Pulmusen syksy

Blogissa on pitkään ollut hiljaista, sillä kirjoittaja on ollut väsynyt. Hektisen kesän jälkeen olen yrittänyt viettää vähän leppoisampaa arkea ja vähentää actionin määrää. Tämä on osittain onnistunut ja viikot ovat olleet vähän lupsakampia.

Tokoleirin jälkeen olen jättänyt tokon pois (Elisan ja Hipun kanssa tehtyjä puutarha-tokoiluja lukuunottamatta). Uskon, että treenitauko tekee meille hyvää. Mielessäni virittelen tokoiluun palailua alkuvuodesta. Virikkeen Hillitty ja hallittu -kurssilla olemme viihtyneet kerran viikossa ja tuo kurssi tuntuukin parhaalta mahdolliselta harrastukselta tämän hetkiseen "kehitysvaiheeseemme". :) Rauhallinen käytös ja maltti on Pulmuselle edelleen erityisen vaikeaa, mutta kurssin myötä meillä on työkaluja millä harjoitella tuota vaikeaa taitoa. 

Ossi ja Pulmu ovat kunnostautuneet agility-kentillä. Oma seura on edelleen hakusessa, sillä pääkaupunkiseudulla ryhmiin pääseminen vaikuttaa melko haastavalta. Viimeisen kuukauden sisällä Ossi ja Pulmu ovat osallistuneet pihisyhdistyksen agilitytreeneihin Liedossa, parille pienryhmätunnille Piskipajassa ja tänään alkaneelle alkeiskurssille Prodogissa. Kaikissa on ollut hyvä ja positiivinen tekemisen meininki - ja onkin ollut ilo seurata Pulmun ja Ossin ilakointia aksa-kentällä. Pulmua on pystynyt pitämään jo jonkun verran vapaana ja koira on pysynyt hallinnassa, vaikka välillä lähteekin lelupalkan saatua tekemään vauhdikasta kunniakierrosta innoissaan. Kentän laidalla odottaminen onkin vaikeampaa. Kerran Pulmu pujahti valjaistaan ja lähti kentällä työskentelevän koiran pallopalkalle - ja sai aikaan melkoisen härdellin. Hillitty ja hallittu -treenejä kertaillaan siis myös aksa-kentän laidalla.

Pulmu täyttää ensi viikolla 11 kuukautta, mutta neiti ei ole osoittanut kummoisia merkkejä aikuistumisesta. :) Viime viikkoina koira on saanut samankaltaisia hepulikohtauksia kuin pikkupentuna ja viihdyttää itseään juoksemalla edestakaisin olohuoneen ja eteisen väliä. Lenkkeily Pulmun kanssa on edelleen vaikeaa. Olemme määrätietoisesti yrittäneet päästä eroon vetämisestä (kun hihna kiristyy, pysähdymme ja matka jatkuu vasta kun hihna löystyy/koira ottaa kontaktin), mutta tämä tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa... On päiviä, jolloin pääsee helpommalla, mutta sitten tulee taas päivä, kun koira sinkoilee sekopäisesti remmin päässä. Ehkä tämä joskus tästä helpottaa...   

Siirryimme Pulmun ruokavaliossa barffilinjalle loppukesästä ja ruokailu sujuu nykyään paljon paremmin kuin aiemmin. Välillä tulee edelleen lyhyitä kausia, kun ruoka ei kiinnosta, mutta nykyään ruoka on kuitenkin Pulmun mielestä kohtuullisen mielenkiintoinen asia. :)

Kunpa pääsisi pian taas kentälle...