Sosiaalistamisesta

Vapun sosiaalistamiskausi jatkuu ja kuluneen 1,5 viikon aikana on taas koluttu uusia paikkoja ja tilanteita.

Otimme viime viikolla Vapun mukaan Pulmun agility-treeneihin. Kentän laidalla oli jännittävää haistella esteitä ja putkea. Kevythäkistä oli hyvä tiirailla isosiskon edesottamuksia kentällä. Viikonloppuna vierailimme Varsinais-Suomessa. Toinen päivä vierähti anoppilassa ja toinen äitini shelttilauman keskellä. Vapulle löytyi mieluinen sheltti-kaveri Maurasta, joka on sopivan lapsellinen ja leikkisä teinikoira. Kuvio on tutunoloinen Pulmun lapsuudesta. Silloin lauman nuorin oli Sara, joka jaksoi leikittää piskuista pihakoiraa.

Tällä viikolla Vappu piipahti apteekissa. Juna-asemallakin käyskenneltiin junia bongailemassa. Pentukoulumme valitettavasti peruttiin tällä viikolla, mutta kotiympyröissä ollaan tsempattu kontaktiharjoitusten ja ulkoillessa lähellä pysymisen harjoittelun kanssa. Tänne-käskyä olen yrittänyt vahvistaa entisestään. Näitä juttuja tullaan jankkaamaan voimakkaasti myös tulevina viikkoina. Kenties koko loppu elämän, sillä perustaidot ovat kaikkein tärkeimpiä. :)

Tässä muutamia kuvia Vapusta ja Maurasta.

Huomenna päästäänkin taas pentuleikkikouluun. :)

Pentukoulussa, osa 1

Lauantain pentuleikkikoulussa kouluttaja kysyi meiltä, että olemmeko jo ilmoittautuneet pentukurssille. Minä tokaisin, että emme ole, koska Vappu on vielä niin kovin pieni. Kouluttaja ei kuunnellut mutinoitani, vaan rohkaisi meitä lähteämään kurssille, sillä hänen mielestään olisi turha odottaa ongelmien alkamista ja pentua olisi heti syytä alkaa kouluttamaan oikeilla menetelmillä. Tuon kuultuani päätin heti lähteä kurssille, sillä jotenkin olen ollut vähän eksyksissä Vapun koulutuksen kanssa.

Tähän mennessä olemme tehneet kotona joitain luoksetuloharjoituksia (toinen kutsuu n. 5-10 metrin päästä). Olemme yrittäneet liikkua jonkun verran luonnossa vapaana, jolloin koiraa palkataan, kun se pysyy lähellä. Sen lisäksi olen kerran tehnyt katsekontaktiharjoituksia (istun lattialla ja palkkaan koiraa, kun se vilkaisee minua) ja pari kertaa käsikosketustreeniä - lähinnä sen vuoksi, että oppisin vähän ymmärtämään Vapun palkkautuvuutta ja hoksottimia.

Tänään sitten lyöttäydyimme mukaan Koirakoulu Vision pentukouluun, joka on ollut jo hyvän aikaa käynnissä. Ostin meille kurssipaikan kolmelle viimeiselle kurssikerralle, koska olisi sekin parempi kuin ei mitään. Kurssin puitteet olivat pennulle upeat. Meitä oli tänään van kaksi koiraa ja koirat treenasivat yksitellen (toinen odotti autossa). Näin häiriö oli minimissään.

Aloitimme katsekontaktiharjoituksella. Aloitin kyykystä ja palkkasin, kun koira vilkaisi minua. Vappu hoksasi heti. Pian nousin jo seisomaan ja Vappu pysyi mukana. Sitten pääsinkin jo vähän liikuskelemaan ja palkkasin kun koira otti katsekontaktia. Pian pääsin jo liikkumaan niin, että koira hakeutuu vierelle katsekontaktiin. Ihan mieletön pieni 9,5-viikoinen pentu!

Toisessa treenisetissä harjoittelimme luoksetuloa. En aluksi meinannut ymmärtää mitä kouluttajamme hakee takaa, sillä tämä oli aivan uusi metodi meille. Luoksetulo-harjoitus aloitetaan ehdollistamalla koiraa luoksetulo-käskyyn. Aluksi siis koiralla annetaan luoksetulo-käskyä, kun koira on vieressä kontaktissa - ja palkataan heti perään. Kehusanat jätettiin pois ja palkattiin heti käskyn jälkeen. Tämä tuntui pöhelöltä! Ruokin koiraa ilman, että se teki mitään. Mutta ymmärsin lopulta pointin. Luoksetulo-käskystä alettiin tehdä yhtä ihanaa juttua, kuin naksusta. Naks ja nami, naks ja nami -periaatteella. Kun käskysanasta on tehty maailman paras juttu, niin pikkuhiljaa olisi tarkoitus alkaa tekemään minimaalisia luoksetuloja esim. remmilenkillä niin, että koira ottaa askeleen pari suuntaani. Siitä sitten eteenpäin harjoituksessa vähitellen etäisyyttä kasvattaen tai ympäristöjä vaihdellen. Tämä menetelmä kiinnostaa minua kovasti ja aiomme lähteä tälle tielle Vapun kanssa. (Voisikohan Pulmunkin kanssa vielä aloittaa alusta tällä menetelmällä?)

Pentukoulun aloitus oli mainio! Olin todella ylpeä Vapusta! Tyyppi otti lunkisti ja oli innoissaan tekemisen meiningistä. Nami upposi ja koira oli kuuliainen. Välillä pikkukoiralla meinasi palaa hermo, kun kuuntelin liian pitkään kouluttajan ohjeita. Tällöin Vappu purki turhautumistaan minuun hyppimällä vasten ja itkien - eikä juurikaan lähtenyt haahuilemaan. Ihmeellinen pentu! Tästä on hyvä jatkaa. Inspiraatio on syttynyt! Olen aivan liekeissä.

Ihmisiä, koiria, paikkoja

Vappu on parhaassa sosiaalistamisiässä ja yritämme tehdä voitavamme tällä saralla. Suunnitelmamme on epäinsinöörimäisen sekava, mutta se on alkanut itää.

Kuluneen viikon aikana olemme tarjonneet Vapulle tutustumismahdollisuuksia erilaisiin ihmisiin, koiriin ja paikkoihin liittyen. Olemme käyneet agilityn epävirallisissa kisoissa, jossa Vappu sai tottua hallin hälyihin ja kevythäkissä hengailuun uudessa ympäristössä. Visiitti kauppakeskus Selloon tarjosi useita ihmiskontakteja ja autojen vilskeen ihmettelyä Leppävaarassa. Pentuleikkikoulu Koirakoulu Visiossa oli mahtava oppitunti siitä miten uusiin koirakavereihin kannattaa tutustua. Helatorstain riennoista ehdin jo aiemmin kirjoittaakin. Siskonpoikani 1-vuotissynttärit antoivat mahdollisuuden nauttia lasten kanssa temmeltämisestä. 

Vapaapäiviäkin on ehditty pitämään kotoisissa maisemissa, joskin jokainen uusi päivä on pennulle elämys. Hihnassa käveleminen on jännittävää, vastaan tulijat ovat jännittäviä, tarpeiden tekeminen oman pihan ulkopuolelle on erityisen jännittävää! Monenmoista urhollisuutta mahtuu pienen koiran elämään...

Tässä muutamia kuvia viikon varrelta.

Helatorstain hulinat

Eilen vietimme iloista päivää Hopp Fallera -mielisten parissa Minnan ja Abben luona. Vappu pääsi sosiaalistumaan koirakavereihin, joista osa oli entuudestaan tuttuja: Abbeen, Pihkaan ja Sötikseen. Vappu ei vierastanut koiria, vaan rakasti kaikkia. Abbe oli pentuystävällinen ja hyvähermoinen velipuoli. Sötis yhtä ihana leikkitäti kuin ennenkin (Sötis asuu Hopp Fallera -kennelissä) ja Pihka mainio velipoika ja painikaveri.

Päivä oli mukavaakin mukavampi. Jaksoimme katsoa koirien temmellystä useamman tunnin. Monen moista säpinää siinä olikin. Vappu haki puutarhakatetta pensaiden juurelta ja nakerteli palasia tyytyväisenä. Kukkiakin oli kiva haistella ja maistella. Abbe liehitteli ihanaa Sötistä, mutta Sötis ylenkatsoi sisukasta sulhoaan. Naapurin puolellakin käytiin ja sisällä pissattiin Abben petiin. Monenmoista. :) Tämä oli todella hyvää harjoitusta (sosiaalistumista) Vapulle - koiria ja ihmisiä, aikuisia ja lapsia. Vappu osoittautui tilanteessa reippaaksi tytöntylleröksi. :)

Minna, Vappu ja Abbe

Sötis ja Vappu

Pihka ja Vappu

Sötis ja Abbe

Pihka

Vappubööna <3

Herkuttelun, kuulumisten vaihdon ja koirapöhinöiden jälkeen jatkoimme vielä läheiselle peltoaukealle ulkoilemaan. Mukaan liittyivät vielä Hippu ja Eddie.Vaikka pienet pennut olivat jo selvästi väsyneitä, jaksoivat sintit kiitää heinikossa vielä hetken verran.

Pihka ja Vappu

Hippu, Eddie, Vappu ja Pihka

Vappu

Abbe, Pihka ja Vappu

Vapun kasvattaja totesi tapaamisemme loppumetreillä, että kahdessa viikossa palleroista on tullut meidän eli uusien perheidensä koiria. Niin se on - paljon on tässä ajassa tapahtunut ja Vappu on kotiutunut tiiviiksi osaksi pientä perhettämme. Tämä on kuitenkin vasta alku. Ja ihana sellainen.

Päivä oli onnistunut ja iloinen. Lämmin kiitos vieraanvaraiselle emännällemme, Minnalle! Kiitos seurasta myös kaikille muille naurusuille! Koiraharrastus on parhaimmillaan, kun sen saa jakaa muiden ihanien koiraihmisten kera.

Ulkoilua

Viikonloppuna sää on ollut kaunis ja suosinut ulkoilijoita. Eilinen meni Vapun kannalta tylsissä merkeissä, kun pieni koira sairasti. Voi miten ehdimme jo huolestua pienestä.

Antibiootit alkoivat onneksi vaikuttaa nopeasti ja pieni Vappu reipastui vauhdilla iltaa kohden. Illalla pieni riiviö jo räksytti isosiskoaan ja roikkui Pulmun kaulanahassa tiukasti naskaleillaan. Tänään kaikki on ollut kuin ennenkin. Antibioottikuuria tietysti jatketaan vielä hyvä tovi. 

Tänään Vappu on nauttinut kevätpäivästä niin takapihallamme kuin kotimme läheisellä metsäpolulla. Ihanaa, kun pieni koiranpentu on taas entistä ehompi ja elämän iloa täynnä! Pulmu taas pääsi viikonloppuna nauttimaan Träskändan luontopolun antimista ja vapauden huumasta.

 

Koiranpentu sairastaa, häntä hellikäämme

Aamu valkeni väsyneissä tunnelmissa, koska Vappu oli heräillyt pitkin yötä. Pentu ei varsinaisesti pyytänyt ulos, vaan pissaili suvereenisti lattialle, matolle, paperille. Veimme kuitenkin koiraa toistuvasti yön aikana ulos, jossa usein tuli vielä toiset pissat.

Aamulla tahti alkoi kiihtymään. Ulkona Vappu pissaili kolmesti peräkkäin ja sisälle päästyään meni heti paperille ja pissasi tipan. Pienet pennut pissaavat usein, mutta tämä alkoi jo olla kummallista. Vappu oli myös normaalia vaisumpi, vaikka leikkikin Pulmun kanssa ja söi melko hyvin. Viimeistään siinä kohdassa, kun Ossi huomasi pienen veritipan – tilanne alkoi hahmottua ja väsynyt ajatus kulkemaan. Virtsatieinfektio.

Univetistä olisimme saaneet ajan vasta iltapäiväksi ja Aistista tarjottiin aikaa kolmen tunnin päähän. Espoostakaan ei löytynyt pikavastaanottoa, joten suuntasimme kohti Viikkiä ja yliopistollista eläinsairaalaa.

Viikissä oli karnevaalitunnelma – olihan yliopiston lehmien laitumelle laskun aika. Eläinsairaalassa sen sijaan oli hiljaista ja pääsimme heti vastaanotolle. Epäilemämme tulehdus diagnosoitiin taidolla metsästetystä virtsanäytteestä ja Vappu sai kipupiikin ja antibioottikuurin.

Päiväohjelma muuttui pentuleikkikoulusta sairaspäivään. Tänään lepäillään ja odotetaan, että antibiootit alkaisivat tehoamaan ja pienen olo helpottuisi. Koiranpentu sairastaa, häntä hellikäämme!

Yksinolosta ja bussimatkailusta

Tänään pieni Vappunen on 8-viikkoinen ja kotiutunut viikossa perheeseemme mainiosti! Kulunut viikko on mennyt lupsakoissa merkeissä. Pulmu tosin on edelleen vähän järkyttynyt uudesta ystävästään (ja Lellivauva-tittelin menetyksestä), mutta päivä päivältä kaksikko leikkii ja painii yhä useammin ja pidempiä aikoja.

Takapihaltamme alkaa koivikko ja sen takana on metsä, niitty, lisää pieniä metsiä, toinen niitty ja järvi. Näillä huudeilla on paljon helpompi opetella ulkoilun alkeita vapaana kuin Pulmun pentuajan kerrostalomaisemissa. Niinpä olemme käyskennelleet pikkuruisia matkoja pienillä poluilla Vappu vapaana minua seuraillen. Emäntä antaa namia, kun koira pysyy lähellä. Ja Vapullehan ruoka maistuu. Samalla on aloiteltu luoksetuloharjoituksia. Niissäkin on päästy kivasti alkuun, koska koira ei vielä ymmärrä ympäröivän ympäristön houkutuksia ja namit ovat maailman ihmeellisin asia.

"Namia tänne heti!"

Kotoisilla poluilla

Siskoni kävi kylässä pienen poikansa kanssa. Tuo vaahtosammuttimen mittainen olikin kovin kiinnostava! Niin kiinnostava, että 1-vuotiasta pojankoltiaista alkoi välillä jännittämään, kun Vappu olisi halunnut heittäytyä vasten yhä uudestaan ja kokeilla teräviä naskalihampaitaan. Pienen automatkankin teimme yhtenä iltana. Vappu tykkäsi tuosta, koska häkissä oli kotoisaa pötkötellä vällyjen välissä. Muutoin olemme aloittaneet sosiaalistamisen melko rauhallisella tahdilla.

Yksinolemista on treenattu pitkin viikkoa lyhyistä harjoituksista parin tunnin yksin olemiseen. Emme vielä uskalla jättää koiria samaan huoneeseen, joten molemmat ovat omissa huoneissaan porttien takana ja näkevät toisensa niin halutessaan. Tänään oli ensimmäinen päivä, kun Vappu jäi yksin kotiin työpäivän ajaksi. Työpäiviä oli porrastettu (meikäläiselle viiden herätys, ah!) ja lisäksi Ossi kävi kesken työpäivän kotona (ihana Ossi!). Itse kukin selvisi päivästä. Vahinkoja tietysti sattui ja koiraa itketti välillä (Pulmukamerasta on tullut Vappukamera), mutta kenties ensi viikolla pärjäämme jo reippaammin.

Vappukamera

Illalla päätin, että on aika tutustua bussilla liikkumiseen. Lähimmälle bussipysäkille on n. 12 minuutin kävelymatka ja tämä tarjosi oivallisen remmilenkkeilyharjoituksen (ihan uutta Vapulle!). Remmissä oli kiva mennä ja matka eteni. Bussipysäkillä Vappua alkoi itkettämään ja tyyppi kiipesi syliini. Oliko syynä jännitys vai yllättävän kylmä tuuli? Bussissa pärjättiin ihan hyvin, joskin pientä koiraa vähän jännitti uusi paikka ja tilanne. Jälkeenpäin ajateltuna ehkä hieman liikaa uusia asioita samaan pakettiin – ulkoilu kävelytiellä, jossa liikennettä (Uutta!), ulkoilu remmissä (Uutta!) ja liikkuminen bussilla (Uutta!). Tämän vuoksi soitin Ossin hakemaan meitä bussimatkamme määränpäästä, jotta reissulle ei tullut ajallisesti liian pitkää kestoa. Paluumatka taitettiinkin autolla tutussa kevythäkissä. 

Mitäs kivaa seuraavaksi keksittäisiin? Huomenna ainakin nukutaan pitkään, eikös vaan Vappu? :)

Ihastusta rautakaupassa

Vapun maailmanvalloitus (Lue: pikkupennun sosiaalistuminen) alkoi tänään visiitillä rautakauppaan. Samalla reissulla saatiin kaksi kärpästä, sillä matkat taitettiin autolla ja Vappu pääsi ensimmäistä kertaa kevythäkkiin. 

Ensimmäinen autoreissumme tehtiin vapunpäivänä railakkaasti riehuen, joten yllätyin kun koira ei inahtanutkaan häkissä. Vappu kaivoi kotoisan pesän fleecehuopaan ja pisti pötköttäen.

Rautakaupassa Vappu oli sylissäni ja katseli raukeana ympäröivää elämää. Tyyppi makoili rauhallisesti ja välillä jopa tylsistyneen näköisenä. Odotin tärisevää ja jännittävää pentua, mutta Vappu yllätti minut. Moni ihminen kävi meitä moikkaamassa ja hypistelemässä pentuamme ihastuneena. Eikä suotta! Vappu on kuin maailman söpöin lelukoira, joka naukuu kuin lelukissa. Kivoin hypistelijä oli tanskandoggi-täti,jonka kasvot Vappu nuoli puhtaaksi. 

Takana pieni, mutta äärettömän hyvä ja onnistunut sosiaalistumiskokemus. Näitä elämyksiä paljon lisää Vapulle - eli maailmanvalloitus jatkuu.

Vappu tuli taloon

Meidän perheessämme on vietetty jännittävää wappua! Vapunpäivänä lenkitimme Pulmun ja käärimme matot pois lattialta. Otimme suunnaksi Varsinais-Suomen ja Kuusiston. Hopp Fallera –kennelin iloiseen puutaloon oli kokoontunut onnellisia ihmisiä, jotka pian tulisivat lähtemään koteihinsa kera Hopp Fallera B-pentueen uusien toivojen. Pihka-pojan määränpäänä oli Vantaa ja Papu-pojalla Masku. Vappu oli tuleva meidän matkaamme Espooseen. Vappu! <3

Vappu on 7-viikkoinen reipas pihakoiraneiti, oikealta nimeltänsä Hopp Fallera Böna Blomsterdröm.  Vapun vanhemmat ovat Vilda (Yacatis Varga Den Vilda) ja Jiro (Yacatis Öjar Önskedröm). Edellisistä Jiro on meille paremmin tuttu Iisalmilais-poika, johon tutustuimme ensi kerran vuoden 2013 Open Showssa. Vildaan olen saanut tutustua pentujen myötä ja olen kovin mielistynyt tähän kaunokkiin.

Happy family: ylärivissä Vilda ja Jiro, alarivissä, Papu, Vappu ja Pihka

Istuimme eilen pitkän tovin Merjan luona ja puhuimme tulevasta koiranelämästä herkullisen vappubrunssin äärellä. Vapun sijoitussopimus käytiin huolella läpi. Vappu on sijoitettu meille ja on Merjan ja Sarin (Jiron emäntä) yhteisomistuksessa. Odotamme ilolla tulevaa yhteistyötä.

Kotiuduimme vappuiltana Espooseen piskuinen Vappu oli kovin uupunut riehuttuaan koko kotimatkan. Kotona odotti häntää heiluttava inkvisitio. Pulmu oli kovin kiihtynyt uudesta tulokkaasta. Häntä heilui, mutta yhteistä kieltä ei heti löytynyt. Pulmu kun on tavattoman mustasukkainen... Vappua vähän pelotti. Ikävä oli veljiä ja vanhaa kotia. Vappu haki turvaa minusta ja Ossista – sylissä oli turvallista. Kun ensimmäiset tupluurit oli vedelty, alkoi pennusta löytyä jo enemmän potkua. Räsymatot saivat tuta naskalien terävyyden ja Vappu vaelteli tutkimaan myös muita huoneita.

Vappu on luonteeltaan sosiaalinen ja tomera pentu. Tyypissä on roppakaupalla itsenäisiä elkeitä ja etenkin ulkoympäristössä koira on osoittautunut rohkeaksi koheltajaksi, joka kehittelee monenmoisia projekteja. Kovasti on myös sisukas. Automatkalla ei hellittänyt, vaan riekkui koko matkan Espooseen saakka. Ruoka maistuu hyvin ja ilmassa on myös merkkejä, että Vappu olisi helposti nameilla palkkautuva. Toivottavasti nämä ominaisuudet säilyvät - yritämme vaalia ja rohkaista näitä elkeitä parhaamme mukaan.

Uskoisin, että kunhan Vappu ensin kotiutuu meille ja Pulmu ymmärtää, että Vapun olemassaolo ei ole häneltä mitenkään pois – niin tyypit löytävät yhteisymmärryksen. Parhaiten meneekin silloin, kun me emme Ossin kanssa huomio koiria mitenkään ja ne saavat tutustua kaksin. Heti, kun liitymme koirien seuraan, vetää Pulmu mustat sukat jalkaansa ja pomottaa pienempäänsä. Itse kullakin on opettelemista miten arki alkaisi parhaiten sujumaan. Tänään otamme lunkisti ja kotoilemme kaikessa rauhassa. Huomenna tai ylihuomenna (kun koira on kotiutunut hyvin) alkaa Vapun maailman valloitus ja uudet seikkailut odottavat pientä tassuttelijaa.

Kiitos Merja ja Sari! Olemme kovin onnellisia ihanasta uudesta perheenjäsenestämme. <3