Rauhoittumista ja jälki-intoilua

Kesä on tuonut mukanaan loman - myös treenaamisesta, sillä koirakin on lomansa ansainnut. Loman jälkeen arjenhallinta on tuottanut minulle runsaasti päänvaivaa ja huomaan, että kohtaamme aamu- ja iltalenkeillä taas samat haasteet kuin alkuvuodesta (ja niin monasti aiemmin). Ihmisen ohittaminen on vaikeaa, sillä pitäisi päästä moikkaamaan. Koirien ohittaminen on kauhean vaikeaa, sillä pitäisi päästä moikkaamaan. Sitten on tietysti nuo pihapiirissä ja tien varsilla pötkivät siilit, rusakot, oravat ja linnut. Niiden pelkkä näkeminen laukaisee koirassa ajatussarjan eläimen luo pääsemisestä. Arjen haasteita riittää jokaiselle lenkille. Loman jälkeen olemme siis tilanteesa, jossa koiran koulutus on taantunut ja käskyt unohtuneet.

Loman jälkeiset treenit aloitettiin rauhoittumisharjoituksella. Pakkasin koiran autoon ja suuntasimme lauantai-iltana Ikean parkkipaikalle. Asetin retkituolin mukavasti nurmikolle pensaan varjoon. Tuolin vierelle asetin koiran makuualustan. Paikalle saapui Pikkupihalaisia kolmen iloisen pihakoiran kanssa. Siinäpä sitä sitten hengailtiin. Pulmu testaili hihnan kestävyyden rajoja säntäillessään koiria kohti, mutta melko nopeasti alkoi tyyntyä ja hakeutua luokseni ottamaan kontaktia ja makaamaan alustalleen. Uusia spurtteja otettiin asiaankuuluvasti aina välillä. Olin etukäteen kaavaillut strategiaksi sellaista, että en antaisi Pulmulle mitään käskyjä, vaan palkkaisin ainoastaan silloin, kun koira oma-aloitteisesti jättää sekoilemisen ja tulee vierelleni ottamaan kontaktia. Omat hermoni eivät kuitenkaan kestäneet, vaan päädyin antamaan Pulmulle käskyjä, joko luopumiseen tai luokse palaamiseen. Tämä oli huono valinta, sillä etenkin "jätä!"-käsky on kokenut inflaatiota ja se ei toiminut hyvin. Tarvitsemme siis "jätä!"-kertausharjoituksia helpommassa ympäristössä.

Treenailimme porukalla myös näyttelykehässä liikkumista, näyttelyseisomista ja koiran pöydällä seisottamista. Nämä menivät oikein mukavasti ja ylilyönneiltä (Lue: kiskominen, sekoilu, istuminen) vältyttiin. Omat kriteerini kehäsuoriutumiselle ovat matalat (mutta levottoman koiran kanssa erittäin haastavat). Haluan, että koira ravaa vierelläni ilman, että se lähtee vetämään tai haistelemaan. Yritän olla katsomatta koiraa, jolloin se katsoo minua todennäköisesti vähemmän. Seisomisessa kriteerini on se, että koira seisoisi. En ole yrittänyt hakea täydellistä asentoa, vaan minulle on riittänyt se, että koira seisoisi paikallaan eikä lähde hajujen vietäväksi ja ala istumaan. Yhteistreeneissä sain kuitenkin katsella, kun Helena seisotti Pulmua ja näytti miltä se näyttää, kun takajalat ovat suoraan rungon alla verrattuna siihen, kun ne ovat venyneet taaksepäin. Tämä oli mukavaa, sillä olen harvoin saanut katsella koiraani tuosta perspektiivistä. Pöydällä seisomisessa kriteerinäni on se, että koira seisoo ja antaa ihmisen käsitellä itseään. Pöydällä seisomista on treenattu vähän ja Pulmun käytös pöydällä onkin melko levotonta. Mukavaa, että pääsimme tätä koittamaan eilisissä yhteistreeneissä. Kiitos Helenalle pöydän tuomisesta! :)

Lauantai-illalla vedin vielä verijäljen läheiseen metsikköön. Tein jäljestä helpon. Se oli noin 30 metrin pituinen jälki melko tiheässä metsässä, jossa oli sopivasti aluskasvillisuutta ja pieniä puita, mutta koiran näkövinkkelistä maasto oli uskoakseni helppo. Loppusuoralla oli makuu, josta jälki lähti 90 asteen kulmassa kohti kaatoa. Annoin jäljen vanhentua 12 tuntia.

Aamulla lähdimme jäljestämään. Pulmu sekosi jo tuulikaapissa, kun näki jäljestysliinan. Nenätyöskentely alkoi jo ulko-ovelta ja koira viuhtoi ja riuhtoi levottomana remmin päässä. Normaaleista remmilenkkeily-käskyistä ei ollut hyötyä eivätkä namitkaan kiinnostaneet. Jäljelle oli päästävä. Vaihdoin tavallisen remmin jäljestysliinaan lähellä jäljen aloituspaikkaa ja lähdimme lähestymään aloitusmakuuta. Pulmu haisteli sitä lyhyen hetken. Yritin saada Pulmua haistelemaan aloituspaikkaa tarkemmin ja heitin siihen nameja. Ne eivät kiinnostaneet koiraa, vaan Pulmu lähti jäljelle. Eteneminen oli ripeää. Yhdessä kohdassa koira näytti säpsähtävän ja se kääntyi ympäri katsomaan minua. En reagoinut mitenkään ja koira jatkoi taas jäljestystä. Makuu, minkä olin merkinnyt todella hyvin ei herättänyt Pulmun huomiota, vaan koira jatkoi sen ohi väärään suuntaan eikä huomannut 90 asteen käännöstä. Parin metrin päässä Pulmu kääntyi ja palasi makuulle. Siitä se otti oikean suunnan ja jatkoi kohti kaatoa (jäljen loppupistettä). Erikoista on se, että Pulmu ei huomannut kaatoa! Se seisoi sen päällä jalat porsaanfileitä hipoen, mutta koira ihmetteli viereistä risukasaa ja sitä, että pitäisikö siitä mennä yli. (Jälki loppui risukasan eteen.) Pian koira kuitenkin huomasi kaadon ja alkoi pistää porsaan paloja poskeensa.

Jäljestykseen "valmistautumista"...

Pulmu jäljestää. Handleri joutuu puikkelehtimaan matalana puiden oksien ali.

Yhteenvetona sanoisin, että Pulmu on todella innoissaan jäljestämisestä. Tämä on se mitä olen toivonutkin. On mukavaa tarjota koiralle mielekästä puuhastelua, joka on täysin erilaista kuin esimerkiksi tokoilu. Näyttää kuitenkin siltä, että koira on hieman liian kiihtyneessä tilassa jäljelle lähdettäessä. Tämä varmasti vaikuttaa sen keskittymiseen jäljestettäessä. Omaan aloittelijan silmääni näyttää siltä, että Pulmu ei keskity tarpeeksi hyvin jäljen aloituskohdan haistelemiseen, vaan lähtee suin päin jäljelle. Olisin myös olettanut, että se reagoi voimakkaammin makuuseen jäljen keskellä, mutta koira ei merkannut sitä mitenkään. Se, että koira ei meinannut tänään huomata loppukaatoakaan kielii siitä, että keskittyminen on vähän karannut käsistä. On toki muistettava, että emme aikaisemmin ole jäljestäneet 12 tuntia vanhaa jälkeä, mutta en usko sen olevan ongelma. Edellisestä jäljestä on kuukausi aikaa, joten se saattoi vaikuttaa siihen, että Pulmu ei meinannut pysyä pöksyissään jäljelle lähdettäessä.

En vielä osaa sanoa miten aion tätä keskittymisasiaa lähteä lähestymään. En uskalla lähteä oikein yhdistämään rauhoittumisharjoituksia jäljestysliinaan, sillä pelkään, että se voi pilata Pulmun kiinnostusta tähän harrastukseen. Kokeneiden mejä-harrastajien vinkeistä voisi olla hyötyä. :) Keskittymistä tai ei, oli taas ilo katsella metsässä nuuskuttavaa koiraa, joka oli täysin täpinöissään ihmeellisistä hajuista. :)

Hyvä treeniviikonloppu takana. Kiitos paljon Pikkupihalaisille treeniseurasta! Eiköhän me jatketa näissä merkeissä pian taas uudestaan. :)

Helsingin kesänäyttely 26.7.2014

Pulmu piipahti lauantaina kasvattajansa kanssa Helsingin kesänäyttelyssä nuorten luokassa. Itse vietin viikonloppua toisaalla perheeni parissa enkä ehtinyt jännittämään kehän laidalle. Pulmu esiintyi kuulemani mukaan kerrassaan loistavasti ja kuuliaisesti Henna K.:n handlaamana. On hienoa kuulla, että Pulmu osaa myös esiintyä, kun se esitetään taidokkaasti ja varmoin ottein. Kiitos paljon Henna! :)

Pihakoiria arvosteli tanskalainen Hanne Laine Jensen, joka arvioi Pulmua seuraavasti:

"Up to size. And could be more compact. Enough rounded ribcage. Tryangle head with a slightly rounded skull. Good ears and eyes. Enough stop. Enough forface with correct bite. The neck is too elegant. Good topline, croup and tail. Well angulated front and rear. Acceptable tuck up (?) for the age. Free mover. Good coat and colour."

Pulmu sai laatuarvostelussa EH:n (Erittäin hyvä). Tämä oli hyvä palautus maan pinnalle Karjaalta napatun huippuarvostelun jälkeen, sillä EH kuvaa paremmin Pulmua rotumääritelmän mukaisena pihakoirana. Eihän sitä nyt sovi olla liian eleganttiniskainen! <3

Seuraavaksi jatketaan mahtipontisesti Maailman Voittaja -näyttelyyn, Helsinkiin. Kaikkeen pöhköön sitä ryhtyykään ja ihan vapaaehtoisesti vielä. :D

Karjaa 6.7.2014

Pyörähdimme eilen Karjaan koiranäyttelyssä. Ilma oli helteinen ja matkat taitoimme julkisilla. Tämä saattoi karsia suurimmat energiat Pulmusta, mutta kehässä en saanut koiraa liikkumaan kyllä kovinkaan kauniisti. Liikkeiden esittäminen oli suorastaan säälittävää - kuono maassa kiidettiin, sillä nurmikko oli kauhean kiinnostava. (Ihan hirveän näköistä touhua. Oisko tätä syytä treenata muuallakin kuin olohuoneessa, kuten esim. nurmikolla??) Olimme myös luokassamme (nuoret) yksin, joten vetoapua ei saatu myöskään muista. Seisominen sentään meni ihan hyvin. Tällä tarkoitan sitä, että koira pysyi paikallaan - melko hyvin. Seisomisasentoon en ota kantaa. :)

Tuomarina oli Saija Juutilainen ja tällä tavoin hän arvosteli Pulmun:

"20 kk. Miellyttävä narttu jolla hyvä rintakehän pituus ja tilavuus. Sievä nartun pää. Hyvät korvat ja purenta. Otsapenger voisi olla selvempi ja kuono hieman vahvempi. Vielä pentumaiset hyvin aktiiviset liikkeet. Hyvä sivukuva, kunhan asettuu. Saa vielä massoittua ajan kanssa, mutta kauniit raamit."

Olin arvosteluun erittäin tyytyväinen. Kivaa, että joku tuomari ymmärtää pihakoiran hitaan henkisen ja fyysisen kehittymisen päälle. ;)

Laatuarvosteluna ERInomainen. Siis E-R-I-N-O-M-A-I-N-E-N! Ihmeiden aika ei ole ohi... :D

Tästä jatketaan seuraavaksi Helsingin näyttelyyn. (Tai Mia ja Pulmu jatkavat, itse laiskottelen muissa merkeissä.) Sitä ennen pieni mini-break niin olohuonetokoilusta kuin jäljestyksestäkin.  Iloista heinäkuuta kaikille ja paljon onnea Nybygårds Objektiva Olga, joka oli ROP ja ymmärtääkseni valioitui Karjaalla! :)

 

Lauantai-jäljestystä

Tänään tein viikonlopun kunniaksi Pulmulle puuhasteltavaa verijäljen merkeissä. Samalla päätin haastaa koiraa hieman enemmän.

Vedin n. 50 metrin pituisen jäljen maastoon, jossa oli nousua ja laskua, lieviä kaarteita, humusmaata, polun pätkä, risuja ja ajoittaista pidempää heinikkoa. 3 metriä ennen jäljen loppua tein makauksen (n.30x30 cm rikottu pinta maassa, jonka päällä tein sieneen verilisäyksen - makuu simuloi paikkaa, jossa haavoittunut eläin on maannut) ja siitä tiukahkon käännöksen oikealle lähes 90 asteen kulmassa. Kaadoksi jäljenpäähän jätin porsaansuikaleita. Annoin jäljen vanhentua 2 tuntia.

Pulmu sai vainun jäljestä kymmenisen metriä ennen jäljen aloituspaikkaa. Vaihtaessani remmiä jäljestysliinaan koiran nenä kävi kuumana ja pyrkimykset jäljen alkumakauksen (jäljen aloituskohta) suuntaan olivat selvät. Pulmu löysi aloitusmakuun heti ja nuuhki sitä hetken. Sitten koira lähti jäljelle. Alun maasto oli haastava, sillä maassa oli poikittain lahonneita puunpätkiä. Pulmu kiersi kyseiset lahopuut ja lähti kulkemaan jäljen suuntaisesti n. metrin jäljen oikealla puolella palaten pian taas jäljelle. Alkupätkällä Pulmu yritti lähteä jäljeltä alas joelle, jossa kenties haisivat omat paluujälkeni (palatessani jälkeä tekemästä). Liinan kiristyessä koira palasi välittömästi takaisin verijäljelle ja jatkoi jäljen perässä edeten. Tämän jälkeen harha-askelia ei enää tullut, vaan koira eteni määrätietoisesti. Pulmu huomasi kaadon, mutta jatkoi melko nopeasti jäljen perään. Käännöksestä selvittiin hienosti ja kaato oli koiran mieleen.

Mielestäni on hyvin vaikeaa tulkita koiraa, kun se esimerkiksi liikkuu jäljen suuntaisesti, mutta metrin päässä jäljestä. Oma perfektionistinen luonteeni sanoo, että koira on hakoteillä ja mieleni tekisi pysähtyä odottamaan koiran palaamista jäljelle - siihen mihin minä olen jäljen vetänyt. Itse en kuitenkaan ymmärrä hajumaailmaa ja sitä, miten tuuli on saattanut liikuttaa hajua juuri sen metrin verran syrjään. Arvoitukseksi jäänee myös se, että lähtikö Pulmu alkutaipaleella minun hajujeni perään joelle koukatessaan vai onko jäljen päältä loikkinut esimerkiksi metsäeläin, joka on sotkenut jälkeä jokea kohden. Vai oliko joella jotain muuta paljon kiinnostavampaa? Tärkeintä lienee se, että vaikka koira harhautuisi hetkeksi jäljeltä, palaa se myös mielellään takaisin ja jatkaa jäljen perässä kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Jäljestys meni mukavasti ja koira oli innoissaan. Jäljestyksen päätteeksi lähdimme vielä niityille lenkille ja Pulmu sai kirmailla vapaana. Lenkin aikana ehdin itsekin pohdiskella tuoretta "suoritusta". Jäljestyksen alkutaival ei mennyt yhtä hyvin kuin loppupuolisko. (Taidan olla kovin kriittinen, sillä kaiken kaikkiaan tämähän meni tosi hienosti ja Pulmun työskentelyä oli taas kerran ilo katsella.) Kenties minun pitää itse keskittyä alussa enemmän ja innostaa Pulmua tutkimaan huolella alkumakausta, jotta koira tietäisi täsmälleen mille jäljelle on lähdössä. Taas kerran mieleni valtaa tokosta usein niin tutut ajatukset - treenejä olisi hyvä pohtia etukäteen paremmin ja tietää mitä on tekemässä. Niin vaikeaa, sillä treeneihin on useimmiten mukava rynnätä sen suurempia ajattelematta. Toisaalta en haluaisi puhua treenauksesta. Tämä on tällaista lupsakkaa puuhastelua. Mutta voihan sitä pilkkua viilata silti, vaikka vain puuhastelisi. ;)

After-work

Jäljestystä kotimetsässä

Tänään aloitimme jäljestyspuuhat kotimetsässä. Iltalenkin jälkeen pakkasin kassiin tarvittavat tamineet ja lähdin takapihan poikki lehtipuumetsikköä kohden. Oloni oli vähän epävarma - mistä tiedän millainen olisi sopivan muotoinen ja pituinen jälki Pulmulle? Jotain täytyisi vain koittaa, jotta pääsemme alkuun.

Merkkasin n. 15 metrin pituisen jäljen helppokulkuiseen metsään. Maasto oli pääosin kuivaa lehteä ja nuorien lehtipuiden versoja suurempien puiden keskellä. Tästä johtuen uskalsin luikerrella hieman ja merkitsin reitille pari loivaa kaarretta. Tämän jälkeen lähdin tekemään itse jälkeä. Tajusin heti alkaessani kaataa verta sienen päälle, että unohdin esikastella sienen. Sienen kastelu olisi hyvä tehdä, jotta sieni ei imisi verta niin paljoa sisuksiinsa kuin mitä kuiva sieni tekee. Olin hätäinen ja päätin olla palaamatta kotiin ja jatkoin kuivan sienen veretystä. Aloituspaikalle jäi lammikko verta, kun lähdin vetämään sientä perässäni. Epäilykset heräsivät jo jälkeä vetäessäni. Tuleeko jäljestä heikompi, kun sieni on imenyt veren paremmin sisäänsä? Haistaakohan Pulmu jäljen? En kuitenkaan ehtinyt murehtimaan kysymyksiä liikaa, sillä hyttysit pommittivat sääriäni ja kaulaani.Vedin jäljen ripeästi, mutta huolella. Jäljen päähän jätin porsaan suikaleita kaadoksi. Lähdin sisään empiväisin mielin ja jätin jäljen vanhenemaan puoleksi tunniksi.

Sisällä Pulmu haistoi heti, että nyt on jotain jännittävää tekeillä. Tottakai koira haistoi veren, kun toin sienen sisälle. Pulmu myös haisteli sääriäni kiinnostuneena, sillä olinhan läpsinyt hyttysiä jaloistani käsillä, joihin oli jäänyt hajujäämiä naudan verestä.

Lähdimme takapihan poikki lähestymään metsikköä, johon olin vetänyt jäljen. Pulmu haistoi jäljen jo viisi metriä ennen aloituspaikkaa. Remmin vaihtaminen jäljestysliinaan oli työlästä, sillä koiraa oli pidettävä aloillaan kaksin käsin, sillä etukeno ja veto jäljen suuntaan oli turbovaihteella. Pulmua ei tarvinnut ohjata lainkaan. Koira pyyhälsi suoraan aloituspaikalle, haisteli sitä hetken, mutta vain hetken. Pulmu selvästi muisti mikä jäljestyksessä on ideana eikä jumittunut vuolaisiin hajuihin aloituspaikalle, vaan lähti samantien jäljelle. Koira eteni varmasti. Alussa Pulmu pysähtyi kerran, nosti päänsä ylös ja tähyili sivulleen. Kouluttajamme mukaan tämä kuuluu normaalina elementtinä verijäljestykseen - koira tähyilee välillä näkyykö haavoittunutta eläintä maastossa. Puolen välin jälkeen Pulmu harhautui jäljeltä syrjään. Pysähdyin ja kun liina kiristyi Pulmu katsoi minua hämmentyneenä. Odotin sekunnin, pari - ja koira palasi takaisin pisteeseen, josta oli lähtenyt väärään suuntaan. Sitten mentiin taas nenä tiiviisti jäljen perässä. Kaato löytyi ja koira pisti vakavan näköisenä porsaan suikaleet poskeensa. Jes!

Ensimmäinen itsenäinen jälkemme meni todella mukavasti. Pulmu tietää täsmälleen mistä tässä hommassa on kyse ja nauttii nenätyöskentelystä. Jäljestyksen jälkeen pihakoira puhisi innoissaan takaisin kodin suuntaan. Omakin mieleni oli tyytyväinen. Seuraavalla kerralla valitsen hieman haastavamman maaston tai reilummin pituutta jäljelle. :)

Alkuvalmisteluja: upouusi sieni, jäljen merkkaamisvälineitä ja laimennettua naudan verta.

Toko C - osa 5

Tänään oli hassut treenit. Tunnetilat menivät laidasta laitaan - onnistumisen tunteita ja helppoihin mokiin sortumista. Näillä mentiin tänään:

Vauhdista maahanmeno) Todella hyvä. Menee vauhdilla maahan. Palkkailin välittömästi maahanmenosta ja siitä, kun olen jättänyt koiran maahan ja käynyt n. 4 metrin päässä "kävelyllä". Tein myös sellaista, että jätin koiran makaamaan ja kiersin koiraa ympäri. Pulmu pysyi tosi hyvin paikallaan. Tämä siis sitä ajatellen, että ylemmissä luokissa koira jätetään maahan, kävellään tietyn matkan päähän koiran eteen, kävellään koiran ohi koiran taakse ja palataan koiran viereen.

Käskyn alla pysyminen häiriö-käskyjen alla) Teimme sellaista, että pidin Pulmua perusasennossa samalla, kun vierustoveri rivissä antaa koiralleen "Istu" ja "Maahan" -käskyjä. Pulmu ei reagoinut häiriöihin. Vaihdoimme osia. Minä käskytin omaa koiraani (istu, maahan) ja vieruskaverin koiran piti pysyä oman käskynsä alla. Tämä meni todella kehnosti. Pulmu oli epäröivä ja jouduin antamaan kaksi käskyä liikettä kohden. Lopulta koira "muisti" käskyt ja alkoi toimia yhden käskyn jälkeen.
--> Hieman huolestuttavaa. Olemme tällä viikolla olohuonetreeneissä tehneet spontaaneja istu-maahan-seiso-liikkeitä samalla, kun käyskentelemme pitkin huonetta, mutta asia vaatii panostusta ja tehokuuria.
Teimme vielä sellaista, että kouluttaja tulee lähelle ja huutelee häiriökäskyjä. Pulmu meni useasti helposti halpaan erityisesti "Maahan" -häiriökäskyn kuultuaan. Meille tuottaa muutenkin vaikeuksia pysyä paikallaan käskyn alla.
-->Lähdemme hakemaan staattisuutta käskyn alla pysymiseen.

Paikkamakuu) Ei ollut meidän päivämme. Ahnehdin liikaa ja vaadin koiralta turhan paljon (liian pitkä etäisyys, liian pitkä kesto). Pulmu pomppasi pystyyn. Kahdesti. (Satu, älä ole ahne!) Teimme loppuun helpon harjoituksen ja onnistuimme.
--> Tätä on treenattava enemmän kotona. 

Luoksetulo) Suoriuduimme mainiosti. Jätin koiran istumaan, kävelin n. 10 metrin päähän ja kutsuin luokse. Koira pyyhälsi reippaasti sivulle perusasentoon. Hienosti! Perusasento ei ollut täydellinen, mutta en uskaltanut alkaa hinkkaamaan, sillä pelkäsin, että se pilaisi hienon luoksetulon intoa. Sain kouluttajaltamme vahvistusta siihen, että perusasennon on aina oltava priimaa oli kyseessä sitten luoksetulo tai mikä tahansa muu liike. Kriteerit on aina pidettävä samoina. --> Jatkossa uskallan hinkata ja vaatia Pulmulta parempaa. Mainiosti suoriutuminen on tosi jees, mutta me haluamme pyrkiä täydellisyyteen. ;)

Seisominen seuraamisen yhteydessä) Tämä menee kivasti käsiavulla. Tosin koira jää helposti seisomaan vähän vinoon. (Kauneusseikka!) Pulmu pysyy hyvin seisomassa ja kestää sitä, että kierrän koiraa ympäri ja vaadin kestoa. Taas ahneus iski ja vaadin liikaa - jätin käsiavun pois ja pyysin Pulmua pysähtymään seisaalleen. Koira istui. (Satu, älä ole ahne!) Käsiavusta on pyrittävä irti vähitellen, ei kerrasta. Tämäkin asia tuntuu kovin itsestään selvältä, mutta  treenihurmoksessa ajauduin kokeilemaan koiran rajoja liiikaa.

Noutokapula) Tällä viikolla olemme edistyneet huomattavasti ja meillä on nykyään kestoa. (Läpimurto!) Olen tästä todella iloinen, sillä tämä on tähän mennessä tuntunut luoksepäästävyyden ohella kaikkein vaikeimmalta haasteelta. Nyt lähdetään vaan vaatimaan vielä hieman enemmä kestoa ja seuraavaksi alamme tehdä harjoituksia, joissa Pulmu nostaa kapulan maasta ja tuo sitä minulle. (Jee!)

Pulmu oli lopputreenejä kohden todella uupunut. Tänään teimme päivällä 1,5 h lenkin, joten se yhdessä eilisten jäljestystreenien kanssa saattoi verottaa koiran kapasiteettia. Väsyneenäkin Pulmu jaksaa tehdä töitä. Mutta minkäs sille mahtaa jos väsyneenä käskyt alkavat unohtua ja esimerkiksi "Istu"-käsky kuulostaa täysin vieraalta.

Pulmu herättää hilpeyttä ja sympatiaa treenikavereissamme. Pulmusta puhutaan ihan eri sävyllä kuin muista treenikavereista. Meille nauretaan (hyväntahtoisesti) ja meitä kannustetaan kovasti. (Itsekin nauran meille, sillä puuhastelumme on useimmiten todella hauskaa.) Pulmu on sellainen iki-pentu, jonka touhuja on mukava seurata. Tänään kurssikaverimme hurrasivat ja iloitsivat, kun näkivät meidän noutokapulan pitoamme. Säheltävästä ja hermostuksissaan aivastelevasta ja röhkivästä pihakoirastani tuskin koskaan tulee paimenkoiran kaltaista toko-nörttiä, mutta on se vaan upeaa tajuta, että edistystä tapahtuu ja että adhd:kin saattaa oppia työmoodiin. Olen todella ylpeä Pulmusta. On se niin ihana.

Makkarajälki

Tänään oli jäljestyskurssimme viimeinen kerta. Aiheena oli makkarajälki, joka on keino tutustuttaa koiraa ihmisjäljen jäljestykseen. Jälki tehtiin pellolle ja se aloitettiin tamppaamalla aloitusmerkille kolmion muotoinen alue, johon ripoteltiin nameja. Kolmionkärjestä lähdettiin tallaamaan jälkeä tihein ja tömäyttelevin askelin siten, että joka askeleen (jäljen) päälle tiputettiin nami. Kuulostaa helpolta, mutta tämä tipukävely oli sangen raskasta ja vaati huolellista tasapainoilua namin asetteluvaiheessa. Hetken jo ajattelin, että tämä saa olla viimeinen makkarajälkeni. Selvisin kuitenkin loppuun asti ilman sen suurempia kompurointeja. Viimeisen jäljen päälle jätin suuren namikeon. 

Makkarajäljen aloituskolmio

Makkaroita makkarajäljelle

Pulmu oli tavallisen riemuissaan päästessään pelipaikalle. Lähestyin koiran kanssa kohtisuorasti jäljen aloituspaikaa. Jäin n. 1,5-2 metrin päähän aloituspaikasta. Pulmu oli ihmeissään ja katseli minua käskyä odottaen. Odotin, että koira tajuaisi itse lähellä lymyävän jäljen aloituskohdan. Sain odottaa tovin, mutta lopulta Pulmu tajusi, että mitään käskyä ei tule ja löysi aloituskohdan. Nuuhkittuaan ja naposteltuaan namit kolmiosta koira empi kotvan, mutta lähti sitten hitaasti oikeaan suuntaan. Tämä jälki oli selvästi vähän ihmeellisempi juttu kuin aikaisemmat. Välillä Pulmu pysähtyi syömään nameja. Vauhtiin päästyään Pulmu alkoi kuitenkin skippaamaan makkaroita ja pisteli poskeensa vai muutamia herkkuja sieltä täältä. Nenä kävi kuumana ja Pulmu nuuhki ahkerasti.  Loppupuolella koira yhtäkkiä nosti päänsä ylös ja lähti täysin syrjään jäljestä, sen jälkeen loikkasi minun taakseni, jossa ihmetteli hetken tilannetta. Odotin rauhallisesti. Sitten Pulmu lähti taas jäljelle ja eteni varmasti loppuun saakka.

Pohdimme kouluttajan kanssa, että oliko Pulmun harha-askel merkki väsymisestä. Saattaa olla. Pulmu ei kuitenkaan näyttänyt turhautuneelta, vaan työskentely oli selkeää ja määrätietoista. Kyseinen harha-askel ei myöskään näyttänyt olevan peräisin ympäristön häiriöistä, sillä Pulmu ei juuri ympäristöä ihmettele jäljellä ollessaan. Epäilen, että jälki oli meille hieman liian pitkä ja koiran ajatus eksyi hetkeksi. Kivaa on se, että vaikka tällaista tapahtuisi niin Pulmu löytää nopeasti takaisin työmoodiin. Jäljestys on selvästi Pulmun juttu.

Lähdin kurssille, jotta saisin ohjeistusta itsenäisen mejä-harrastuksen pariin. Tämä kurssi oli todella onnistunut avaus uudelle harrastukselle - ja ylitti odotukseni. Eri jäljistä mielekkäimmäksi koin verijäljen. Lieneekö kyseessä se, että Pulmun keskittyminen verijäljellä oli todella vakuuttavaa. Verijälki on myös se, jota alunperin pohdiskelin, kun etsin jäljestyskurssia. Tonnikalajäljestä ja makkarajäljestä on meille varmasti myös paljon iloa, sillä pelkkää verijälkeä ei voi kouluttajamme mielestä tehdä viikottain, sillä se on koiralle kaikkein raskain.

Kipinä on syttynyt. Taidanpa ensi viikolla lähteä koittamaan jäljen tekemistä ihan itsenäisesti. Naapureita on jo varoitettu omituisesta hiipparista, joka vetää tonnikala-sukkahousua pusikoissa... :D

Etevä jäljestäjä