Rauhoittumista ja jälki-intoilua

Kesä on tuonut mukanaan loman - myös treenaamisesta, sillä koirakin on lomansa ansainnut. Loman jälkeen arjenhallinta on tuottanut minulle runsaasti päänvaivaa ja huomaan, että kohtaamme aamu- ja iltalenkeillä taas samat haasteet kuin alkuvuodesta (ja niin monasti aiemmin). Ihmisen ohittaminen on vaikeaa, sillä pitäisi päästä moikkaamaan. Koirien ohittaminen on kauhean vaikeaa, sillä pitäisi päästä moikkaamaan. Sitten on tietysti nuo pihapiirissä ja tien varsilla pötkivät siilit, rusakot, oravat ja linnut. Niiden pelkkä näkeminen laukaisee koirassa ajatussarjan eläimen luo pääsemisestä. Arjen haasteita riittää jokaiselle lenkille. Loman jälkeen olemme siis tilanteesa, jossa koiran koulutus on taantunut ja käskyt unohtuneet.

Loman jälkeiset treenit aloitettiin rauhoittumisharjoituksella. Pakkasin koiran autoon ja suuntasimme lauantai-iltana Ikean parkkipaikalle. Asetin retkituolin mukavasti nurmikolle pensaan varjoon. Tuolin vierelle asetin koiran makuualustan. Paikalle saapui Pikkupihalaisia kolmen iloisen pihakoiran kanssa. Siinäpä sitä sitten hengailtiin. Pulmu testaili hihnan kestävyyden rajoja säntäillessään koiria kohti, mutta melko nopeasti alkoi tyyntyä ja hakeutua luokseni ottamaan kontaktia ja makaamaan alustalleen. Uusia spurtteja otettiin asiaankuuluvasti aina välillä. Olin etukäteen kaavaillut strategiaksi sellaista, että en antaisi Pulmulle mitään käskyjä, vaan palkkaisin ainoastaan silloin, kun koira oma-aloitteisesti jättää sekoilemisen ja tulee vierelleni ottamaan kontaktia. Omat hermoni eivät kuitenkaan kestäneet, vaan päädyin antamaan Pulmulle käskyjä, joko luopumiseen tai luokse palaamiseen. Tämä oli huono valinta, sillä etenkin "jätä!"-käsky on kokenut inflaatiota ja se ei toiminut hyvin. Tarvitsemme siis "jätä!"-kertausharjoituksia helpommassa ympäristössä.

Treenailimme porukalla myös näyttelykehässä liikkumista, näyttelyseisomista ja koiran pöydällä seisottamista. Nämä menivät oikein mukavasti ja ylilyönneiltä (Lue: kiskominen, sekoilu, istuminen) vältyttiin. Omat kriteerini kehäsuoriutumiselle ovat matalat (mutta levottoman koiran kanssa erittäin haastavat). Haluan, että koira ravaa vierelläni ilman, että se lähtee vetämään tai haistelemaan. Yritän olla katsomatta koiraa, jolloin se katsoo minua todennäköisesti vähemmän. Seisomisessa kriteerini on se, että koira seisoisi. En ole yrittänyt hakea täydellistä asentoa, vaan minulle on riittänyt se, että koira seisoisi paikallaan eikä lähde hajujen vietäväksi ja ala istumaan. Yhteistreeneissä sain kuitenkin katsella, kun Helena seisotti Pulmua ja näytti miltä se näyttää, kun takajalat ovat suoraan rungon alla verrattuna siihen, kun ne ovat venyneet taaksepäin. Tämä oli mukavaa, sillä olen harvoin saanut katsella koiraani tuosta perspektiivistä. Pöydällä seisomisessa kriteerinäni on se, että koira seisoo ja antaa ihmisen käsitellä itseään. Pöydällä seisomista on treenattu vähän ja Pulmun käytös pöydällä onkin melko levotonta. Mukavaa, että pääsimme tätä koittamaan eilisissä yhteistreeneissä. Kiitos Helenalle pöydän tuomisesta! :)

Lauantai-illalla vedin vielä verijäljen läheiseen metsikköön. Tein jäljestä helpon. Se oli noin 30 metrin pituinen jälki melko tiheässä metsässä, jossa oli sopivasti aluskasvillisuutta ja pieniä puita, mutta koiran näkövinkkelistä maasto oli uskoakseni helppo. Loppusuoralla oli makuu, josta jälki lähti 90 asteen kulmassa kohti kaatoa. Annoin jäljen vanhentua 12 tuntia.

Aamulla lähdimme jäljestämään. Pulmu sekosi jo tuulikaapissa, kun näki jäljestysliinan. Nenätyöskentely alkoi jo ulko-ovelta ja koira viuhtoi ja riuhtoi levottomana remmin päässä. Normaaleista remmilenkkeily-käskyistä ei ollut hyötyä eivätkä namitkaan kiinnostaneet. Jäljelle oli päästävä. Vaihdoin tavallisen remmin jäljestysliinaan lähellä jäljen aloituspaikkaa ja lähdimme lähestymään aloitusmakuuta. Pulmu haisteli sitä lyhyen hetken. Yritin saada Pulmua haistelemaan aloituspaikkaa tarkemmin ja heitin siihen nameja. Ne eivät kiinnostaneet koiraa, vaan Pulmu lähti jäljelle. Eteneminen oli ripeää. Yhdessä kohdassa koira näytti säpsähtävän ja se kääntyi ympäri katsomaan minua. En reagoinut mitenkään ja koira jatkoi taas jäljestystä. Makuu, minkä olin merkinnyt todella hyvin ei herättänyt Pulmun huomiota, vaan koira jatkoi sen ohi väärään suuntaan eikä huomannut 90 asteen käännöstä. Parin metrin päässä Pulmu kääntyi ja palasi makuulle. Siitä se otti oikean suunnan ja jatkoi kohti kaatoa (jäljen loppupistettä). Erikoista on se, että Pulmu ei huomannut kaatoa! Se seisoi sen päällä jalat porsaanfileitä hipoen, mutta koira ihmetteli viereistä risukasaa ja sitä, että pitäisikö siitä mennä yli. (Jälki loppui risukasan eteen.) Pian koira kuitenkin huomasi kaadon ja alkoi pistää porsaan paloja poskeensa.

Jäljestykseen "valmistautumista"...

Pulmu jäljestää. Handleri joutuu puikkelehtimaan matalana puiden oksien ali.

Yhteenvetona sanoisin, että Pulmu on todella innoissaan jäljestämisestä. Tämä on se mitä olen toivonutkin. On mukavaa tarjota koiralle mielekästä puuhastelua, joka on täysin erilaista kuin esimerkiksi tokoilu. Näyttää kuitenkin siltä, että koira on hieman liian kiihtyneessä tilassa jäljelle lähdettäessä. Tämä varmasti vaikuttaa sen keskittymiseen jäljestettäessä. Omaan aloittelijan silmääni näyttää siltä, että Pulmu ei keskity tarpeeksi hyvin jäljen aloituskohdan haistelemiseen, vaan lähtee suin päin jäljelle. Olisin myös olettanut, että se reagoi voimakkaammin makuuseen jäljen keskellä, mutta koira ei merkannut sitä mitenkään. Se, että koira ei meinannut tänään huomata loppukaatoakaan kielii siitä, että keskittyminen on vähän karannut käsistä. On toki muistettava, että emme aikaisemmin ole jäljestäneet 12 tuntia vanhaa jälkeä, mutta en usko sen olevan ongelma. Edellisestä jäljestä on kuukausi aikaa, joten se saattoi vaikuttaa siihen, että Pulmu ei meinannut pysyä pöksyissään jäljelle lähdettäessä.

En vielä osaa sanoa miten aion tätä keskittymisasiaa lähteä lähestymään. En uskalla lähteä oikein yhdistämään rauhoittumisharjoituksia jäljestysliinaan, sillä pelkään, että se voi pilata Pulmun kiinnostusta tähän harrastukseen. Kokeneiden mejä-harrastajien vinkeistä voisi olla hyötyä. :) Keskittymistä tai ei, oli taas ilo katsella metsässä nuuskuttavaa koiraa, joka oli täysin täpinöissään ihmeellisistä hajuista. :)

Hyvä treeniviikonloppu takana. Kiitos paljon Pikkupihalaisille treeniseurasta! Eiköhän me jatketa näissä merkeissä pian taas uudestaan. :)