Toko 2 - osa 3

Maanantaina tokoiltiin taas Sirkuskentällä harmaiden sadepilvien häilyessä yllä. Onni oli kuitenkin meidän puolellamme ja sadekuuroilta vältyttiin. Treenit menivät muutenkin mukavasti. Koira alkaa taas pikkuhiljaa saamaan juonesta kiinni ja häiriö ei enää kilpaile huomiostani yhtä paljoa kuin vielä pari viikkoa sitten. Jes!

Luoksepäästävyys) Koira pomppasi seisomaan ja oli kiinnostunut kouluttajastamme. Tämä homma ei oikein etene, kun sitä tehdään vain kerran viikossa ja se on muutoinkin meille todella vaikeaa. Emme silti vaivu synkkyyteen, vaan jatkamme yrittämistä. (Eikä tämä oikeasti ole pahin mahdollinen tilanne, sillä kyseessä on luoksepäästävä ja ihmisistä kiinnostunut koira. Ei aggressiivinen tai pelokas karvakuono.)

Coming soon: Luoksepäästävyys

Paikkamakuu) Tein tarpeeksi helppoja harjoituksia, sillä koira oli taas hieman levoton (ei kovin yllättävää, kun molemmin puolin n. 2 metrin päässä on muita koiria, jotka välillä pomppaavat pystyyn). Pulmu keksi myös sijaistoimintona tassujen järsimisen mikä ei ole kiva juttu, koska a) sjaistoiminnot eivät ole suotavia ja b) tassua ei saa järsiä. Kävin kertomassa, että tassut tulee jättää rauhaan. Tämän jälkeen paikkamakuut menivät paremmin ja saatiin hyviä toistoja paremmalla keskittymisellä. Kovin kummoisiin kestoihin tai etäisyyksiin en uskaltanut kurkotella - tärkeintä on tehdä tarpeeksi helppoja harjoituksia ja saada niitä onnistumisia. (Note to self.) :)

Liikkeestä pysähtyminen) Tätä olimme treenailleet ahkerasti kotosalla, mutta edelleenkään käskysana ei ole mennyt jakeluun. Etenemme hitain askelin.

Liikkeestä maahanmeno) Nopea ja varma. Kauhean hyvä. (Ihana Pulmu!) (Tähän vielä lisää etäisyyttä ja se on siinä.)

Takapään käyttöä) Minä pyörin paikallani vastapäivään. Pulmu käytti takapäätään ja yritti pysyä vierelläni. Namitus kova. Koira yritti todenteolla ja pysyi lähellä vasenta jalkaani. Koiran ranka oli todella mutkalla eli näki, että tämä on tosi vaikeaa, koska takapää ei toimi tarpeeksi tehokkaasti. Lörppätreenit ovat kuitenkin selvästi tuottaneet tulosta ja niitähän me jatkamme. :)

Luoksetulo) Tämä jännitti minua kovasti. Ollaan viimeksi tehty toko-luoksetuloa keväällä. (Malttaakohan Pulmu edes jäädä käskystä odottamaan, kun poistun koiran luota?) Aluksi koira pomppasi pystyyn perusasennosta, kun laskin hihnan maahan ja sanoin "Odota". Aloitimme alusta eli palautin koiran perusasentoon ja annoin käskyn uudestaan. Poistuin koiran luota n. 10 metrin päähän. Kutsuin sivulle. Sieltähän se lähti pinkomaan, mutta keskittyminen herpaantui n. 1,5 metriä ennen minua ja sivulletulo oli vähän niin ja näin. Toisella kerralla koira pysyi perusasennossa kauniisti, kun annoin odota-käskyn. Koira jäi odottamaan ja tuli upeasti sivulle käskystä. Nopea ja innokas luoksetulo. Annoin pientä käsiapua koiran tullessa sivulle, mutta uskon, että tämä olisi onnistunut ilmankin. (Upeaa Pulmu!)

Noutokapulan pitoa) Koira alkoi olla jo väsynyt, mutta otti kapulaa suuhunsa ja piti sitä. Välillä kapula tippui ennen aikojaan ja namia ei irronnut. Pulmun hermot pysyivät kuitenkin kasassa ja koira jaksoi yrittää uudestaan täyttäen kriteerini. Uskalsin ottaa seuraavan askeleen. Annoin koiralle kapulan, käskin pitää, lähdin liikkumaan ja pyysin koiran mukaani - kapulan sai tiputtaa vasta, kun annoin merkin. Ensimmäinen onnistui tuurilla. Seuraavalla toistolla koira hämmentyi ja jäi istumaan yksinään kapula suussaan tapittaen minua. Pian se pääsi jyvälle ja askoi tehdä pyytämääni liikettä. Pulmu oli selvästi väsynyt, mutta jaksoi silti opetella uutta asiaa. (Ihana, reipas koira!!) Uskon, että tämän liikkeen kanssa olemme tehneet hyvää pohjatyötä lukuisien pitotreenien kautta. Nyt on helpompi jatkaa, kun yksi perusasia on mennyt jakeluun. :) (Blogiani lukeneet tosin varmasti muistavat, että pidon löytäminen ei ole ollut ilmaista...) Voi kunpa muidenkin liikkeiden kanssa jaksaisi hioa perustaa, mutta liian usein ahnehdin liikaa ja joudumme ottamaan takapakkia...

Olen todella tyytyväinen. (Hyvä me!) Nyt ollaan taas samoissa fiiliksissä kuin ennen "kesälomaa". Haasteita riittää, mutta niitä on kiva koittaa ratkoa. Koira on taas kiinnostunut yhteistyöstä ja pihakoira-häröily on vain ajoittaista. (Tokokentällä. Arkitottelevaisuus onkin sitten pelkkää häröilyä.)

Perusasennossa. Emäntäkin voisi seisoa perusasennossa kauniisti eikä aina kurkkia olkapäänsä yli....

Mitäs sitten tehtäisiin?