Nooa tuli kylään

Tänään oli tähänastisen viikon ehdoton kohokohta, sillä pihakoira Nooa tuli meille Marin kanssa kylään! Tuskin Mari ja Nooa olivat päässet ovesta sisään, kun Pulmu jo ryntäsi kovaäänisesti heitä eteiseen vastaan.  Pulmu vinkui ja haukkui ja räpisteli kuin hirmupeto, koska pidimme hänestä kiinni sen aikaa, että Nooa pääsisi remmistään vapaaksi. Pulmu ei arvosta kiinnipitämistä ja tilanteen rauhoittamista, koska hänen luonteensa on heti-mulle-kaikki-nyt-tyyppistä. Ja hän olisi halunnut heti päästä uuteen "poikaystäväänsä" käsiksi.

Pian Nooa ja Pulmu juoksivat olohuoneessa perätysten; Pulmu etunenässä ja Nooa häntä jahdaten. Pulmu vaikutti olevan vähän hämillään. Peloissaan olisi väärä termi, mutta oli hän vähän ihmeissään. Pulmu juoksi monasti Marin, Ossin tai minun syliin ja teki sieltä sitten yllätyshyökkäyksiä Nooan kimppuun. Myös sohvan alta oli hyvä tehdä täsmäiskuja. Pikku hiljaa Pulmu alkoi päästä niskan päälle, vai alkoiko Nooa kenties kyllästyä leikkikaveriinsa, jonka kanssa leikkiminen oli vaikeaa, kun tuo juoksi koko ajan karkuun ja piiloon sohvan alle... Pulmu myös alkoi muutoinkin riehaantua ja Mari sai varmasti useamman reiän käsiinsä, kun Pulmu yltyi häntä puremaan. (Paljon on vielä tehtävää tässä puremisen kitkemisessä! Huokaus.) Pulmu myös läähätti kieli pitkänä ja näytti nauttivan tilanteesta täysin rinnoin.

Kun reilu puolisen tuntia oli juostu pitkin olohuonetta ja koirahuonetta, Pulmu alkoi väsähtää. Hän kävi välillä kääntymässä koirapedissään, mutta nukkumaan hän ei kuitenkaan suostunut menemään, vaan sinnitteli hereillä loppuun saakka. Loppuvierailu sujui kuitenkin rauhallisemmissa merkeissä ja koirat hengailivat pöydän alla ja käyskentelivät laiskemmin. 

Nooa yllätti minut kahvipöydässä ja hyppäsi syliini! :) Voi ihanaa Nooaa! Nooa on kyllä niin mukavan oloinen pihakoira. Säyseä, mutta aktiivinen, charmantti ja ilmeikäs, hyväkäytöksinen herra! :) Oli todella mukava, kun Pulmu sai koirakaverin kylään! Pennulle on tärkeää, että hän saa paljon hyviä koirakokemuksia ja oppii kommunikoimaan muiden koirien kanssa. Ja täytyy myöntää, että koirien leikkimisen seuraaminen antaa itsellekin todella paljon - onhan ihanaa seurata miten koirat nauttivat keskenään telmimisestä. Ainakin Pulmu nautti - toivottavasti myös Nooa sai visiitistä jotain mukavaa eikä pelkkiä hampaanreikiä nahkaansa. Oli myös kivaa nähdä "pitkästä aikaa" aikuinen pihakoira. Sellainen Pulmustakin sitten joskus tulee. :)

Nooan ja Marin lähdettyä kotikonnuilleen, Pulmu tuijotteli aikansa tyhjää eteistä ja ulko-ovea. Sieltä se Nooa tuli ja sinne se meni. Huomattuaan, että Nooa tosiaan lähti pois, kömpi Pulmu petiinsä ja sammui kuin saunalyhty. Johan oli mahtava ilta! Kiitos Mari ja Nooa! Ja kiitos Marille kaikista neuvoista ja tiedonjyvistä, joita saimme illan aikana. :)