Elokuu on pyörähtänyt käyntiin ja koululaiset palanneet opinahjoihinsa. Mekin aloitimme maanantaina Pulmun kanssa syksyn treenikauden HSKP:n (Helsingin Seudun Kennelpiiri) Toko2-kurssilla. Lähdin kurssille hieman jännittynein fiiliksin, sillä edellisistä tokotreeneistä oli kulunut yli kuukausi aikaa ja Pulmu on käyttäytynyt kesälomansa jälkeen kovin vallattomasti.
Sirkuskentällä pyöri useita treeniryhmiä samanaikaisesti ja meidän kurssillemme osallistui peräti 12 koirakkoa. Tämä on huikea määrä koiria ja takaa tehokkaan häiriöharjoituksen, vaan ei kovin intensiivistä yksilöopetusta. Ensimmäinen kurssikerta kuitenkin osoitti sen, että häiriöharjoitus tuli tarpeeseen. Yksilöohjaukselle sen sijaan ei ollut suurta tarvetta, sillä tokoilut jäivät osaltamme vähemmäksi koiran keskittymisvaikeuksien vuoksi.
En ole pitkään aikaan tehnyt noin huonoja treenejä Pulmun kanssa. Annoin käskyjä ja koira katseli muualle. Muut koirat olivat turhan lähellä ja kiinnostivat Pulmua vietävästi. En osannut nauraa riman alituksellemme, vaan päädyin moneen kertaan hokemaan älyttömältä kuulostavia lauseita, kuten "Haloo! Mikä sua oikein vaivaa tänään?" Jälkeenpäin on aina helppo analysoida tilannetta ja omaa urpoilua, mutta silloin en osannut muuta kuin äimistellä sitä miten tokosta-niin-innostunut-koira yhtäkkiä vain on kadottanut korvansa ja yhteistyöhalukkuutensa.
Miksi treenit menivät huonosti?
A) Maanantain Toko2-tunnilla häiriö oli ihan omaa luokkaansa. Koira on ollut viime aikoina tavattoman häiriöherkkä niin koirille, ihmisille kuin ympäröivälle maailmallekin. Sirkuskentällä näitä häiriöitä oli PALJON. Meille olisi riittänyt treeneiksi pelkästään rauhoittumisharjoitus tässä häiriössä. Nyt vaadin koiralta paljon enemmän ja se oli liikaa niin minulle kuin Pulmullekin.
B) Namit eivät olleet riittävän tasokkaita. Broilerinsydän on aika base case myös meidän kotitreeneissä. Tällöin niiden arvo ei ole riittävä kymmenkertaisessa häiriössä.
C) Ajauduin itse huonoille raiteille, kun tsemppaamisen sijaan päädyin päivittelemään turhanpäiväisiä mölinöitä koiralleni. Tällainen on noloa ja typerää.
Epäonnistuneissa treeneissäkin opimme toki jotain. Opin, että tylsästä seuraamisen opettelusta voi saada paljon mielekkäämpää, kun koiran viretilaa nostaa leikittämällä koiraa ennen harjoitusta. En ole aiemmin kokenut, että Pulmun viretilaa pitäisi nostaa, mutta koiran kanssa leikkiminen nostaa myös omaa treeni-intoani, jolloin seuraamisen harjoitteleminenkin voi tuntua paljon hauskemmalta. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti