Ilmapalloja

Hillitty ja hallittu -kurssin meininki on kerta kerralta rattoisampi. Kurssilla on todella positiivinen ja mukavan rento meininki. En usko, että tämän kurssin jälkeen Pulmua voi vahingossakaan erehtyä luulemaan hillityksi tai hallituksi, mutta ainakin meillä on ollut kurssilla ihan sairaan hauskaa! :)

Eilen teemana oli ilmapallot. Ensin piti luopua yhdestä ilmapallosta. Sen jälkeen palloja kahmittiin laatikosta yhä useampia ja useampia. Sen jälkeen oli pallomerta ja skeittilautaa... Lopulta piti kävellä koira nätisti sivulla pallojen keskellä ja muiden koirakoiden läsnäollessa. Oh boy!

Palloista luopuminen oli meille helppoa, sillä Pulmu ei kiihtynyt näistä suuremmin. Kun annoin vapautuskäskyn niin Pulmu katseli palloja epäillen, katsoi epäuskoisesti minua ("Mitä mun pitäis tehdä?"), kävi maahan ja haukkui pari kertaa palloja. Pallojen keskellä istuva ohjaaja oli kaikkein mielenkiintoisin häiriö. Kun muut koirakot kävivät tekemässä samaa pallokierrosta ja me odottelimme omalla paikallamme ja teimme mattotreenejä (Pulmu makaa matolla rauhallisesti, naks ja nami.) Kun toinen koira intoili ja riehui pallomeren keskellä oli Pulmulla vaikeuksia. Siispä harjoittelimme koirahäiriöstä luopumista. Pallomeren ja koirakoiden keskellä oli vähän hektisempi tunnelma. Välillä Pulmu säntäsi remmin päähän yrittäen päästä koirakaverin luo. Palloista ei ollut häiriötä, sillä koirakaveri on aina se ykkösjuttu. Saatiin kuitenkin aikaiseksi mukavasti onnistuneita luopumisia ja kaunista remmiseuraamista sekasorrosta huolimatta. :)

Odotan innolla jo ensi viikkoa! Mitähän meidän pään menoksemme on silloin keksitty...

Lahti KV

Lokakuun puolivälin jälkeen olemme uurastaneet asunnonvaihdon parissa ja uusi kotiseutu on tuonut paljon ihmetystä pienen pihakoiran elämään. Muuttolaatikoita on purettu urakalla ja järjestystä on yritetty loihtia uuteen kotiin. Tänään luvassa oli kuitenkin vaihtelua - Lahden kansainvälinen koiranäyttely. 

Lahden näyttelyyn osallistui 12 pihakoiraa ja tuomarina toimi tanskalainen Carsten Birk. Pulmu oli ensimmäistä kertaa mukana junioriluokassa. Edellisestä näyttelystä on vierähtänyt jo lähes kolme kuukautta ja olohuoneessa emme pahemmin ole näyttelytreenejä harrastaneet. Tässä oli yksi syy miksi estradille astuminen jännitti kovasti. Taas kerran.

Pulmu esiintyi mukavasti. Koira oli kehässä vähän levoton ja nuuskutteli kovasti mattoa. Pääpiirteissään liikkuminen meni kuitenkin kivasti. Pöydälläkin pärjättiin mukavasti ja sain Pulmun pidettyä seisomassa kasvattajan hyviä neuvoja hyödyntämällä. Pulmu ei todellakaan nauti pöydällä tutkittavana olemisesta, mutta kesti kokemuksen ja antoi nätisti katsoa hampaat. Hyvä Pulmu! Koiran seisottaminen lattialla on aiemmin ollut vahvuutemme, mutta se vaatisi ehkä vähän kertausharjoituksia... Korvat meinaavat sojottaa minne sattuu ja kauaa ei jaksaisi seisoa paikallaan. No ihmekös tuo - maailmassa on niin paljon muuta jännittävämpää kuin paikalla pönöttäminen. 

Saimme seuraavan arvostelun. 
"Good size but needs much more depth and substance for body for age, nice expression, dark eyes, dood muzzle and bite, well carried ears, too elegant neck, good croup, could have more bone, nice color & coat, free movement, nice character."
Laatuarvosteluksi tuli EH, rodunomainen lähestyttäessä.

Arvostelu osui kuin nappi silmään. :) Me kehitymme hitaasti (mutta varmasti?). Onnea Rondalle hienosta JUN ERI1 -tittelistä!! 

Näyttelypäivä oli mukava ja saimme viettää sen mukavassa pihis-seurassa. Kiitos kaikille tsemppauksesta ja hyvästä yhteishengestä. 

Pulmu odottaa junnuluokan alkamista.

Seuraavan kerran tepastellaan junnu-estradilla Voittaja-näyttelyssä joulukuussa. Nähdään siellä!

Pulmusen syksy

Blogissa on pitkään ollut hiljaista, sillä kirjoittaja on ollut väsynyt. Hektisen kesän jälkeen olen yrittänyt viettää vähän leppoisampaa arkea ja vähentää actionin määrää. Tämä on osittain onnistunut ja viikot ovat olleet vähän lupsakampia.

Tokoleirin jälkeen olen jättänyt tokon pois (Elisan ja Hipun kanssa tehtyjä puutarha-tokoiluja lukuunottamatta). Uskon, että treenitauko tekee meille hyvää. Mielessäni virittelen tokoiluun palailua alkuvuodesta. Virikkeen Hillitty ja hallittu -kurssilla olemme viihtyneet kerran viikossa ja tuo kurssi tuntuukin parhaalta mahdolliselta harrastukselta tämän hetkiseen "kehitysvaiheeseemme". :) Rauhallinen käytös ja maltti on Pulmuselle edelleen erityisen vaikeaa, mutta kurssin myötä meillä on työkaluja millä harjoitella tuota vaikeaa taitoa. 

Ossi ja Pulmu ovat kunnostautuneet agility-kentillä. Oma seura on edelleen hakusessa, sillä pääkaupunkiseudulla ryhmiin pääseminen vaikuttaa melko haastavalta. Viimeisen kuukauden sisällä Ossi ja Pulmu ovat osallistuneet pihisyhdistyksen agilitytreeneihin Liedossa, parille pienryhmätunnille Piskipajassa ja tänään alkaneelle alkeiskurssille Prodogissa. Kaikissa on ollut hyvä ja positiivinen tekemisen meininki - ja onkin ollut ilo seurata Pulmun ja Ossin ilakointia aksa-kentällä. Pulmua on pystynyt pitämään jo jonkun verran vapaana ja koira on pysynyt hallinnassa, vaikka välillä lähteekin lelupalkan saatua tekemään vauhdikasta kunniakierrosta innoissaan. Kentän laidalla odottaminen onkin vaikeampaa. Kerran Pulmu pujahti valjaistaan ja lähti kentällä työskentelevän koiran pallopalkalle - ja sai aikaan melkoisen härdellin. Hillitty ja hallittu -treenejä kertaillaan siis myös aksa-kentän laidalla.

Pulmu täyttää ensi viikolla 11 kuukautta, mutta neiti ei ole osoittanut kummoisia merkkejä aikuistumisesta. :) Viime viikkoina koira on saanut samankaltaisia hepulikohtauksia kuin pikkupentuna ja viihdyttää itseään juoksemalla edestakaisin olohuoneen ja eteisen väliä. Lenkkeily Pulmun kanssa on edelleen vaikeaa. Olemme määrätietoisesti yrittäneet päästä eroon vetämisestä (kun hihna kiristyy, pysähdymme ja matka jatkuu vasta kun hihna löystyy/koira ottaa kontaktin), mutta tämä tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa... On päiviä, jolloin pääsee helpommalla, mutta sitten tulee taas päivä, kun koira sinkoilee sekopäisesti remmin päässä. Ehkä tämä joskus tästä helpottaa...   

Siirryimme Pulmun ruokavaliossa barffilinjalle loppukesästä ja ruokailu sujuu nykyään paljon paremmin kuin aiemmin. Välillä tulee edelleen lyhyitä kausia, kun ruoka ei kiinnosta, mutta nykyään ruoka on kuitenkin Pulmun mielestä kohtuullisen mielenkiintoinen asia. :)

Kunpa pääsisi pian taas kentälle...