Pulmu piipahti lauantaina kasvattajansa kanssa Helsingin kesänäyttelyssä nuorten luokassa. Itse vietin viikonloppua toisaalla perheeni parissa enkä ehtinyt jännittämään kehän laidalle. Pulmu esiintyi kuulemani mukaan kerrassaan loistavasti ja kuuliaisesti Henna K.:n handlaamana. On hienoa kuulla, että Pulmu osaa myös esiintyä, kun se esitetään taidokkaasti ja varmoin ottein. Kiitos paljon Henna! :)
Pihakoiria arvosteli tanskalainen Hanne Laine Jensen, joka arvioi Pulmua seuraavasti:
"Up to size. And could be more compact. Enough rounded ribcage. Tryangle head with a slightly rounded skull. Good ears and eyes. Enough stop. Enough forface with correct bite. The neck is too elegant. Good topline, croup and tail. Well angulated front and rear. Acceptable tuck up (?) for the age. Free mover. Good coat and colour."
Pulmu sai laatuarvostelussa EH:n (Erittäin hyvä). Tämä oli hyvä palautus maan pinnalle Karjaalta napatun huippuarvostelun jälkeen, sillä EH kuvaa paremmin Pulmua rotumääritelmän mukaisena pihakoirana. Eihän sitä nyt sovi olla liian eleganttiniskainen! <3
Seuraavaksi jatketaan mahtipontisesti Maailman Voittaja -näyttelyyn, Helsinkiin. Kaikkeen pöhköön sitä ryhtyykään ja ihan vapaaehtoisesti vielä. :D
maanantai 28. heinäkuuta 2014
maanantai 7. heinäkuuta 2014
Karjaa 6.7.2014
Pyörähdimme eilen Karjaan koiranäyttelyssä. Ilma oli helteinen ja matkat
taitoimme julkisilla. Tämä saattoi karsia suurimmat energiat Pulmusta, mutta
kehässä en saanut koiraa liikkumaan kyllä kovinkaan kauniisti. Liikkeiden esittäminen oli suorastaan säälittävää - kuono maassa
kiidettiin, sillä nurmikko oli kauhean kiinnostava. (Ihan hirveän näköistä touhua. Oisko tätä syytä treenata muuallakin kuin olohuoneessa, kuten esim. nurmikolla??) Olimme myös luokassamme
(nuoret) yksin, joten vetoapua ei saatu myöskään muista. Seisominen sentään meni ihan hyvin. Tällä tarkoitan sitä, että koira pysyi paikallaan - melko hyvin. Seisomisasentoon en ota kantaa. :)
Tuomarina oli Saija Juutilainen ja tällä tavoin hän arvosteli Pulmun:
"20 kk. Miellyttävä narttu jolla hyvä rintakehän pituus ja tilavuus. Sievä nartun pää. Hyvät korvat ja purenta. Otsapenger voisi olla selvempi ja kuono hieman vahvempi. Vielä pentumaiset hyvin aktiiviset liikkeet. Hyvä sivukuva, kunhan asettuu. Saa vielä massoittua ajan kanssa, mutta kauniit raamit."
Olin arvosteluun erittäin tyytyväinen. Kivaa, että joku tuomari ymmärtää pihakoiran hitaan henkisen ja fyysisen kehittymisen päälle. ;)
Laatuarvosteluna ERInomainen. Siis E-R-I-N-O-M-A-I-N-E-N! Ihmeiden aika ei ole ohi... :D
Tästä jatketaan seuraavaksi Helsingin näyttelyyn. (Tai Mia ja Pulmu jatkavat, itse laiskottelen muissa merkeissä.) Sitä ennen pieni mini-break niin olohuonetokoilusta kuin jäljestyksestäkin. Iloista heinäkuuta kaikille ja paljon onnea Nybygårds Objektiva Olga, joka oli ROP ja ymmärtääkseni valioitui Karjaalla! :)
Tuomarina oli Saija Juutilainen ja tällä tavoin hän arvosteli Pulmun:
"20 kk. Miellyttävä narttu jolla hyvä rintakehän pituus ja tilavuus. Sievä nartun pää. Hyvät korvat ja purenta. Otsapenger voisi olla selvempi ja kuono hieman vahvempi. Vielä pentumaiset hyvin aktiiviset liikkeet. Hyvä sivukuva, kunhan asettuu. Saa vielä massoittua ajan kanssa, mutta kauniit raamit."
Olin arvosteluun erittäin tyytyväinen. Kivaa, että joku tuomari ymmärtää pihakoiran hitaan henkisen ja fyysisen kehittymisen päälle. ;)
Laatuarvosteluna ERInomainen. Siis E-R-I-N-O-M-A-I-N-E-N! Ihmeiden aika ei ole ohi... :D
Tästä jatketaan seuraavaksi Helsingin näyttelyyn. (Tai Mia ja Pulmu jatkavat, itse laiskottelen muissa merkeissä.) Sitä ennen pieni mini-break niin olohuonetokoilusta kuin jäljestyksestäkin. Iloista heinäkuuta kaikille ja paljon onnea Nybygårds Objektiva Olga, joka oli ROP ja ymmärtääkseni valioitui Karjaalla! :)
lauantai 5. heinäkuuta 2014
Lauantai-jäljestystä
Tänään tein viikonlopun kunniaksi Pulmulle puuhasteltavaa verijäljen merkeissä. Samalla päätin haastaa koiraa hieman enemmän.
Vedin n. 50 metrin pituisen jäljen maastoon, jossa oli nousua ja laskua, lieviä kaarteita, humusmaata, polun pätkä, risuja ja ajoittaista pidempää heinikkoa. 3 metriä ennen jäljen loppua tein makauksen (n.30x30 cm rikottu pinta maassa, jonka päällä tein sieneen verilisäyksen - makuu simuloi paikkaa, jossa haavoittunut eläin on maannut) ja siitä tiukahkon käännöksen oikealle lähes 90 asteen kulmassa. Kaadoksi jäljenpäähän jätin porsaansuikaleita. Annoin jäljen vanhentua 2 tuntia.
Pulmu sai vainun jäljestä kymmenisen metriä ennen jäljen aloituspaikkaa. Vaihtaessani remmiä jäljestysliinaan koiran nenä kävi kuumana ja pyrkimykset jäljen alkumakauksen (jäljen aloituskohta) suuntaan olivat selvät. Pulmu löysi aloitusmakuun heti ja nuuhki sitä hetken. Sitten koira lähti jäljelle. Alun maasto oli haastava, sillä maassa oli poikittain lahonneita puunpätkiä. Pulmu kiersi kyseiset lahopuut ja lähti kulkemaan jäljen suuntaisesti n. metrin jäljen oikealla puolella palaten pian taas jäljelle. Alkupätkällä Pulmu yritti lähteä jäljeltä alas joelle, jossa kenties haisivat omat paluujälkeni (palatessani jälkeä tekemästä). Liinan kiristyessä koira palasi välittömästi takaisin verijäljelle ja jatkoi jäljen perässä edeten. Tämän jälkeen harha-askelia ei enää tullut, vaan koira eteni määrätietoisesti. Pulmu huomasi kaadon, mutta jatkoi melko nopeasti jäljen perään. Käännöksestä selvittiin hienosti ja kaato oli koiran mieleen.
Mielestäni on hyvin vaikeaa tulkita koiraa, kun se esimerkiksi liikkuu jäljen suuntaisesti, mutta metrin päässä jäljestä. Oma perfektionistinen luonteeni sanoo, että koira on hakoteillä ja mieleni tekisi pysähtyä odottamaan koiran palaamista jäljelle - siihen mihin minä olen jäljen vetänyt. Itse en kuitenkaan ymmärrä hajumaailmaa ja sitä, miten tuuli on saattanut liikuttaa hajua juuri sen metrin verran syrjään. Arvoitukseksi jäänee myös se, että lähtikö Pulmu alkutaipaleella minun hajujeni perään joelle koukatessaan vai onko jäljen päältä loikkinut esimerkiksi metsäeläin, joka on sotkenut jälkeä jokea kohden. Vai oliko joella jotain muuta paljon kiinnostavampaa? Tärkeintä lienee se, että vaikka koira harhautuisi hetkeksi jäljeltä, palaa se myös mielellään takaisin ja jatkaa jäljen perässä kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Jäljestys meni mukavasti ja koira oli innoissaan. Jäljestyksen päätteeksi lähdimme vielä niityille lenkille ja Pulmu sai kirmailla vapaana. Lenkin aikana ehdin itsekin pohdiskella tuoretta "suoritusta". Jäljestyksen alkutaival ei mennyt yhtä hyvin kuin loppupuolisko. (Taidan olla kovin kriittinen, sillä kaiken kaikkiaan tämähän meni tosi hienosti ja Pulmun työskentelyä oli taas kerran ilo katsella.) Kenties minun pitää itse keskittyä alussa enemmän ja innostaa Pulmua tutkimaan huolella alkumakausta, jotta koira tietäisi täsmälleen mille jäljelle on lähdössä. Taas kerran mieleni valtaa tokosta usein niin tutut ajatukset - treenejä olisi hyvä pohtia etukäteen paremmin ja tietää mitä on tekemässä. Niin vaikeaa, sillä treeneihin on useimmiten mukava rynnätä sen suurempia ajattelematta. Toisaalta en haluaisi puhua treenauksesta. Tämä on tällaista lupsakkaa puuhastelua. Mutta voihan sitä pilkkua viilata silti, vaikka vain puuhastelisi. ;)
Vedin n. 50 metrin pituisen jäljen maastoon, jossa oli nousua ja laskua, lieviä kaarteita, humusmaata, polun pätkä, risuja ja ajoittaista pidempää heinikkoa. 3 metriä ennen jäljen loppua tein makauksen (n.30x30 cm rikottu pinta maassa, jonka päällä tein sieneen verilisäyksen - makuu simuloi paikkaa, jossa haavoittunut eläin on maannut) ja siitä tiukahkon käännöksen oikealle lähes 90 asteen kulmassa. Kaadoksi jäljenpäähän jätin porsaansuikaleita. Annoin jäljen vanhentua 2 tuntia.
Pulmu sai vainun jäljestä kymmenisen metriä ennen jäljen aloituspaikkaa. Vaihtaessani remmiä jäljestysliinaan koiran nenä kävi kuumana ja pyrkimykset jäljen alkumakauksen (jäljen aloituskohta) suuntaan olivat selvät. Pulmu löysi aloitusmakuun heti ja nuuhki sitä hetken. Sitten koira lähti jäljelle. Alun maasto oli haastava, sillä maassa oli poikittain lahonneita puunpätkiä. Pulmu kiersi kyseiset lahopuut ja lähti kulkemaan jäljen suuntaisesti n. metrin jäljen oikealla puolella palaten pian taas jäljelle. Alkupätkällä Pulmu yritti lähteä jäljeltä alas joelle, jossa kenties haisivat omat paluujälkeni (palatessani jälkeä tekemästä). Liinan kiristyessä koira palasi välittömästi takaisin verijäljelle ja jatkoi jäljen perässä edeten. Tämän jälkeen harha-askelia ei enää tullut, vaan koira eteni määrätietoisesti. Pulmu huomasi kaadon, mutta jatkoi melko nopeasti jäljen perään. Käännöksestä selvittiin hienosti ja kaato oli koiran mieleen.
Mielestäni on hyvin vaikeaa tulkita koiraa, kun se esimerkiksi liikkuu jäljen suuntaisesti, mutta metrin päässä jäljestä. Oma perfektionistinen luonteeni sanoo, että koira on hakoteillä ja mieleni tekisi pysähtyä odottamaan koiran palaamista jäljelle - siihen mihin minä olen jäljen vetänyt. Itse en kuitenkaan ymmärrä hajumaailmaa ja sitä, miten tuuli on saattanut liikuttaa hajua juuri sen metrin verran syrjään. Arvoitukseksi jäänee myös se, että lähtikö Pulmu alkutaipaleella minun hajujeni perään joelle koukatessaan vai onko jäljen päältä loikkinut esimerkiksi metsäeläin, joka on sotkenut jälkeä jokea kohden. Vai oliko joella jotain muuta paljon kiinnostavampaa? Tärkeintä lienee se, että vaikka koira harhautuisi hetkeksi jäljeltä, palaa se myös mielellään takaisin ja jatkaa jäljen perässä kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Jäljestys meni mukavasti ja koira oli innoissaan. Jäljestyksen päätteeksi lähdimme vielä niityille lenkille ja Pulmu sai kirmailla vapaana. Lenkin aikana ehdin itsekin pohdiskella tuoretta "suoritusta". Jäljestyksen alkutaival ei mennyt yhtä hyvin kuin loppupuolisko. (Taidan olla kovin kriittinen, sillä kaiken kaikkiaan tämähän meni tosi hienosti ja Pulmun työskentelyä oli taas kerran ilo katsella.) Kenties minun pitää itse keskittyä alussa enemmän ja innostaa Pulmua tutkimaan huolella alkumakausta, jotta koira tietäisi täsmälleen mille jäljelle on lähdössä. Taas kerran mieleni valtaa tokosta usein niin tutut ajatukset - treenejä olisi hyvä pohtia etukäteen paremmin ja tietää mitä on tekemässä. Niin vaikeaa, sillä treeneihin on useimmiten mukava rynnätä sen suurempia ajattelematta. Toisaalta en haluaisi puhua treenauksesta. Tämä on tällaista lupsakkaa puuhastelua. Mutta voihan sitä pilkkua viilata silti, vaikka vain puuhastelisi. ;)
 |
| After-work |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)