sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Talvinen Nuuksio

Talvi on vihdoin täällä ja oloni on onnellinen. Lumi tuo valoa, toivoa ja optimismiä harmauden keskelle. Voi autuutta!

Lähdimme nauttimaan kauniista talvisunnuntaista Nuuksioon ja suuntasimme taasen kohti Suolikas-järveä. Reittimme kulki Saarijärven, Sarkkisen ja Suolikkaan liepeillä kalliopolkuja pitkin. Rakastan hiljaisia lampia ja järviä ja siitä syystä tämä kolkka taitaakin olla yksi suosikkipaikkojani Nuuksiossa.

Pulmu oli innoissaan lumesta ja metsästä. Vaikka Pulmu alkaa olla jo tottunut eräinkävijä niin aina koira jaksaa viipottaa mättäitä pitkin kuin ei olisi aiemmin vapaana kirmannut. Ja hyvä näin. Itsekin sitä tuntee olonsa kaikin puolin iloiseksi, kun voi silloin tällöin tarjota koiralle (ja itselleen) metsäelämyksiä ja palan seikkailua.


 (Voi miten tulikin ikävä Lapin erämaita ja tuntureita, Irlannin nummia ja Skotlannin vuoria.

" I want to see mountains again, Gandalf, mountains."
- J.R.R. Tolkien, Sormuksen ritarit)

Studiokuvia

Kuvia Pulmusta Ojangon loppiais-agilitykisoista.

Pulmu kävi paikan päällä sosiaalistumassa sekä osallistumassa nakkiralli-rataan ja Olivier Beaslasin (Koiravalokuvaus) koirakuvaukseen. Pulmua kuvaustilanne jännitti kovasti johtuen hallin hälinästä ja säpinästä. Kuvat sen sijaan olivat todella onnistuneita.




Kuvien tekijänoikeudet: Koiravalokuvaus

torstai 2. tammikuuta 2014

Ensimmäinen vuosi

Tasan vuosi sitten aloitimme uuden vuoden hakemalla Somerolta pienen pihakoiran, Pulmun. Pulmun astuminen elämääni on ollut kiistattomasti yksi ihanimpia asioita elämäni varrella.

7-viikkoinen Pulmu hieman hämillään uudessa olohuoneessaan (2.1.2013).

Vaikka olen elämässäni tottunut koiriin niin Pulmu on yllättänyt minut moneen kertaan eikä vähiten vilkkaan luonteensa vuoksi. En olisi ikinä voinut arvata, että pihakoira voi olla NÄIN levoton tapaus. Tämä on välillä aiheuttanut paljon harmaita hiuksia, mutta enimmäkseen koomisia tilanteita ja paljon iloa. Onhan Pulmu jo paljon rauhoittunutkin, mutta paljon on vielä työtä tehtävänä esimerkiksi remmissä kävelemisen kanssa ja ihmisten/koirien ilmoilla liikuttaessa.

Me Ossin kanssa toivoimme tomeraa ja aktiivista harrastuskoiraa. Sellaisen me saimme, potenssiin sata. :D Ja on sitä kuluneen vuoden aikana harrastettukin. Metsissä samoilun, Lapin erämaavaelluksen, yhteislenkkien ja muutamien koiranäyttelyiden, mätsäreiden ja hakutreenien ynnä muun kohelluksen ohella Pulmun kanssa on käyty seuraavilla kurseilla:

- Pentukurssi (Koirakoulu Konsti ja Hulaluppa) - Satu
- Rallytokon alkeet (Espoon koirakerho) - Satu
- Näyttelykurssi (Espoon koirakeskus) - Satu
- Tokopainotteinen pentukurssi (Koirakoulu Kompassi) - Satu
- Junnukurssi (Koirakoulu Kompassi) - Satu
- Toko 1 (Helsingin seudun kennelpiiri) - Satu
- Toko-leiri (Hakunilan seudun koiraharrastajat) - Satu
- Hillitty ja hallittu (Koirapalvelu Virike) - Satu

- Agilitypainotteinen pentukurssi (Koirakoulu Kompassi) - Ossi
- Agilityn alkeet (Pro Dog) - Ossi
- Agilitykurssi (Heiluva Häntä) - Ossi
- Yksittäisiä agility-tunteja Piskipajalla ja Koirapalvelu Virikkeessä - Ossi

Tällä hetkellä olen itse pienessä epätietoisuuden tilassa, että mitä haluaisin Pulmun kanssa harrastaa. Pieni tauko Tokosta on ollut paikallaan ja vähitellen on tullut taas sellainen olo, että pitäisi päästä takaisin treenikentille tottelevaisuuden pariin. Olen herätellyt harrastusta pienimuotoisissa olohuonetreeneissä ja Pulmu on ollut enemmän kuin innoissaan. Näköjään oppi ei ole täysin haihtunut 4 kuukauden tauon aikana. :)

Ossi ja Pulmu ovat päässeet huimaan vauhtiin agility-harrastuksen parissa. Laji tuntuu erittäin mieleiseltä niin koiralle kuin isännällekin. Uusi kurssi on jo buukattu kalenteriin. Ossin mukaan Pulmu ei enää sinkoile aksa-radalla kuin päätön kana, vaan meininki on jo huomattavasti hienostuneempaa ja hallitumpaa. (Pitänee lähteä katsomaan koirakon touhuja.)

Vuodelle 2014 meillä on pari tavoitetta:
Satu: Opettaa koira seisomaan näyttelyssä. (Okei, aika tylsä tavoite, mutta mulle alkaa pikkuhiljaa riittää nuo nolot sinkoilut kehässä.). Päästä takaisin toko-harrastuksen pariin. Vahvistaa luoksetuloa. Kehittää remmilenkkeilyämme mukavammaksi, siten, että koira ei vetäisi ja että ohitustilanteisiin saataisiin jotain tolkkua. Hartain toiveeni olisi se, että Pulmu kiinnostuisi ruoasta ja alkaisi syömään hyvin - ilman sen suurempia kikkailuja. Ihan vaan syömään ruokakupista normaalisti niinkuin useimmat muut koirat.
Ossi: Osallistua agilityn mölli-kisoihin (Wau, mikä tavoite!).

Kun mietin elämääni ennen Pulmua en oikein muista mitä mahdoin touhuta. Pulmun tulemisen jälkeen elämäni on totisesti mullistunut. Mikään ei ole enää entisensä, mutta tämä uusi koiramainen elämä sopii minulle hyvin. Olen onnellinen. Näin on hyvä.

Olen todella kiitollinen, että kasvattaja-Mia valitsi meille juuri Pulmun. Itse emme olisi välttämättä osanneet tuota valintaa tehdä. Ne kerrat, kun kävimme katsomassa pentuja niin Pulmu ei ollut kiinnostunut meistä pätkääkään ja pyrki aina vain pesäänsä nukkumaan... Onneksi luotimme Mian sanaan, että kyseessä on aktiivinen ja reipas pieni koira. Kaikessa kummallisuudessaan (kaikella rakkaudella) Pulmu sopii perheeseemme mitä mainioimmin. :)

Kohti uutta vuotta 2014 ja uusia koiramaisia kujeita. :)

Pulmu Nuuksiossa joulunalusviikolla (21.12.2013).

P.S. On ollut mahtavaa tutustua ihaniin koiraihmisiin kuluneen vuoden aikana! Kiitos teille kultaiset pihisihmiset. Pihisporukka on vertaansa vailla ja porukkaan pääsee kuka vaan mutkattomasti mukaan. Parhautta! :)