAU:n penturyhmässä, jossa tulevat agilitytoivot puuhailevat monenmoista kivaa, mm. leikkivät. :)

Vappu (5 kk)

Vappu (5 kk)

Minun ja Pulmusen rally-tokon alkeiskurssi loppui tällä viikolla. Kurssi oli todella hyvä (!), sillä kerrankin ehdittiin keskittyä huolella teoriaan, sääntöihin sekä alokas-luokan kylttikohtaisiin kommervenkkeihin. Onneksi päätin siis vielä kerran lähteä alkeiskurssille - kolmas kerta toden sanoi. :) Viimeisellä kurssikerralla teimme täysimittaisen ALO-radan. Se oli tuskainen taival... Pulmu menetti kiinnostuksensa tekemiseen jo ensimmäisen neljänneksen jälkeen. (Tässä tosin ei ole mitään uutta.) Sen jälkeen sain tehdä kaikkeni, että sain meitä hilattua kyltiltä toiselle. (Tai siltä ainakin tuntui...) Pointseja saatiin kasaan kuitenkin 81 pistettä. En ymmärrä miten se on mahdollista, koska omasta mielestäni (Nipo!) seuraaminen oli kammottavan väljää, nenä meni monasti maahan, välillä koira hyppäsi kuono käteen kiinni, koska havitteli namia. Pulmusta näki, että ajatukset olivat ihan muualla ja keskittyminen kovin vaikeaa. Pisteet eivät tosin olleet täysin realistiset, koska sääntöjen vastaisesti välillä palkkasin koiraa. Kouluttajien mukaan me olisimme valmiita kisaamaan alokas-luokkassa. Itse olen tyystin eri mieltä. (Nipo!) Pulmu kyllä osaa alokasluokan asiat, mutta motivointisektorillamme on pahoja puutteita. Tälläkin kurssilla olen joka viikko tuonut mukanani eri leluja ja yrittänyt löytää innostavaa palkkaa siinä onnistumatta. Siinä on tavoitteemme syyskaudelle, kun aloitamme vakiotreeniryhmässä. Miten innostaa Pulmua? Mikä olisi niin hyvä palkka, että levoton tuhkimo jaksaisi pysyä kiinnostuneena muutoinkin kuin kolmen kyltin verran... (Olisikohan sallittua laittaa Vappu treenitaskuun kurkkimaan radan ajaksi?) Jos en seuraavien kuukausien aikana edisty tässä asiassa niin kenties sitten (vihdoin) totean, että Pulmun lienee parasta keskittyä ainoastaan agilityyn. Kuten niin monesti aiemmin on tullut todettua - se ainakin sopii koiralle, jolla on tarve tehdä koko ajan sata lasissa.

Suunnitelma Vapun toko-harrastuksen suhteen on alkanut muotoutua, mutta konkreettiset toimet ovat toistaiseksi vähäisiä ja keskittyneet edelleen siihen kontaktin ylläpitämiseen. Elämme parhaillaan kriittisiä kuukausia, kun Vappu on erittäin kiinnostunut ympäristöstään. Hiljaa hyvä tulee. :)

Vappu (5 kk)

Vappu (5 kk)

Iloista ja leikkisää treenisyksyä koirakavereille ja leppoisia päiviä kaikille koiranmielisille! :)

Open Show 2015

Lauantaina oli jälleen se aika vuodesta, kun järjestettiin pihakoirien pirtsakat kokoontumisajot - Open Show 2015. Suomen tanskalais-ruotsalaiset pihakoirat ry:n oma ja epävirallinen koiranäyttely pidettiin tänä vuonna Helsingissä, Rastilan leirintäalueella. Ilma oli paras mahdollinen - kaunis ja aurinkoinen, mutta ei liian kuuma koirille.

Parin vuoden aikana olen saanut tutustua useisiin ihaniin pihakoiraihmisiin ja Open Show on hyvä tilaisuus tavata näitä ihmisiä. Näin ollen, nautiskelin päivästä jutellen ja vaihtaen kuulumisia. (Illalla kurkkuni olikin kaikesta kälisemisestä kipeänä.) Kehistä en saanut kokonaiskuvaa, vaan seurailin koiria miten juoruilultani ehdin. :)

Vappu sai osallistua narttujen Baby-luokkaan (5-7 kk), vaikka olikin kymmenisen päivää alaikäinen. Vappu esiintyi hyvin, liikkui luontevasti ja seisoi mukavasti. Pieni pihakoiratyttö ei pelännyt eikä jännittänyt liikaa, vaikka ympärillä oli monenlaista häiriötä. Olin Todella Ylpeä pienestä Vaapukastani! Kontaktiahan Vappu ottaa voimakkaasti niin seisoessa kuin liikkuessakin, mutta tämä on seikka, jota en lähde kitkemään, sillä lemppariharrastuksia ajatellen tuo asia on prioriteettilistan kärkipäässä. Satu Ylä-Mononen (tuomari)  arvosteli Vapun seuraavasti:

"Kookas narttupentu, jolla erinomaiset mittasuhteet. Hyvä purenta, lupaava nartun pää. Hyvä luusto, eturintaa saisi olla jo nyt enemmän. Lupaava rungon vahvuus. Niukat kulmaukset edessä, hyvät takana. Erinomainen hännän asento. Esiintyy erinomaisesti."

(ESIINTYY ERINOMAISESTI! Mussukka!!)

Vappu Baby-kehässä

Vappu tuli narttujen baby-luokan toiseksi (seitsemän osallistujaa), sai kunniapalkinnon ja kutsun Paras häntä-kilpailuun. :)

Vappu ja arvostelun lukeminen

Pulmu taas oli ilmoitettu narttujen avointen (AVO) luokkaan. Aloin stressaamaan tuuliviirimme esittämistä jo viikko ennen H-hetkeä, mutta onneksi Ossi lupasi esittää Pulmusen. Tyypit vetivät todella hienosti enkä voinut muuta kuin ihailla kaksikon yhteistyötä. Wau! Pulmu sai seuraavan arvostelun:

"Hyvä koko ja mittasuhteet. Tällä hetkellä vielä kovin kevyt ja ilmava. Oikea purenta, sievä nartun pää, luusto voisi olla vahvempi. Niukka eturinta, hyvä ylälinja ja häntä. Hyvät kulmaukset takana. Liikkuu kauttaaltaan hyvin. Esiintyy hyvin."

(ESIINTYY HYVIN!! Selvästi oikea handleri puikoissa. :))

Laatuarvosteluna Pulmu sai EH:n (Erittäin hyvä). Tämä yllätti minut - olisin odottanut H:ta (Hyvä).

Pulmu kehässä

 Vappu ja isänsä Jiro oli ilmoitettu parikilpailuun. Tämä tuntui hyvältä ajatukselta silloin, kun Open Show -ilmoittautuminen oli käynnissä ja Vappu kuin ilmetty isänsä. Open Show -päivänä Vappu ei enää juurikaan näyttänyt isältään. Pari oli kuitenkin mainion näköinen ja Sari esitti koirat hienosti!

Vappu Vaapukka

Vappu ja isänsä Jiro

Iltapäivällä kävimme Vapun kanssa vielä pyörähtämässä Paras häntä -kilpailussa. Vappu vispasi häntäänsä minkä ehti, mutta paras häntä -titteli meni hurmaavalle Leeville.

Open Show -päivä oli iloinen ja onnistunut. Järjestelyt toimivat erinomaisesti ja päivä oli organisoitu todella hyvin. Virallisten osuuksien jälkeen jäimme vielä illanviettoon rantasaunalle. Ensi vuonna Open Show järjestetään Kangasalla, joten suurella todennäköisyydellä meidän perheemme viettää tulevan vuoden heinäkuun viimeistä viikonloppua Pirkanmaalla. :)

Loppuun vielä pari pöhellys-kuvaa, sillä koirathan toki ottivat myös ilon irti päivästä ja "vaihtoivat kuulumisia"...

Vappu ja Pihka-veli

Sötis ja Vappu

Pihka ja Abbe (Vapun veli ja velipuoli)

Kiitos Open Show 2015 -toimikunnalle ja työmyyrille hienosta viikonlopusta!

Heinäkuu

Blogi on taas ollut horroksessa. Tämä johtuu siitä, että olen yrittänyt keskittyä olennaiseen (koirat) ja vähentää sotkeutumista liialti lillukanvarsiin (blogi, joka on melko epäolennainen asia). Vappu on nyt ollut osa perhettämme kolmen kuukauden ajan. Meille kuuluu mainiota ja tässä kumpaisenkin karvakorvan kuulumisia.

Vappu

Vapun virtsatieinfektiot jäivät lukumäärällisesti kahteen ja näyttäisi siltä, että vaiva oli pentuajan huonoa tuuria. Käytimme Vapun vielä kontrollissa, jossa varmistuttiin, että infektio oli voitettu ja jossa myös poissuljettiin rakenteelliset poikkeavuudet ultrauksella. Kaikki hyvin! Tämän jälkeen Vappu on ollut terve ja reipas. Pienestä pallerosta on tullut Pulmun kokoinen iloinen koira.

Vapun kanssa on ahkeroitu Koirakoulu Visiossa, jossa olemme saaneet hyviä neuvoja niin kontaktiharjoituksissa erilaisissa häiriössä, luopumisessa kuin vähän tokon alkeissakin. Olemme päässeet hyvään alkuun ja Vappu vaikuttaa innokkaalta ja helposti palkattavalta oppilaalta. Haaveilen toko-harrastuksesta Vapun kanssa. (Enkä pelkästään haaveile...  Perusasentoa on jo aloiteltu rakentamaan. Istuminen ja maahanmeno on opittu ”nappaamalla” ja nyt niitä vahvistellaan. Kontaktia on Vapun kanssa jankattu joka ikinen päivä. Noutokapulaankin on alettu tutustumaan. Lisäksi opetellaan leikkimistä. Se kun on yllättävän vaikea juttu – mutta luonnistuu pennun kanssa aika mukavasti.)

Pulmu

Pulmun kortisonikuurin lopettamisesta on kulunut n. 4 kuukautta ja kävimme sen kunniaksi eläinlääkärissä keuhkokontrollissa. Keuhkojen röntgen-kuvan mukaan keuhkot ovat paremman näköiset (= vähemmän tiivistymiä) kuin tammikuussa, jolloin kortisonilääkitys oli vielä meneillään. Edistystä hyvään suuntaan on siis tapahtunut viime syksyn lähtötilanteeseen verrattuna, jolloin keuhkot ensimmäisen kerran kuvattiin. Eläinlääkärin mukaan Pulmun keuhkoja ei kuitenkaan voi sanoa normaaleiksi alle 3-vuotiaan koiran keuhkoiksi. Mikäli Pulmu olisi yli 10-vuotias, voitaisiin tiivistymät laittaa iän tuomien muutosten piikkiin, mutta meidän kohdallamme selitys on jokin muu. Kenties tämä jää ainaiseksi arvoitukseksi. Pulmu niiskuttaa edelleen, mutta useimmiten niiskutus on lukumäärällsiesti vain pari pientä niiskua päivässä. Tästä tuskin tulemme koskaan pääsemään täysin eroon, mutta tilanne on onneksi aivan erilainen kuin viime syksynä, kun koira sai massiivisia kohtauksia. Toivomme parasta, että tilanne pysyy tällaisena ja saamme jatkaa reipasta harrastuselämää ilopillerimme kanssa ilman kortisoni-kuureja.

Pulmun riehakas käytös aiheuttaa edelleen harmaita hiuksia kaitsijoissaan. Tästä johtuen Pulmu ei ole päässyt lenkillä vapaaksi pariin kuukauteen. Pari viikkoa sitten Ossi päästi koiran vahingossa autosta pihalle vapaaksi ja samantienhän tuo katosi parempien hajujen perään. Emme kuitenkaan ole luovuttaneet Pulmun peruskoulutuksen suhteen, vaan aihe on vahvasti vireillä. Pulmun kanssa olen kesällä piipahtanut Visiossa mm. ohituksiin, ihmiskohtaamisiin ja luoksetuloon liittyvissä kesäteemoissa. Pari kertaa olemme myös käyneet Espoon koirakerhon rally-toko-ratatreeneissä. Nyt aloitimme samaisessa seurassa rally-tokon alkeiskurssin ja syksyllä olisi tarkoitus jatkaa saman lajin vakio-treeniryhmässä. Pulmun ja Ossin agility-harrastus on ollut kesätauolla, mutta kausi vakiotreeneineen on taas alkamassa.

Vappu, Pulmu ja hela familjen

Tytöt tulevat toimeen loistavasti! Välillä desibelit ovat katossa, kun pihakoirat telmivät keskenään. Hiljaisia päiviä meillä ei siis enää ole. Elämä näiden kahden koiran kanssa on työlästä, koska lenkitämme koirat lähes poikkeuksetta erikseen. (Miksi? Emme halua, että Pulmu opettaa Vapulle huonoja tapoja ja molemmissa riittää kaitsemista yhden ihmisen tarpeisiin.)

Vaikka Pulmun käytöksestä ei moni uskoisi, että olemme käyneet jos jonkinmoisia kursseja, niin Vapun kohdalla tuosta läpikäydystä historiasta on mitä luultavimmin hyötyä. Itse ainakin olen Vapun kanssa enemmän sujut kouluttamisen kanssa kuin Pulmun pentuaikana. Vapun tuleminen on motivoinut meitä myös Pulmun peruskoulutuksen suhteen. Koirien koulutusta pohditaankin olohuoneessamme usein.

On tämä elämä vaan ihanaa vipellystä. (Jaahas, kai se on alettava pakkaamaan nameja illan luoksetulo-treenejä varten.)

Ympäristöharjoittelua

Elämä Espoossa metsän vieressä ja järven läheisyydessä on kotoisaa ja rauhallista. Tyystin erilaista kuin Pulmun pentuajan maisemissa, lähiössä juna-aseman nurkalla. Senpä vuoksi lähdin viikonloppuna Vapun kanssa pyörimään kaupungin hulinaan, ettei koira aivan tuudittautuisi pelkkään hiljaisuuteen. Samalla päätin ottaa ilon irti myös julkisilla matkustamisesta. (Sosiaalistamista, sosiaalistamista!)

Mukavuudenhaluisena ja koiran energiaa säästääkseni lähdimme kotoa autolla ja ajoimme Vantaankosken junaparkkiin. Sieltä jatkoimme lähijunalla Helsinkiin ja päärautatieasemalle. Vappu oli kovin kiinnostunut ihmisistä ja aseman yleisestä hyörinästä. Heti, kun pentu alkoi osoittaa jännittämisen merkkejä pysähdyin odottelemaan, että Vappu hakee minuun oma-aloitteisesti katsekontaktin, saa namia ja rauhoittuu. Tämä diili oli molempien mieleen ja saimme tehokasta kontaktitreeniä haastavassa ympäristössä.

Päärautatieasemalta jatkoimme Kaisaniemen puistoon, jonka läpi tallustimme kohti Hakaniemen toria. Matka tuntui pitkältä - olihan puistossa monenmoista ihmeteltävää - kävelijöitä, pyöräilijöitä, lastenvaunuja, koiria... Hyvää hihnassakulkemis-treeniä toisin sanoen. :) Hakaniemen torilla riitti uudenlaista kummasteltavaa ja Vappu alkoi vaikuttaa väsyneemmältä. Jatkoimme samalla mentaliteetilla eli pysähdyin vilinään ja koiran hakiessa kontaktia (ja jättäessä ympärillä olevan vilskeen), kehuin ja palkkasin. Kohtasimme iloisia torillakävijöitä ja kukkien myyjiä, jonka jälkeen palasimme pikkuhiljaa samaa reittiä päärautatieasemalle. Sieltä jatkoimme junalla Vantaankoskelle. Junassa Vappu nukkui sylissäni suuren seikkailun väsyttämänä. Tämä oli hyvä päivämatka - ja mainiota ympäristöharjoittelua pienelle koiralle.

Pieni matkalainen junassa

Tänään jatkoimme ympäristöharjoittelun parissa ja kävimme tekemässä kontaktiharjoituksia Espoon keskuksessa. Tällä kertaa pyörimme parkkihallissa ja Entressen edustalla autotien vieressä. Tämä oli pientä verrattuna viime viikonloppuun, mutta ainakin betoninen ja kaikuva halliympäristö tuli tutuksi. Tulevan harrastuskoiran on totuttava monenmoisiin halleihin ja lattiamateriaaleihin. Ritilälattiaakin koitettiin tänään. Nou probs! -tuumasi Vappu. :)

Pentukoulussa, osa 2 ja 3

Viimeksi kirjoittaessani Vappu oli kipeänä. Tuo viikonloppu tuntuu olevan jo kaukana takana, sillä antibiootit osoittivat taas kerran voimansa jo lääkekuurin ensimmäisenä päivänä. Sen jälkeen Vappu on ollut taas käyttäytymisestä päätellen täysin entisensä. :)

Meillä on ollut huonoa tuuria Vapun pentukoulun kanssa. Vappu sairasteli, kouluttaja sairasteli ja kouluttajan koirakin joutui yllättävään operaatioon. Onneksi Koirakoulu Visio on osoittautunut paitsi koulutuksellisesti laadukkaaksi paikaksi, myös joustavaksi tuntien järjestämisten suhteen - ja olemme jo saaneet korvattua kaksi menetettyä tuntia.

Molemmilla näistä kerroista olemme panostaneet vahvasti kontaktiharjoituksiin ja aloittaneet luopumisen harjoittelemista. Äärimmäisen tärkeitä taitoja, joita ei voida työstää liikaa. Olemme päässeet harjoituksissa mukavasti eteenpäin. Minä olen se heikoin lenkki. Milloin oma motoriikkani ei toimi, milloin namikäsi elää omaa elämää, milloin lipsun kriteereistäni. Joskus vaadin liikaa, joskus liian vähän. Pentukoulu on siis äärimmäisen hyvää harjoitusta myös emännälle...

Vappu hakee hanakasti katsekontaktia vierellä kulkiessa. Sain tästä palautetta, että sikäli-mikäli haluan alkaa tokoilemaan (Kyllä, haaveilen edelleen siitä pilkunviilaus-tokosta) niin kannattaisi jo varhaisessa vaiheessa kiinnittää huomiota palkkaamiskohtaan. Vappu hakeutuu melko kauas säärestäni, joten nyt olisi syytä alkaa palkkaamaan toko-seuraamisen kannalta ihanteelliseen kohtaan, polven viereen. Kouluttajamme herätti myös ajatuksen, että kenties katsekontaktin hakeminen ei ole paras mahdollinen vaihtoehto toko-koiralle (Toko-koira - kuulostaapa mukavalta!), vaan kontakti voisi olla parempi "siirtää" esim. olkapäähän tai kylkeeni. Se helpottaisi tulevaa tokoilua ja seuraamista, kun koiran ei tarvitsisi katsoa niin ylös. Jäin sulattelemaan tuota asiaa. Pitäisikö siis vaihtaa kriteeriä ja jättää palkkaamatta katsekontaktista? Tuo tuntuu musertavalta - onhan kyseessä pentu, joka on äärimmäisen liikuttava hakiessaan ahkerasti katsettani. Juuri sitä mitä olemme eniten opettaneet Vapulle näiden yhteisten viikkojemme aikana. (Huokaus! Jään miettimään tätä asiaa.)

Luopumisen harjoitteleminen on alkanut mukavasti. Aluksi harjoittelimme luopumista siten, että nami on nyrkissä ja mitään ei tapahdu niin pitkään kuin koira on kiinnostunut nyrkin sisällöstä. Kun koira luopuu tästä, tulee naksu, nyrkki aukeaa ja koira saa namin. Pikkuhiljaa aloin vaatia, että Vappu luopuessaan hakee katsekontaktin ja sitten vasta saa namin. (Check!) Nyt työstämme seuraavaa vaihetta eli sitä, että nami on avoimella kädellä, käsi menee nyrkkiin jos koira havittelee namia, mutta kun koira luopuu avoimella kädellä olevasta namista niin tulee naksu ja nami. Tämäkin on alkanut jo sujumaan. Paljon tarvitaan silti vielä harjoitusta ja jotenkin pitäisi alkaa liittämään käskysanaa mukaan. (Se tuntuu aina alussa niin toivottomalta.)

Viime viikon pentukoulu pidettiin poikkeuksellisesti tekonurmipohjaisessa agilityhallissa. Tämä oli mainio juttu, koska saimme harjoitusta uudenlaiseen lattiamateriaaliin ja treenitilaan. (Ympäristöharjoittelua!). Tällä viikolla treenit pidettiin normaalisti Visiolla, mutta lisähäiriötä toi se, että yhden pennun treenatessa muut (kaksi pentua) odottivat samassa tilassa vuoroaan. (Häiriötreeniä!) Pieniä asioita, mutta pennun oppimistilanteen kannalta suuria asioita.

Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia. Koirakoululla ja kotona.

Kontaktitreeniä lenkkipolulla 

Koiranpentu sairastaa, häntä hellikäämme - osa 2

Olemme saaneet viettää ihanaa pentuaikaa Vapun kanssa jo neljä viikkoa. Sunnuntai-iltana tuli kuitenkin murheita, kun Vappu alkoi toistamiseen osoittaa virtsatieinfektion merkkejä. Oireet olivat vähäisempiä kuin viimeksi, mutta pissaamistarve oli selvästi tihentynyt. Välillä Vappu riehui Pulmun kanssa kuin mielipuoli. Ruokaakin pyysi vaativan näköisenä. Sitä paitsi pennut pissaavat usein. Sen vuoksi pähkäilimme tunnin pari, että voiko pentu todella olla taas sairas vai olemmeko ylihuolehtivaisia pöhköjä. Päätimme kuitenkin lähteä päivystykseen.

Saavuimme Univetiin puolen yön paikkeilla. Sisällä oli arviolta tunnin jono, jonka hännille asetuimme (soitettuamme myös Viikkiin, jossa oli usean tunnin jono). Odottaessamme hoitaja alkoi työstää Vapun pissanäytettä. Parin tunnin odottelun jälkeen saimme tiedon, että henkilökunta oli aloittamassa toisen potilaan hätäleikkausta, jossa tulisi menemään useampi tunti. Varasimme aamuksi ajan ja lähdimme kotiin nukkumaan. Yö jäi lyhyeksi ja siitäkin osa meni murehtiessa. Koira oli vaisumpi ja kipeän oloinen, vaikkei herättänytkään pissalle kuin kerran yön aikana.

Aamulla Ossi lähti Vapun kanssa lääkäriin. Yöllä viljelty näyte kasvoi jo selvästi ja virtsatieinfektion tunnusmerkit olivat selvät. Vappu sai taas kipupiikin, antibioottia sekä tuliaisina antibioottikuurin ja tulehduskipulääkettä. Harmillista, että pieni koira sai kurjan vaivan jo toisen kerran... Toivotaan, että pääsemme taudista eroon lopullisesti. Niin tai näin, tällä kerralla menemme antibioottikuurin loputtua kontrollikäynnille varmistumaan tilanteesta.

(Tänään Vappu on ollut jo täysin entisellään. Reipas, riehakas ja iloinen pieni pikkukoira.)

Sosiaalistamisesta

Vapun sosiaalistamiskausi jatkuu ja kuluneen 1,5 viikon aikana on taas koluttu uusia paikkoja ja tilanteita.

Otimme viime viikolla Vapun mukaan Pulmun agility-treeneihin. Kentän laidalla oli jännittävää haistella esteitä ja putkea. Kevythäkistä oli hyvä tiirailla isosiskon edesottamuksia kentällä. Viikonloppuna vierailimme Varsinais-Suomessa. Toinen päivä vierähti anoppilassa ja toinen äitini shelttilauman keskellä. Vapulle löytyi mieluinen sheltti-kaveri Maurasta, joka on sopivan lapsellinen ja leikkisä teinikoira. Kuvio on tutunoloinen Pulmun lapsuudesta. Silloin lauman nuorin oli Sara, joka jaksoi leikittää piskuista pihakoiraa.

Tällä viikolla Vappu piipahti apteekissa. Juna-asemallakin käyskenneltiin junia bongailemassa. Pentukoulumme valitettavasti peruttiin tällä viikolla, mutta kotiympyröissä ollaan tsempattu kontaktiharjoitusten ja ulkoillessa lähellä pysymisen harjoittelun kanssa. Tänne-käskyä olen yrittänyt vahvistaa entisestään. Näitä juttuja tullaan jankkaamaan voimakkaasti myös tulevina viikkoina. Kenties koko loppu elämän, sillä perustaidot ovat kaikkein tärkeimpiä. :)

Tässä muutamia kuvia Vapusta ja Maurasta.

Huomenna päästäänkin taas pentuleikkikouluun. :)

Pentukoulussa, osa 1

Lauantain pentuleikkikoulussa kouluttaja kysyi meiltä, että olemmeko jo ilmoittautuneet pentukurssille. Minä tokaisin, että emme ole, koska Vappu on vielä niin kovin pieni. Kouluttaja ei kuunnellut mutinoitani, vaan rohkaisi meitä lähteämään kurssille, sillä hänen mielestään olisi turha odottaa ongelmien alkamista ja pentua olisi heti syytä alkaa kouluttamaan oikeilla menetelmillä. Tuon kuultuani päätin heti lähteä kurssille, sillä jotenkin olen ollut vähän eksyksissä Vapun koulutuksen kanssa.

Tähän mennessä olemme tehneet kotona joitain luoksetuloharjoituksia (toinen kutsuu n. 5-10 metrin päästä). Olemme yrittäneet liikkua jonkun verran luonnossa vapaana, jolloin koiraa palkataan, kun se pysyy lähellä. Sen lisäksi olen kerran tehnyt katsekontaktiharjoituksia (istun lattialla ja palkkaan koiraa, kun se vilkaisee minua) ja pari kertaa käsikosketustreeniä - lähinnä sen vuoksi, että oppisin vähän ymmärtämään Vapun palkkautuvuutta ja hoksottimia.

Tänään sitten lyöttäydyimme mukaan Koirakoulu Vision pentukouluun, joka on ollut jo hyvän aikaa käynnissä. Ostin meille kurssipaikan kolmelle viimeiselle kurssikerralle, koska olisi sekin parempi kuin ei mitään. Kurssin puitteet olivat pennulle upeat. Meitä oli tänään van kaksi koiraa ja koirat treenasivat yksitellen (toinen odotti autossa). Näin häiriö oli minimissään.

Aloitimme katsekontaktiharjoituksella. Aloitin kyykystä ja palkkasin, kun koira vilkaisi minua. Vappu hoksasi heti. Pian nousin jo seisomaan ja Vappu pysyi mukana. Sitten pääsinkin jo vähän liikuskelemaan ja palkkasin kun koira otti katsekontaktia. Pian pääsin jo liikkumaan niin, että koira hakeutuu vierelle katsekontaktiin. Ihan mieletön pieni 9,5-viikoinen pentu!

Toisessa treenisetissä harjoittelimme luoksetuloa. En aluksi meinannut ymmärtää mitä kouluttajamme hakee takaa, sillä tämä oli aivan uusi metodi meille. Luoksetulo-harjoitus aloitetaan ehdollistamalla koiraa luoksetulo-käskyyn. Aluksi siis koiralla annetaan luoksetulo-käskyä, kun koira on vieressä kontaktissa - ja palkataan heti perään. Kehusanat jätettiin pois ja palkattiin heti käskyn jälkeen. Tämä tuntui pöhelöltä! Ruokin koiraa ilman, että se teki mitään. Mutta ymmärsin lopulta pointin. Luoksetulo-käskystä alettiin tehdä yhtä ihanaa juttua, kuin naksusta. Naks ja nami, naks ja nami -periaatteella. Kun käskysanasta on tehty maailman paras juttu, niin pikkuhiljaa olisi tarkoitus alkaa tekemään minimaalisia luoksetuloja esim. remmilenkillä niin, että koira ottaa askeleen pari suuntaani. Siitä sitten eteenpäin harjoituksessa vähitellen etäisyyttä kasvattaen tai ympäristöjä vaihdellen. Tämä menetelmä kiinnostaa minua kovasti ja aiomme lähteä tälle tielle Vapun kanssa. (Voisikohan Pulmunkin kanssa vielä aloittaa alusta tällä menetelmällä?)

Pentukoulun aloitus oli mainio! Olin todella ylpeä Vapusta! Tyyppi otti lunkisti ja oli innoissaan tekemisen meiningistä. Nami upposi ja koira oli kuuliainen. Välillä pikkukoiralla meinasi palaa hermo, kun kuuntelin liian pitkään kouluttajan ohjeita. Tällöin Vappu purki turhautumistaan minuun hyppimällä vasten ja itkien - eikä juurikaan lähtenyt haahuilemaan. Ihmeellinen pentu! Tästä on hyvä jatkaa. Inspiraatio on syttynyt! Olen aivan liekeissä.

Ihmisiä, koiria, paikkoja

Vappu on parhaassa sosiaalistamisiässä ja yritämme tehdä voitavamme tällä saralla. Suunnitelmamme on epäinsinöörimäisen sekava, mutta se on alkanut itää.

Kuluneen viikon aikana olemme tarjonneet Vapulle tutustumismahdollisuuksia erilaisiin ihmisiin, koiriin ja paikkoihin liittyen. Olemme käyneet agilityn epävirallisissa kisoissa, jossa Vappu sai tottua hallin hälyihin ja kevythäkissä hengailuun uudessa ympäristössä. Visiitti kauppakeskus Selloon tarjosi useita ihmiskontakteja ja autojen vilskeen ihmettelyä Leppävaarassa. Pentuleikkikoulu Koirakoulu Visiossa oli mahtava oppitunti siitä miten uusiin koirakavereihin kannattaa tutustua. Helatorstain riennoista ehdin jo aiemmin kirjoittaakin. Siskonpoikani 1-vuotissynttärit antoivat mahdollisuuden nauttia lasten kanssa temmeltämisestä. 

Vapaapäiviäkin on ehditty pitämään kotoisissa maisemissa, joskin jokainen uusi päivä on pennulle elämys. Hihnassa käveleminen on jännittävää, vastaan tulijat ovat jännittäviä, tarpeiden tekeminen oman pihan ulkopuolelle on erityisen jännittävää! Monenmoista urhollisuutta mahtuu pienen koiran elämään...

Tässä muutamia kuvia viikon varrelta.

Helatorstain hulinat

Eilen vietimme iloista päivää Hopp Fallera -mielisten parissa Minnan ja Abben luona. Vappu pääsi sosiaalistumaan koirakavereihin, joista osa oli entuudestaan tuttuja: Abbeen, Pihkaan ja Sötikseen. Vappu ei vierastanut koiria, vaan rakasti kaikkia. Abbe oli pentuystävällinen ja hyvähermoinen velipuoli. Sötis yhtä ihana leikkitäti kuin ennenkin (Sötis asuu Hopp Fallera -kennelissä) ja Pihka mainio velipoika ja painikaveri.

Päivä oli mukavaakin mukavampi. Jaksoimme katsoa koirien temmellystä useamman tunnin. Monen moista säpinää siinä olikin. Vappu haki puutarhakatetta pensaiden juurelta ja nakerteli palasia tyytyväisenä. Kukkiakin oli kiva haistella ja maistella. Abbe liehitteli ihanaa Sötistä, mutta Sötis ylenkatsoi sisukasta sulhoaan. Naapurin puolellakin käytiin ja sisällä pissattiin Abben petiin. Monenmoista. :) Tämä oli todella hyvää harjoitusta (sosiaalistumista) Vapulle - koiria ja ihmisiä, aikuisia ja lapsia. Vappu osoittautui tilanteessa reippaaksi tytöntylleröksi. :)

Minna, Vappu ja Abbe

Sötis ja Vappu

Pihka ja Vappu

Sötis ja Abbe

Pihka

Vappubööna <3

Herkuttelun, kuulumisten vaihdon ja koirapöhinöiden jälkeen jatkoimme vielä läheiselle peltoaukealle ulkoilemaan. Mukaan liittyivät vielä Hippu ja Eddie.Vaikka pienet pennut olivat jo selvästi väsyneitä, jaksoivat sintit kiitää heinikossa vielä hetken verran.

Pihka ja Vappu

Hippu, Eddie, Vappu ja Pihka

Vappu

Abbe, Pihka ja Vappu

Vapun kasvattaja totesi tapaamisemme loppumetreillä, että kahdessa viikossa palleroista on tullut meidän eli uusien perheidensä koiria. Niin se on - paljon on tässä ajassa tapahtunut ja Vappu on kotiutunut tiiviiksi osaksi pientä perhettämme. Tämä on kuitenkin vasta alku. Ja ihana sellainen.

Päivä oli onnistunut ja iloinen. Lämmin kiitos vieraanvaraiselle emännällemme, Minnalle! Kiitos seurasta myös kaikille muille naurusuille! Koiraharrastus on parhaimmillaan, kun sen saa jakaa muiden ihanien koiraihmisten kera.