keskiviikko 27. elokuuta 2014

Toko 2 - osa 3

Maanantaina tokoiltiin taas Sirkuskentällä harmaiden sadepilvien häilyessä yllä. Onni oli kuitenkin meidän puolellamme ja sadekuuroilta vältyttiin. Treenit menivät muutenkin mukavasti. Koira alkaa taas pikkuhiljaa saamaan juonesta kiinni ja häiriö ei enää kilpaile huomiostani yhtä paljoa kuin vielä pari viikkoa sitten. Jes!

Luoksepäästävyys) Koira pomppasi seisomaan ja oli kiinnostunut kouluttajastamme. Tämä homma ei oikein etene, kun sitä tehdään vain kerran viikossa ja se on muutoinkin meille todella vaikeaa. Emme silti vaivu synkkyyteen, vaan jatkamme yrittämistä. (Eikä tämä oikeasti ole pahin mahdollinen tilanne, sillä kyseessä on luoksepäästävä ja ihmisistä kiinnostunut koira. Ei aggressiivinen tai pelokas karvakuono.)

Coming soon: Luoksepäästävyys

Paikkamakuu) Tein tarpeeksi helppoja harjoituksia, sillä koira oli taas hieman levoton (ei kovin yllättävää, kun molemmin puolin n. 2 metrin päässä on muita koiria, jotka välillä pomppaavat pystyyn). Pulmu keksi myös sijaistoimintona tassujen järsimisen mikä ei ole kiva juttu, koska a) sjaistoiminnot eivät ole suotavia ja b) tassua ei saa järsiä. Kävin kertomassa, että tassut tulee jättää rauhaan. Tämän jälkeen paikkamakuut menivät paremmin ja saatiin hyviä toistoja paremmalla keskittymisellä. Kovin kummoisiin kestoihin tai etäisyyksiin en uskaltanut kurkotella - tärkeintä on tehdä tarpeeksi helppoja harjoituksia ja saada niitä onnistumisia. (Note to self.) :)

Liikkeestä pysähtyminen) Tätä olimme treenailleet ahkerasti kotosalla, mutta edelleenkään käskysana ei ole mennyt jakeluun. Etenemme hitain askelin.

Liikkeestä maahanmeno) Nopea ja varma. Kauhean hyvä. (Ihana Pulmu!) (Tähän vielä lisää etäisyyttä ja se on siinä.)

Takapään käyttöä) Minä pyörin paikallani vastapäivään. Pulmu käytti takapäätään ja yritti pysyä vierelläni. Namitus kova. Koira yritti todenteolla ja pysyi lähellä vasenta jalkaani. Koiran ranka oli todella mutkalla eli näki, että tämä on tosi vaikeaa, koska takapää ei toimi tarpeeksi tehokkaasti. Lörppätreenit ovat kuitenkin selvästi tuottaneet tulosta ja niitähän me jatkamme. :)

Luoksetulo) Tämä jännitti minua kovasti. Ollaan viimeksi tehty toko-luoksetuloa keväällä. (Malttaakohan Pulmu edes jäädä käskystä odottamaan, kun poistun koiran luota?) Aluksi koira pomppasi pystyyn perusasennosta, kun laskin hihnan maahan ja sanoin "Odota". Aloitimme alusta eli palautin koiran perusasentoon ja annoin käskyn uudestaan. Poistuin koiran luota n. 10 metrin päähän. Kutsuin sivulle. Sieltähän se lähti pinkomaan, mutta keskittyminen herpaantui n. 1,5 metriä ennen minua ja sivulletulo oli vähän niin ja näin. Toisella kerralla koira pysyi perusasennossa kauniisti, kun annoin odota-käskyn. Koira jäi odottamaan ja tuli upeasti sivulle käskystä. Nopea ja innokas luoksetulo. Annoin pientä käsiapua koiran tullessa sivulle, mutta uskon, että tämä olisi onnistunut ilmankin. (Upeaa Pulmu!)

Noutokapulan pitoa) Koira alkoi olla jo väsynyt, mutta otti kapulaa suuhunsa ja piti sitä. Välillä kapula tippui ennen aikojaan ja namia ei irronnut. Pulmun hermot pysyivät kuitenkin kasassa ja koira jaksoi yrittää uudestaan täyttäen kriteerini. Uskalsin ottaa seuraavan askeleen. Annoin koiralle kapulan, käskin pitää, lähdin liikkumaan ja pyysin koiran mukaani - kapulan sai tiputtaa vasta, kun annoin merkin. Ensimmäinen onnistui tuurilla. Seuraavalla toistolla koira hämmentyi ja jäi istumaan yksinään kapula suussaan tapittaen minua. Pian se pääsi jyvälle ja askoi tehdä pyytämääni liikettä. Pulmu oli selvästi väsynyt, mutta jaksoi silti opetella uutta asiaa. (Ihana, reipas koira!!) Uskon, että tämän liikkeen kanssa olemme tehneet hyvää pohjatyötä lukuisien pitotreenien kautta. Nyt on helpompi jatkaa, kun yksi perusasia on mennyt jakeluun. :) (Blogiani lukeneet tosin varmasti muistavat, että pidon löytäminen ei ole ollut ilmaista...) Voi kunpa muidenkin liikkeiden kanssa jaksaisi hioa perustaa, mutta liian usein ahnehdin liikaa ja joudumme ottamaan takapakkia...

Olen todella tyytyväinen. (Hyvä me!) Nyt ollaan taas samoissa fiiliksissä kuin ennen "kesälomaa". Haasteita riittää, mutta niitä on kiva koittaa ratkoa. Koira on taas kiinnostunut yhteistyöstä ja pihakoira-häröily on vain ajoittaista. (Tokokentällä. Arkitottelevaisuus onkin sitten pelkkää häröilyä.)


Perusasennossa. Emäntäkin voisi seisoa perusasennossa kauniisti eikä aina kurkkia olkapäänsä yli....

Mitäs sitten tehtäisiin?




tiistai 19. elokuuta 2014

Toko 2 – osa 2


Sateen uhkasta huolimatta, toko2 –kurssin toinen kerta meni paremmin kuin viime viikkoinen katastrofi-kerta. Häiriötä oli taas runsaasti, joten ilmassa oli tälläkin kertaa sekoilua ja hihnan päässä hillittömästi pogoilua. Omat hermoni pysyivät kuitenkin viileämpinä ja koirakin jaksoi hinkata ja tehdä toistoja ihan kiitettävästi sähellysten lomassa. Tunnilla tehtiin myös mukavia uusia juttuja, joten allekirjoittaneen mielenkiinto oli huipussaan.

Luoksepäästävyys) Koira pomppasi seisomaan, mutta ei kouluttajaa vasten. Tämän treenaamista pitää treenata kotona Ossin kanssa ja keksiä liikkeelle käskysana. Hyviä käskysana-ideoita otetaan vastaan. Tällä hetkellä harkitsen vaihtoehtoa ”Täti”. (Vai ovatkohan tuomarit useimmiten setiä?) :D

Noutokapulan pito) Emme ole harjoitelleet tätä häiriössä, joten oli mielenkiintoista seurata levottoman koiran poukkoilevaa katsetta ja yrityksiä vaikean tilanteen keskellä. Ensin koira itkeskeli ja riuhtoi kurssin kouluttajan suuntaan, koska kouluttajan kapulat olivat NIIN paljon jännempiä kuin Pulmusen oma. Tämän jälkeen vieressä olevien koirakoiden treenit kilpailivat koiran mielenkiinnosta. Kun vihdoin pääsin koiran kanssa kapula-moodiin saimme kelpo-toistoja ja pitoa häiriöstä huolimatta. Tähänkin pitäisi varmaan keksiä käskysana. 

Seuraaminen) Pulmu lähti seuraamaan hyvin, mutta homma hajosi täyskäännöksen aikana haisteluksi. Olisi pitänyt hetsata koiraa ennen liikkeen aloittamista. Myöhemmin saimme parempia toistoja, mutta tämä on meillevaikea liike ja vaatii yhä uusia toistoja ja kosolti luovuutta molempien mielenkiinnon ylläpitämiseksi.

Paikkamakuu) Saimme hyvää treeniä paikkamakuuseen, kun molemmin puolin oli koirakoita ja vipinää. Pulmu meni kauniisti maahan (suoraan!). En uskaltanut jättää koiraa pitkäksi aikaa, sillä korvien liike kieli  hermostuneisuudesta. Koira myös tärisi makuullaan. Tihkusade ei ole meidän ilmamme, koska koira alkaa helposti palella. Harjoituksemme olivat lyhyitä, mutta toimivia. :)

Liikkeestä pysähtyminen) Liikkeemme on vaiheessa, jossa annan Pulmulle käsimerkin samalla, kun annan käskyn pysähtyä. Käsimerkki on selvä kädellä koskeminen koiran kuonoon. Tämä on toiminut kotona, mutta tänään kentällä huomasin, että Pulmu ei pysähdy välittömästi, vaan tekee pari sivuttais-askelta. Kouluttajan mukaan tämä kielii koiran negatiivisesta reaktiosta käsimerkkiä kohtaan. Jätin käsimerkin pois, mutta tällöin koira meni käskystä istumaan pysähtymisen sijaan.  Pulmu ei siis selvästi osaa vielä käskysanaa. Aion palata askeleen taaksepäin ja koittaa vahvan käsimerkin sijaan pysäyttää koiran liikkeen namin avulla. Katsotaan mitä saamme aikaiseksi. (Takapakkia, takapakkia – luulin jo, että osaamme tämän...)

Takapään käyttäminen käännöksissä) Vasemmalle käännöksessä olisi ideaalia jos koira kääntyisi heittämällä takapuolensa kulmassa ohjaajan viereen. Siispä lähdimme treenaamaan takapään motoriikkaa (vaikeaa!). Treenasimme koiran peruuttamista suoraan sekä koiran peruuttamista paikalla pyörivän ohjaajan ympäri. Vaikeaa, mutta palkitsevaa! Tämä oli tosi mielenkiintoista ja tämän työstämistä täytyy jatkaa kotosalla. Takapään motoriikka ei vaikuta olevan Pulmun vahvuuksia, mutta eipä tätä toisaalta ole harjoiteltukaan. Lörppä voisi auttaa näissä treeneissä - joskin meillä on vielä etupään treenaminen lörpällä pahasti kesken. 

Ottaen huomioon, että "pieni" sekoileminen kuuluu Pulmu-pihistä koulutettaessa asiaan - maanantain toko-treenit olivat erittäin onnistuneet.  Ahaa-elämykset, oivallukset ja treenaamisen ilo ovat merkkejä mainioista harjoituksista. Ensi viikolla jatketaan. Sitä ennen toivottavasti koetaan ahaa-elämyksiä olohuoneessa tokoillen. :)

Perusasennossa. (Epätäydellinen suoritus, koira vähän vinossa)


perjantai 15. elokuuta 2014

Tokosyksyn aloitus

Elokuu on pyörähtänyt käyntiin ja koululaiset palanneet opinahjoihinsa. Mekin aloitimme maanantaina Pulmun kanssa syksyn treenikauden HSKP:n (Helsingin Seudun Kennelpiiri) Toko2-kurssilla. Lähdin kurssille hieman jännittynein fiiliksin, sillä edellisistä tokotreeneistä oli kulunut yli kuukausi aikaa ja Pulmu on käyttäytynyt kesälomansa jälkeen kovin vallattomasti.

Sirkuskentällä pyöri useita treeniryhmiä samanaikaisesti ja meidän kurssillemme osallistui peräti 12 koirakkoa. Tämä on huikea määrä koiria ja takaa tehokkaan häiriöharjoituksen, vaan ei kovin intensiivistä yksilöopetusta. Ensimmäinen kurssikerta kuitenkin osoitti sen, että häiriöharjoitus tuli tarpeeseen. Yksilöohjaukselle sen sijaan ei ollut suurta tarvetta, sillä tokoilut jäivät osaltamme vähemmäksi koiran keskittymisvaikeuksien vuoksi.

En ole pitkään aikaan tehnyt noin huonoja treenejä Pulmun kanssa. Annoin käskyjä ja koira katseli muualle. Muut koirat olivat turhan lähellä ja kiinnostivat Pulmua vietävästi. En osannut nauraa riman alituksellemme, vaan päädyin moneen kertaan hokemaan älyttömältä kuulostavia lauseita, kuten "Haloo! Mikä sua oikein vaivaa tänään?" Jälkeenpäin on aina helppo analysoida tilannetta ja omaa urpoilua, mutta silloin en osannut muuta kuin äimistellä sitä miten tokosta-niin-innostunut-koira yhtäkkiä vain on kadottanut korvansa ja yhteistyöhalukkuutensa.

Miksi treenit menivät huonosti?

A) Maanantain Toko2-tunnilla häiriö oli ihan omaa luokkaansa. Koira on ollut viime aikoina tavattoman häiriöherkkä niin koirille, ihmisille kuin ympäröivälle maailmallekin. Sirkuskentällä näitä häiriöitä oli PALJON. Meille olisi riittänyt treeneiksi pelkästään rauhoittumisharjoitus tässä häiriössä. Nyt vaadin koiralta paljon enemmän ja se oli liikaa niin minulle kuin Pulmullekin.

B) Namit eivät olleet riittävän tasokkaita. Broilerinsydän on aika base case myös meidän kotitreeneissä. Tällöin niiden arvo ei ole riittävä kymmenkertaisessa häiriössä.

C) Ajauduin itse huonoille raiteille, kun tsemppaamisen sijaan päädyin päivittelemään turhanpäiväisiä mölinöitä koiralleni. Tällainen on noloa ja typerää.

Epäonnistuneissa treeneissäkin opimme toki jotain. Opin, että tylsästä seuraamisen opettelusta voi saada paljon mielekkäämpää, kun koiran viretilaa nostaa leikittämällä koiraa ennen harjoitusta. En ole aiemmin kokenut, että Pulmun viretilaa pitäisi nostaa, mutta koiran kanssa leikkiminen nostaa myös omaa treeni-intoani, jolloin seuraamisen harjoitteleminenkin voi tuntua paljon hauskemmalta. :)


keskiviikko 13. elokuuta 2014

Open Show 2014

Koiramainen viikonloppu jatkui Maailman Voittaja -näyttelyn jälkeen  pihakoirayhdistyksen epävirallisella koiranäyttelyllä, Open Showlla. Tapahtuma järjestettiin tänä vuonna Varsinais-Suomen Kaarinassa eli lähellä lapsuuden kotini perinnemaisemia. Olin lupautunut Open Shown talkootoimikuntaan ja tapahtumaa edeltävä perjantai-ilta (yö) kuluikin leivontapuuhissa. :)

Suuntasin aamuvarhain Kaarinaan, jossa työmyyrät olivat jo pystyttelemässä telttoja buffetille ja tuomareille. Pikkuhiljaa Tuorlan jalkapallokenttä alkoi täyttyä pihakoiraväestä. Pihakoiria oli ilmoitettu tapahtumaan ruhtinaalliset seitsemisenkymmentä. (Wow!) Ilma oli kesäisen lämmin ja  pihakoirakansan fiilis leppoisa. Kehät alkoivat pyöriä aamupäivällä lapsi ja koira- sekä junior handler -kehillä, joita tuomaroi pihakoirakasvattaja Merja Hiidensalo. Varsinaiset pihakoiraluokat arvosteli Kristiina Niemelä, joka teki työnsä huolella ja jokaiseen koiraan keskittyen. :)

Olin ilmoittanut Pulmun nuorten luokkaan. Riemukseni Ossi lupautui esittämään Pulmun kehässä. Kehässä liikkuminen oli haastavaa, mutta Ossi sai Pulmun seisomaan hienosti niin pöydällä kuin maassakin.

Nuorten luokan leidejä.
 



Niemelän arvostelu oli todella mukava ja osuva:

"Mittasuhteiltaan erittäin hyvän tyyppinen. Tässä kehitysvaiheessa kevyen vaikutelman antava nuori narttu. Kaunisilmeinen nartun pää. Leikkaava purenta. Hyvin asettuneet korvat. Hyvä kaula, ylälinja. Hyvä rinnan syvyys, rintakehän tulee täyttyä. Tasapainoiset kulmaukset. Raajan luuston tulee vahvistua. Liikkuu hyvin. Tarvitsee paljon aikaa vahvistuakseen kauttaaltaan. Keveyden vuoksi tänään H. Esiintyy, esitetään hyvin. Ystävällinen."

Laatuarvostelu: H (Hyvä), rodunomainen lähestyttäessä

Päivä oli onnistunut ja mukava. Talkoo-puuhastelun vuoksi en pystynyt chillailemaan paljoa kehän laidalla, mutta mitäpä tuosta - mainiolla porukalla on hauskaa tehdä "töitä". :)

Mitä tulee itse näyttelyharrastukseen - luulenpa, että Pulmun näyttelyvuosi alkaa olla pulkassa. Olemme saaneet tänä kesänä kirjavan kattauksen kaikenlaisia laatuarvosteluja (ERI, EH, H, T). Nyt taidan antaa koiralleni aikaa kasvaa ja katsella kehiä taas tuonnempana. :)

Kiitos talkooväelle iloisesta yhteishengestä ja OpenShow -kansalle leppoisasta kesäpäivästä! Onnea myös menestyneille, erityisesti Pulmun Nelli-mummolle (ROP)! :)

Pulmun huippuhetki, leikkimistä 11-viikkoisen Edu-pihiksen kanssa.

Kehän laidalla kannustamassa.


maanantai 11. elokuuta 2014

World Dog Show 2014

Viikonloppuna Suomessa järjestettiin Suuren suuri koiratapahtuma, Maailman Voittaja 2014 eli World Dog Show 2014. Suomen Kennelliiton järjestämä tapahtuma keräsi Helsingin Messukeskukseen yli 21 000 koiraa 61 maasta.Wau! Näihin cembaloihin lähdimme myös piskuisen Pulmusen kanssa perjantaina. Pulmu meni jo juna-asemalla sekaisin nähtyään ihanan mäyräkoiran. Messukeskuksen hulinoihin saavuttuamme koira ei ollut pysyä villahousuissaan... :)

Pihakoiria oli ilmoitettu näyttelyyn 48 kpl. Tämä on mahtava määrä! Kehiä olikin mukava seurata, sillä lyhyen puolituntisen sijaan kehät vain jatkuivat ja jatkuivat... Kehän laidalla oli iloinen tunnelma ja kehiä seurattiin intensiivisesti. Tanskalainen tuomarimme, Svend Erik Lövenkjaer katseli pihakoirien ilmeitä tarkasti ja otti moneen koiraan lähikontaktia.

Pulmu osallistui nuorten luokkaan. Ensin tuomari kätteli kaikki kehään osallistujat ja tarkkaili koirien reaktioita. Pulmu ei jättänyt tuomaria kylmäksi, vaan heittäytyi kahdella jalalla tuomaria vasten. Tämä ei tuomaria haitannut, vaan setä vain yltyi lepertelemään koiralleni... Ryhmän mukana liikkuminen oli vaikeaa ja koiran kuono oli kovin kiinnostunut maton hajuista. Tässä vaiheessa verenpaineeni alkoi kohota. Onneksi pääsin sitä tasaamaan kehän ulkopuolelle, kun odottelimme vuoroamme lähempään syynäykseen. Kun vuoromme tuli, Pulmun liikuttaminen sujui hieman mallikkaammin. Tämän jälkeen pöytää lähestyessämme, tuomari tuli meitä vastaan tervehtimään Pulmua. Pulmu oli innoissaan partakasvoisesta kaveristaan ja tervehti tuomaria taas ilolla. Sitten tapahtui jotain yllättävää - tuomari nappasi Pulmun syliinsä ja lähti kantamaan koiraa pöydälle. (Ai näinkin voi käydä? Minäpä pääsin helpolla!) Pöydällä Pulmu oli epämukavuusalueellaan, mutta sain jännittyneen koiran pidettyä seisomassa tuomarin tutkiessa koiraa. Tämän jälkeen otin koiran maahan ja näytin parastamme. Maassa seisomiseen on tullut pientä tolkkua ja siinä Pulmu jaksaa keskittyä sekunnin tai jopa pari.

Tervehdimme tuomaria. (Luoksepäästävyyden kanssa ei ongelmia - luoksetunkeminen onkin toinen asia.)

Pöydällä on niin jännittävää!

Arvostelevan silmän alla.

Saimme laatuarvostelun Tyydyttävä ja seuraavan sanallisen arvion:

"Much too light bitch. Sweet expression but too little foreface. Should have more substance in body and bone. Friendly temperament. Could move with longer steps. Super temperament. Beautiful coat and colour."

Sanallisessa arvostelussa ei ole mitään kummallista. Taas kerran tuomari puki hyvin sanoiksi Pulmun tämänhetkisen kehitysvaiheen (tai kehittymättömyysvaiheen). Pulmu kehittyy varsin hitaasti ja on paljon Gaussin käyrän keskiarvoa jäljessä. Hiljaa hyvä tulee. Rintakehästä viis - omia tarkoituksiani palvelee parhaiten juuri tuo Super-temperamentti! (Pulmu on Niin Super!) <3 Myönnettäköön silti, että laatuarvosanana Tyydyttävä kuulostaa karmaisevan huonolta enkä olisi ikinä uskonut, että saamme niin huonoa tuomiota. Arvostan silti tuomarin mielipidettä. Estetiikka on haastava laji ja mielipiteitä on yhtä monta kuin on pihakoirakehän laidalla seisoneita ihmisiäkin. Sehän tästä tekeekin mielenkiintoista! Arvostan myös sitä, että tuomari hyödyntää koko arvostelu-skaalan kirjoa. Näin se pitäisikin mennä, sillä "eri-automaattien" seuraaminen on tavattoman tylsää. Peukut siis tuomarin rohkealle linjalle, vaikka se tänään kolahtikin omaan nilkkaan.

Lövenkjaerin palkitsemat voittajat edustivat todella upeaa pihakoiraotosta ja linja oli selkeä. Rotunsa parhaat koirat olivat kompakteja, pihakoiramaisia paketteja, jotka esiintyivät reippain ilmein ja liikkein. Paljon onnea voittajille - teitä oli upeaa katsella kehässä! :)

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Rauhoittumista ja jälki-intoilua

Kesä on tuonut mukanaan loman - myös treenaamisesta, sillä koirakin on lomansa ansainnut. Loman jälkeen arjenhallinta on tuottanut minulle runsaasti päänvaivaa ja huomaan, että kohtaamme aamu- ja iltalenkeillä taas samat haasteet kuin alkuvuodesta (ja niin monasti aiemmin). Ihmisen ohittaminen on vaikeaa, sillä pitäisi päästä moikkaamaan. Koirien ohittaminen on kauhean vaikeaa, sillä pitäisi päästä moikkaamaan. Sitten on tietysti nuo pihapiirissä ja tien varsilla pötkivät siilit, rusakot, oravat ja linnut. Niiden pelkkä näkeminen laukaisee koirassa ajatussarjan eläimen luo pääsemisestä. Arjen haasteita riittää jokaiselle lenkille. Loman jälkeen olemme siis tilanteesa, jossa koiran koulutus on taantunut ja käskyt unohtuneet.

Loman jälkeiset treenit aloitettiin rauhoittumisharjoituksella. Pakkasin koiran autoon ja suuntasimme lauantai-iltana Ikean parkkipaikalle. Asetin retkituolin mukavasti nurmikolle pensaan varjoon. Tuolin vierelle asetin koiran makuualustan. Paikalle saapui Pikkupihalaisia kolmen iloisen pihakoiran kanssa. Siinäpä sitä sitten hengailtiin. Pulmu testaili hihnan kestävyyden rajoja säntäillessään koiria kohti, mutta melko nopeasti alkoi tyyntyä ja hakeutua luokseni ottamaan kontaktia ja makaamaan alustalleen. Uusia spurtteja otettiin asiaankuuluvasti aina välillä. Olin etukäteen kaavaillut strategiaksi sellaista, että en antaisi Pulmulle mitään käskyjä, vaan palkkaisin ainoastaan silloin, kun koira oma-aloitteisesti jättää sekoilemisen ja tulee vierelleni ottamaan kontaktia. Omat hermoni eivät kuitenkaan kestäneet, vaan päädyin antamaan Pulmulle käskyjä, joko luopumiseen tai luokse palaamiseen. Tämä oli huono valinta, sillä etenkin "jätä!"-käsky on kokenut inflaatiota ja se ei toiminut hyvin. Tarvitsemme siis "jätä!"-kertausharjoituksia helpommassa ympäristössä.

Treenailimme porukalla myös näyttelykehässä liikkumista, näyttelyseisomista ja koiran pöydällä seisottamista. Nämä menivät oikein mukavasti ja ylilyönneiltä (Lue: kiskominen, sekoilu, istuminen) vältyttiin. Omat kriteerini kehäsuoriutumiselle ovat matalat (mutta levottoman koiran kanssa erittäin haastavat). Haluan, että koira ravaa vierelläni ilman, että se lähtee vetämään tai haistelemaan. Yritän olla katsomatta koiraa, jolloin se katsoo minua todennäköisesti vähemmän. Seisomisessa kriteerini on se, että koira seisoisi. En ole yrittänyt hakea täydellistä asentoa, vaan minulle on riittänyt se, että koira seisoisi paikallaan eikä lähde hajujen vietäväksi ja ala istumaan. Yhteistreeneissä sain kuitenkin katsella, kun Helena seisotti Pulmua ja näytti miltä se näyttää, kun takajalat ovat suoraan rungon alla verrattuna siihen, kun ne ovat venyneet taaksepäin. Tämä oli mukavaa, sillä olen harvoin saanut katsella koiraani tuosta perspektiivistä. Pöydällä seisomisessa kriteerinäni on se, että koira seisoo ja antaa ihmisen käsitellä itseään. Pöydällä seisomista on treenattu vähän ja Pulmun käytös pöydällä onkin melko levotonta. Mukavaa, että pääsimme tätä koittamaan eilisissä yhteistreeneissä. Kiitos Helenalle pöydän tuomisesta! :)

Lauantai-illalla vedin vielä verijäljen läheiseen metsikköön. Tein jäljestä helpon. Se oli noin 30 metrin pituinen jälki melko tiheässä metsässä, jossa oli sopivasti aluskasvillisuutta ja pieniä puita, mutta koiran näkövinkkelistä maasto oli uskoakseni helppo. Loppusuoralla oli makuu, josta jälki lähti 90 asteen kulmassa kohti kaatoa. Annoin jäljen vanhentua 12 tuntia.

Aamulla lähdimme jäljestämään. Pulmu sekosi jo tuulikaapissa, kun näki jäljestysliinan. Nenätyöskentely alkoi jo ulko-ovelta ja koira viuhtoi ja riuhtoi levottomana remmin päässä. Normaaleista remmilenkkeily-käskyistä ei ollut hyötyä eivätkä namitkaan kiinnostaneet. Jäljelle oli päästävä. Vaihdoin tavallisen remmin jäljestysliinaan lähellä jäljen aloituspaikkaa ja lähdimme lähestymään aloitusmakuuta. Pulmu haisteli sitä lyhyen hetken. Yritin saada Pulmua haistelemaan aloituspaikkaa tarkemmin ja heitin siihen nameja. Ne eivät kiinnostaneet koiraa, vaan Pulmu lähti jäljelle. Eteneminen oli ripeää. Yhdessä kohdassa koira näytti säpsähtävän ja se kääntyi ympäri katsomaan minua. En reagoinut mitenkään ja koira jatkoi taas jäljestystä. Makuu, minkä olin merkinnyt todella hyvin ei herättänyt Pulmun huomiota, vaan koira jatkoi sen ohi väärään suuntaan eikä huomannut 90 asteen käännöstä. Parin metrin päässä Pulmu kääntyi ja palasi makuulle. Siitä se otti oikean suunnan ja jatkoi kohti kaatoa (jäljen loppupistettä). Erikoista on se, että Pulmu ei huomannut kaatoa! Se seisoi sen päällä jalat porsaanfileitä hipoen, mutta koira ihmetteli viereistä risukasaa ja sitä, että pitäisikö siitä mennä yli. (Jälki loppui risukasan eteen.) Pian koira kuitenkin huomasi kaadon ja alkoi pistää porsaan paloja poskeensa.

Jäljestykseen "valmistautumista"...

Pulmu jäljestää. Handleri joutuu puikkelehtimaan matalana puiden oksien ali.

Yhteenvetona sanoisin, että Pulmu on todella innoissaan jäljestämisestä. Tämä on se mitä olen toivonutkin. On mukavaa tarjota koiralle mielekästä puuhastelua, joka on täysin erilaista kuin esimerkiksi tokoilu. Näyttää kuitenkin siltä, että koira on hieman liian kiihtyneessä tilassa jäljelle lähdettäessä. Tämä varmasti vaikuttaa sen keskittymiseen jäljestettäessä. Omaan aloittelijan silmääni näyttää siltä, että Pulmu ei keskity tarpeeksi hyvin jäljen aloituskohdan haistelemiseen, vaan lähtee suin päin jäljelle. Olisin myös olettanut, että se reagoi voimakkaammin makuuseen jäljen keskellä, mutta koira ei merkannut sitä mitenkään. Se, että koira ei meinannut tänään huomata loppukaatoakaan kielii siitä, että keskittyminen on vähän karannut käsistä. On toki muistettava, että emme aikaisemmin ole jäljestäneet 12 tuntia vanhaa jälkeä, mutta en usko sen olevan ongelma. Edellisestä jäljestä on kuukausi aikaa, joten se saattoi vaikuttaa siihen, että Pulmu ei meinannut pysyä pöksyissään jäljelle lähdettäessä.

En vielä osaa sanoa miten aion tätä keskittymisasiaa lähteä lähestymään. En uskalla lähteä oikein yhdistämään rauhoittumisharjoituksia jäljestysliinaan, sillä pelkään, että se voi pilata Pulmun kiinnostusta tähän harrastukseen. Kokeneiden mejä-harrastajien vinkeistä voisi olla hyötyä. :) Keskittymistä tai ei, oli taas ilo katsella metsässä nuuskuttavaa koiraa, joka oli täysin täpinöissään ihmeellisistä hajuista. :)

Hyvä treeniviikonloppu takana. Kiitos paljon Pikkupihalaisille treeniseurasta! Eiköhän me jatketa näissä merkeissä pian taas uudestaan. :)