Vedin n. 50 metrin pituisen jäljen maastoon, jossa oli nousua ja laskua, lieviä kaarteita, humusmaata, polun pätkä, risuja ja ajoittaista pidempää heinikkoa. 3 metriä ennen jäljen loppua tein makauksen (n.30x30 cm rikottu pinta maassa, jonka päällä tein sieneen verilisäyksen - makuu simuloi paikkaa, jossa haavoittunut eläin on maannut) ja siitä tiukahkon käännöksen oikealle lähes 90 asteen kulmassa. Kaadoksi jäljenpäähän jätin porsaansuikaleita. Annoin jäljen vanhentua 2 tuntia.
Pulmu sai vainun jäljestä kymmenisen metriä ennen jäljen aloituspaikkaa. Vaihtaessani remmiä jäljestysliinaan koiran nenä kävi kuumana ja pyrkimykset jäljen alkumakauksen (jäljen aloituskohta) suuntaan olivat selvät. Pulmu löysi aloitusmakuun heti ja nuuhki sitä hetken. Sitten koira lähti jäljelle. Alun maasto oli haastava, sillä maassa oli poikittain lahonneita puunpätkiä. Pulmu kiersi kyseiset lahopuut ja lähti kulkemaan jäljen suuntaisesti n. metrin jäljen oikealla puolella palaten pian taas jäljelle. Alkupätkällä Pulmu yritti lähteä jäljeltä alas joelle, jossa kenties haisivat omat paluujälkeni (palatessani jälkeä tekemästä). Liinan kiristyessä koira palasi välittömästi takaisin verijäljelle ja jatkoi jäljen perässä edeten. Tämän jälkeen harha-askelia ei enää tullut, vaan koira eteni määrätietoisesti. Pulmu huomasi kaadon, mutta jatkoi melko nopeasti jäljen perään. Käännöksestä selvittiin hienosti ja kaato oli koiran mieleen.
Mielestäni on hyvin vaikeaa tulkita koiraa, kun se esimerkiksi liikkuu jäljen suuntaisesti, mutta metrin päässä jäljestä. Oma perfektionistinen luonteeni sanoo, että koira on hakoteillä ja mieleni tekisi pysähtyä odottamaan koiran palaamista jäljelle - siihen mihin minä olen jäljen vetänyt. Itse en kuitenkaan ymmärrä hajumaailmaa ja sitä, miten tuuli on saattanut liikuttaa hajua juuri sen metrin verran syrjään. Arvoitukseksi jäänee myös se, että lähtikö Pulmu alkutaipaleella minun hajujeni perään joelle koukatessaan vai onko jäljen päältä loikkinut esimerkiksi metsäeläin, joka on sotkenut jälkeä jokea kohden. Vai oliko joella jotain muuta paljon kiinnostavampaa? Tärkeintä lienee se, että vaikka koira harhautuisi hetkeksi jäljeltä, palaa se myös mielellään takaisin ja jatkaa jäljen perässä kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Jäljestys meni mukavasti ja koira oli innoissaan. Jäljestyksen päätteeksi lähdimme vielä niityille lenkille ja Pulmu sai kirmailla vapaana. Lenkin aikana ehdin itsekin pohdiskella tuoretta "suoritusta". Jäljestyksen alkutaival ei mennyt yhtä hyvin kuin loppupuolisko. (Taidan olla kovin kriittinen, sillä kaiken kaikkiaan tämähän meni tosi hienosti ja Pulmun työskentelyä oli taas kerran ilo katsella.) Kenties minun pitää itse keskittyä alussa enemmän ja innostaa Pulmua tutkimaan huolella alkumakausta, jotta koira tietäisi täsmälleen mille jäljelle on lähdössä. Taas kerran mieleni valtaa tokosta usein niin tutut ajatukset - treenejä olisi hyvä pohtia etukäteen paremmin ja tietää mitä on tekemässä. Niin vaikeaa, sillä treeneihin on useimmiten mukava rynnätä sen suurempia ajattelematta. Toisaalta en haluaisi puhua treenauksesta. Tämä on tällaista lupsakkaa puuhastelua. Mutta voihan sitä pilkkua viilata silti, vaikka vain puuhastelisi. ;)
 |
| After-work |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti