Hillitty ja hallittu

Eilen oli Hillitty ja hallittu -kurssin kymmenes ja viimeinen kerta. Olo on hieman haikea, sillä kurssi oli todella hyvä ja viikon ilopilkku. Kyseessä oli Koirapalvelu Virikkeen kurssi, jossa pyrittiin keskittymään rentoutumiseen ja siedättämään koiraa erilaisille häiriöille.

Pulmu on perusluonteeltaan niin vilkas, että hillittyä hänestä tuskin koskan tulee - enkä sitä oikeastaan haluaisikaan. Hallittu koira on kuitenkin tavoittelemisen arvoinen asia ja pienen pieniä edistysaskelia tapahtui kurssin aikana.

Kurssin viimeisellä kerralla aloitimme kävelemällä treenitilaa ympäri tavoitteena kuljettaa koiraa kauniisti vierellä koirahäiriöstä huolimatta. Ensi alkuun namit olivat "vääriä" ja Pulmu oli melko kuutamolla. Kun vaihdoin lennosta ziwipeakit kivipiiroihin niin pienen koiran ilme kirkastui ja saimme kaunista remmikävelyä hyvässä kontaktissa. Tämän jälkeen teimme luoksetuloa Pulmu salin toisessa päässä ja Jerry toisessa päässä. Treeni alkoi hyvin, mutta kun korotin luoksetulokutsuani turhan innokkaaksi niin Jerry otti häiriötä, jonka jälkeen Pulmunkin keskittyminen alkoi rakoilla. Tauon jälkeen jatkoimme luoksetulojen parissa ja varoimme kommunikoimasta liian innokkaalla ja kovalla äänellä. Koirat alkoivat kuitenkin vilkuilla toisiaan. Pulmu jäi epätietoisesti minun ja Ossin väliin eikä tiennyt minne mennä: Ossin luo, minun luo vai Jerryn jengin luo. Pulmu näytti epävarmalta ja vähän säikyltäkin. (What? Pulmu, joka on aina niin reipas ja päättäväinen...) Pidimme tauon. Tauon jälkeen lähdin kävelyttämään Pulmua treenitilan keskelle katsoakseni, että onko Pulmu palautunut häiriöstä. Pulmu käyttäytyi edelleen omituisen epävarmasti eikä tahtonut seurata minua, vaan hakeutui takaisin Ossin luokse.

Olimme kaikki melko ymmyrkäisinä äkillisestä muutoksesta ja pohdimme mistä moinen käytös johtuisi. Ottaen huomioon raskaan viikonlopun, jossa teimme pikavisiitin Ruskolle (kuuden koiran shelttilaumaan) ja osallistuimme Jirka Vierimaan viiden tunnin tehotreeneihin - Pulmu taisi olla lopen uupunut. Päätimme jättää luopumiset sikseen ja antaa Pulmun levätä. Pieni pihakoira hakeutui matolle makaamaan ja painoi päänsä karva-alustaa vastaan. Kurssin loppumetreillä Pulmusta tuli kuin tulikin hillitty ja hallittu. <3

Hillitty ja hallittu.

Kurssin kuluessa olemme saaneet paljon työkaluja, millä selvitä kiperistä tilanteista tai esimerkiksi Pulmulle vaikeista odotteluhetkistä (kun mitään ei tapahdu ja pihakoira on kuolla tylsyyteen). Tästä eteenpäin on jaksettava tehdä kotitreenejä ja ylläpitää näitä keinoja. Ulkona kohtaamme päivittäin suuria haasteita, sillä kotioven ulkopuolella on jännittävä maailma. Yritän soveltaa kurssilla opittuja taitoja myös lenkkipolulla, mutta luopuminen luonnon, liikenteen ja muiden otusten aiheuttamista häiriöistä ovat kyllä melkoinen haaste. Hiljaa hyvä tulee ja askel kerrallaan.

Hillitty ja hallittu on ollut paras koirakurssi, jossa olemme tämän vuoden aikana käyneet. Tästä kurssista voisi tehdä kestoharrastuksen. :) Virikkeen Marianne mainitsee tunnustuksen,sillä hän on sydämellinen ja ihana kouluttaja, joka todella haluaa perehtyä ja paneutua oppilaisiinsa. Voin todella suositella tätä koirakoulua ja -kurssia kaikille. Suunnitelmissani on palata Virikkeen oppilaaksi tokon merkeissä. Toivottavasti suunnitelma toteutunee pian. :)

Synttärit

Pulmu täytti tänään vuoden. Vuoden!!! Onniteltuani koiraneitiä aamulla, Pulmu katsoi peilikuvaansa ja sai hepulikohtauksen rynnäten olohuoneeseen riekkumaan. Pian pikkuriiviö pisti sohvan alla säpäleiksi jostain löytämäänsä lyijykynää. Tällaista meillä on lähes päivittäin. Riiviöpallerosta on tullut riiviöjunnu. Ossi tokaisi aamulla lauseen mitä minäkin olen pohtinut viime aikoina; "Luulin, että 1-vuotiaat koirat olisivat  jotenkin... järkeviä." (LOL!) Niinpä, meillä tullaan viettämään pentuelämää vielä ainakin seuraavat neljä vuotta jos nämä merkit pitävät paikkansa. :)

Tänään juhlittiin Pulmun ja muutaman muun Yacatis-koiran 1-vuotissynttäreitä ja bileet pidettiin meillä. Synttärisankareita oli kolme: Pulmu, Majsa (Pulmun sisko) ja Jentta (samana päivänä syntynyt karvaturri). Lisäksi menossa olivat mukana n. 7-viikkoinen Emma sekä Pulmun serkku Lilli. Ihania pihisneitejä!

Actionia oli juuri niin paljon kuin 5 pihakoiraa vain voi saada sisätiloissa aikaan. :D Oli Pulmun onnen päivä, kun oli neljä tyttöä kylässä. Pulmu ei tiennyt miten päin olla ja kenen kanssa leikkiä, koska oli niin paljon kavereita läsnä. Koirat sähelsivät sohvan alla ja sohvan päällä. Karvamatolla oli hyvä leikkiä vetoleluja ja vetää toista perässään. Pieni Emma piti vanhemmille koirille jöötä, kun nämä tulivat liian liki touhuamaan. Miten ihana, pieni, pullukka pallero! <3

Ulkoilmakaan ei rauhoittanut leikkitovereita, vaan Lilli, Jentta, Pulmu ja Majsa juoksivat ympäri takapihaa, "kasvimaan" poikki ja leikkimökin ympäri pörräten. Pulmu ei olisi malttanut lopettaa, mutta rauhoittui lopulta juostuaan päin lasiovea ja muiden palattua sisälle.

Oli hauska nähdä Pulmu, Majsa ja Jentta samaan aikaan. Kaikki näyttävät niiltä koirilta, joita me kävimme Somerolla katsomassa viime vuoden lopulla. Pulmussa ja Majsassa on tavattomasti samaa näköä, mutta kuitenkin ovat niin erinäköisiä. Jentta näytti pikkupentuna ihan karvamarsulta. Nyttemmin Jentta on hurmaava pihisneiti, jolla on persoonallinen oravanhäntä. :)

Olipa lystiä! Kiitos Mia, Heli, Heidi, Juha, Anna ja Elisa!! :)

Jentta syö muoviluuta. Emma vahtii.

Pulmu syö samaa muoviherkkua. Majsa vahtii.

Uusi lelu!!

Pulmulla oli joulu... :)

Kaksin aina kaunihimpi

Prima oli meillä hoidossa viikon verran  ja tänä aikana saimme harjoitella elämää kahden koiran kanssa. Viikko oli antoisa ja opettavainen.

Pulmu ja Prima ovat kuin yö ja päivä. Pulmu haukottelee kovaäänisesti maukuen tai huutaen. Prima haukottelee ääneti. Pulmu retuuttaa leluja ja tekee äkkispurtteja. Prima ei katso Pulmua päinkään, kun tämä yritti saada toista leikkiin kanssaan. Kaksi kertaa Prima pihisti lelun Pulmulta ja meni sen kanssa sohvan alle piiloon. Pulmu itki sydäntäsärkevästi, mutta ei uskaltanut hakea lelua takaisin. Priman ilme valpastuu, kun on ruoka-aika. Pulmun mielestä syöminen on yliarvostettua. Prima osaa kävellä kauniisti remmissä. Pulmussa on vetokoiran luonnetta. Prima rakastaa vettä ja plutakoissa loiskuttamista. Pulmu hyppii lammikoiden yli (Yök, vettä!). Prima on seesteinen. Pulmu jotain aivan muuta.

Meillä oli mainio viikko, kun tarkkailimme näitä kahta hauskaa pihakoiraa. Toinen koira sopisi tähän talouteen paremmin kuin hyvin ja koti tuntui vielä vähän kotoisammalta, kun täällä sipsutti kaksi koirankuonolaista. Luonnollisesti kahdessa koirassa oli enemmän työtä kuin yhdessä. Rapaisia tassuja oli kahdeksan neljän sijaan ja remmit olivat usein aivan solmussa. Ruokailu oli melkoista sählinkiä. Mainittavaa on, että iloakin riitti kaksin verroin.

Pulmun koulutus on vielä niin kesken, että aika ei ole vielä kypsä toiselle koiralle. Toistaiseksi meille saa riittää tämä yksi, mutta maailman ihanin pieni piski. (Viikon aikana tajusimme sen, että vaikka olemme viime aikoina olleet aivan helisemässä hötkyilevän ja säheltävän juniorimme kanssa, niin on hän kuitenkin kaikkein paras, ihanin ja meille sopivin koira.) Tämä kahden koiran harjoitus oli niin mukava, että ehkäpä uusimme sen jonain päivänä.

Kiitos Mialle lainakoirasta! Prima, olet ihana!! :)

Prima ottaa rennosti.

Naurattaa!

Se vei mun pallon!!

Kaksin aina kaunihimpi.

Pulmu: Miksi se ei leiki mun kanssa? Prima: EVVK.

Tytöt menossa ulos.

Prima

Tänään oli pihisyhdistyksen syyskokous. Paikalla oli suunnilleen kuusikymmentä pihakoiraa ja kymmenittäin pihakoiraihmisiä. Mahtava osallistujamäärä! Syyskokouksessa järjestettiin joukkotarkastus, jossa tehtiin silmä- ja polvitarkastuksia. Lisäksi kerättiin verinäytteitä koirien geenitutkimukseen. Pulmu osallistui geenitutkimukseen, vaikka ei kovasti arvostanutkaan verikokeen antamista. Syyskokouksen virallista ohjelmaa Pulmu piti tylsänä ja haukotteli kovaäänisesti sylissäni. :)

Syyskokouksen jälkeen palasimme kotiin, mutta takakontissamme olikin kaksi koiraa! Saimme Pulmun kasvattajalta, Mialta, lainaksi Prima-nimisen leidin. Prima on kovin ihmisrakas ja kaikinpuolin kiltti ja lupsakka tapaus. Mikäli kaikki menee mukavasti niin, Prima on meillä viikon-puolitoista hoidossa. Tarkoituksena olisi katsella miltä elämä maistuu kahden koiran kanssa ja miten Pulmu siihen suhtautuisi. Pulmu on aina ollut muiden koirien perään, joten nyt Pulmu saa koittaa miten arki sujuu, kun olohuoneessa on kaveri 24/7.

Kun tulimme kotiin Prima juoksi pitkin asuntoa ja tutki paikat. Läähätys oli kova ja taisi koiraa vähän jännittääkin. Iltaruoka upposi Primaan erittäin hyvin, mutta Pulmu taas jätti annoksensa kesken, sillä koirakaverin vahtiminen on paljon jännittävämpää puuhaa kuin ruokailu. (Ei kovin yllättävää!) Koirat ovat tulleet hyvin toimeen, mutta leikkeihin ei ole päästy. Pulmu on kovasti yrittänyt kutsua Primaa leikkeihin, mutta pikaisia laukkahyppyjä lukuunottamatta Prima on käyttäytynyt vähän pidättyväisesti Pulmua kohtaan. (Maltti on valttia Pulmu - antaa toisen nyt vähän kotiutua.)

Ulkoilu meni mainiosti. Prima käveli hihnassa nätisti ja tajusi varsin pian, että kontaktin hakemisesta voi saada namin! :) Pulmu oli tuttuun tapaan remmihäröilijä ja kiskoi minkä ehti. Parhaiten kuvio toimi siten, että minä ja Pulmu menimme edeltä ja Prima ja Ossi tulivat perässä. Tällöin Pulmulla ei ollut niin kiire, sillä hänen piti tarkkailla mitä Prima tekee takana. :)

 

Espoossa on rauha maassa ja koirat köllöttävät tahoillaan. Onpa kovin mukavaa! Katsotaan mitä uusi viikko tuo tullessaan. :)