Kasvattajan luona

Teimme tänään kyläilyvisiitin Pulmun kasvattajan, Mia Satamon luokse (Kennel Yacatis). Edellisestä visiitistä onkin jo aikaa, joten oli kiva käydä näyttämässä Pulmua ja vaihtamassa kuulumisia. Pulmu oli Satamoilla kuin kotonaan - eikä yhtään ihmetellyt ihmisiä tai vierasta paikkaa. Kenties hän muistaa lapsuudenkotinsa. :)

Olemme olleet huolissamme Pulmun huonosta ruokahalusta, mutta Mian mukaan Pulmu on normaalin kokoinen eikä liian laiha. Huojentavaa! Myös purenta tarkastettiin ja sai hyväksyvän arvion. :) Saimme mukaan lainaksi trimmauspöydän. Olen tästä todella onnellinen, sillä nyt voimme alkaa toden teolla treenaamaan ongelmaksi muodostunutta pöydällä seisomista. Loisto juttu! Myös seuraavaa näyttelyä suunniteltiin, joten taidankin pistää pöydän heti kasaan. :)

Jentta oli Satamoilla hoidossa ja tyttöset saivatkin leikkiä sydämensä kyllyydestä keskenään. Seuraavassa muutamia kuvia onnistuneesta iltapäivästä.

Jentalla on aarre ja Pulmu katsoo kateellisena vierestä.

Jentta ja Pulmu

Vauhdin hurmaa

Pentutokoilua, osa 3

Voi juku miten tuo tokopainotteinen pentukurssi osuu ja uppoaa minuun. Ja mielestäni myös Pulmuun. :) Kurssin taso ja haastavuus on juuri meille passeli. 50 minuuttia tehokasta treeniä muiden pentujen läsnäollessa. Jes! Tänään oli kurssin kolmas kerta ja ohjelma oli seuraavanlainen:

1) Perusasennon harjoittelua (koira istuu ohjaajan vasemmalla puolella jämptisti oikeassa linjassa). Meni tosi hyvin. Pulmu oli ihan liekeissä. Hän tiesi mitä häneltä odotetaan ja kivipiira-palkka oli niin hyvää, että kannatti tehdä työtä käskettyä. Kotona asento on vähän niin ja näin, mutta tänään kurssilla useimmat olivat nappisuorituksia. Edelleen ohjaan Pulmua tosi paljon namin kanssa, mutta oli kiva huomata, että sivu-komentokin on ainakin osittain mennyt jakeluun ja namilla ei tarvitsisi auttaa enää ihan niin paljoa. 

2) Katsekontakti. Tämä menee mukavasti, kun ollaan paikallaan ja vastakkain. Yritin tehdä katsekontaktia myös niin, että Pulmu istui vieressäni perusasennossa. Homma vaikeutui heti, sillä tätä emme ole vielä treenanneet. Katsekontakti sivulla seuratessa on tosi vaikeaa. Tähän pitää panostaa kuluvan viikon aikana.

Katsekontaktin harjoittelua

3) Seuraaminen vierellä ja pieniä 90 asteen käännöksiä. Tämä oli siinä mielessä haastavaa, että Pulmu innostuu niin paljon kivipiira-palkasta, että meinaa mennä ihan vieteri-vaihteelle seuratessaan vieressäni. Yritin ohjata Pulmua seuraamaan ihan pienissä erissä - pari pikku askelta seuraamista, perusasento, pari askelta seuraamista, perusasento, jne. Hyvä alku tämäkin...

4) Luoksetulo. Muut pennut ohjaajineen olivat ikään kuin kujana ja luoksetulo tehtiin tästä välistä. Kurssin opettaja piti luoksetulovuorossa olevasta pennusta kiinni ja pennun ohjaaja lähti etenemään kujaa pitkin ja teki luoksetulokäskyn. Pulmu oli ihan täpinöissään ja innoissaan, kun pääsi lähikontaktiin opettajan kanssa. Haastavinta olikin saada kontakti tässä vaiheessa Pulmuun... Kun kontakti löytyi olimme selvillä vesillä ja luoksetulokin sujui mallikkaasti, vauhdilla ja häiriöistä piittaamatta. :) Luoksetulotreenin jälkeen Pulmu oli niin kierroksilla, että loppuosa kurssista menikin jotakuinkin metsään. 

5) Saimme vinkkejä noutamiseen ja kosketusalustaan. Otamme aiheet kotiläksy-agendaan.

6) Paikka-makuu. Tämä on mennyt kotona hienosti, mutta kurssilla tätä treenattiin häiriössä eli pennut laitettiin riviin ja tehtiin treenit siinä muodostelmassa. Pulmu oli niin innoissaan, että ei millään malttanut odottaa makuuasennossa, vaan ponkaisi aina takaisin istumaan makuuasennosta. Kun vihdoin sain hänet odottamaan makuuasennossa mokasin itse ja yritin päästä turhan monta askelta pois Pulmusta ja homma meni plörinäksi. Kotonahan tuo olisi ok, mutta häiriötilassa liian haastava. Lopulta saimme tehtyä kaksi onnistunutta makuulla odottamista ja lopetimme treenit tähän.

"Maahan."

"Odota"

Olipa taas ihan mahtavan kivaa! Tällä kerralla haastetta (tarkoituksenmukaisia häiriötilanteita) oli jo huomattavasti enemmän kuin edellisillä kerroilla, mutta haasteet ovat hyvästä. Tänään illalla taidan kaivaa naksuttimen paketistaan ja alkaa ehdollistamaan Pulmua siihen. Mitään "läksyjä" ei tänään tehdä, mutta huomenna treenaillaan ihan varmasti! (Paitsi hups, tätä blogikirjoitusta naputellessani teimme jo vähän noutoharjoituksia.) :)

Vauhtikolmikko

Tänään tavattiin Pulmun siskot, Mila ja Majsa Pisan koirapuistossa Espoossa. Siskotapaamisessa rapa roiskui, kun pihikset pinkoivat pitkin koiratarhan rinnettä. Mittelöitä käytiin hyvässä hengessä juoksukilpailujen ja pienten painiotteluiden muodossa. Taidan jättää sanat sikseen, sillä seuraavat kuvat kertovat paljon enemmän mahtavasta illasta.

Majsa kiitää vasemmalla, Pulmu loikkaa oikealta.

Pulmu ja Mila

Majsaa haistellaan

Pulmu ja Majsa yrittävät kyykyttää Milaa

Milaa naurattaa

Pulmu ja Mila

Hyvinkään pentunäyttely

Tänään oli poikkeuksellista jännittävämpi päivä, sillä debytoimme Pulmun kanssa näyttelyuran Hyvinkään epävirallisessa pentunäyttelyssä. Päivä alkoi siten, että nappasimme Annan ja Jentta-pihiksen (ihana karvaturri!) Espoon asemalta mukaan ja suuntasimme sitten autolla kohti Hyvinkäätä.

Pentunäyttely järjestettiin Hyvinkään Wanhalla Areenalla. Miljöö oli ulospäin viehättävä ja kutsuva, mutta näyttelyhalli paljastui klaustrofoobikon painajaiseksi. Liian pieneen tilaan oli ahdettu liikaa kehiä. Käytävät olivat ahtaita, piukassa ihmisiä ja kaikenkarvaisia koiruuksia. Tämä oli hyvää kaaosharjoitusta Pulmulle. 

Pihakoiria oli ilmoitettu näyttelyyn kaiken kaikkiaan kuusi. 3 urosta ja 3 narttua. Meidän luokassamme (narttupennut 5-7 kk) oli siis Jentta, Pulmu ja Pulmun sisko Nelli. Ehdimme odotella arvostelun alkamista parin tunnin ajan ja kohotimme pihisporukassa hyvää yhteishenkeä ja jännitystä. Olisi ollut hyvä ottaa kevythäkki mukaan näyttelytilaan, mutta se ei juolahtanut amatöörin mieleen. Jentta otti lunkisti ja pötkötti alustallaan. Pulmu alkoi väsähtää ja meni pari kertaa makuulle, mutta ei hän tietystikään malttanut oikeasti rauhoittua. Pulmu oli erityisen kova pussailemaan minua tänään. Johtuiko pienestä jännityksestä ja siitä, että hän haki stressitilanteessa turvaa minusta?

H-hetken odottelua.

Luokka-arvostelu meni niin nopeasti, että hädin tuskin ehdin tilannetta tajuamaan. Pulmu liikkui toisinaan todella hyvin ja hetken kuluttua oli taas tiiviisti kuono matossa kiinni. Olin yllättynyt siitä, että vieterivaihdetta ei tullut lainkaan ja Pulmu ei hyppinyt hihnassa. Maassa seisominen meni niin ja näin. Välillä Pulmu seisoi todella nätisti ja sitten oli taas sitä istu-seiso-istu-seiso-meininkiä. Hankalinta oli pöydällä seisominen - tai ylipäätään pöydällä oleminen. Sitä Pulmu pelkää. Pulmu ei onneksi pelkää ihmistä (tuomaria), mutta pöytätilanne saa hänet totaalisesti jäätymään. Pulmu istua kökötti ja kiemurteli koko pöytäsetin ajan. Tuomari oli kuitenkin sillä linjalla, että annapa pennun istua vaan, seisoa ehtii sitten koko loppuelämän. Ihan mukavan lepsua meininkiä, mutta pitäisihän tuohon pöytätoimintaan nyt jotain rotia saada. 

Arvostelu alkamassa. Jentta vasemmalla, Pulmu oikealla.

Jännitystä pöydällä.

Luokan voitto meni ihanalle ja sympaattiselle kilpasiskollemme Jentalle. Me sijoituimme luokassamme toiseksi. Saimme seuraavan arvostelun:

"Vielä hieman ilmava. Oikean muotoinen kallo. Hyvä kuono. Riittävä raajaluusto, Hyvänmallinen rintakehä. Liikkuu vaivatta." (Tuomarina Marianne Holm)

 

Arvostelun jälkeen menimme moikkaamaan Nelliä. Olipa kiva nähdä Nelliä, sillä olemme nähneet hänet viimeksi pikkupentuna Somerolla. Siskokset pistivät melkoisen ärinä-murina-sättäys-hulabaloon pystyyn ja tilannetta piti välillä rauhoittaa. Onneksi Pulmu ja Nelli eivät innostuneet kehässä moiseen leikkiin! 

Oli mukava päivä! Kenties uskallamme lähteä kehän uudestaankin. Erityisen kivaa oli nähdä mukavia pihisihmisiä! Oli todella lupsakkaa fiiliksennostatusta (ja yhteisjännitystä) ennen pihiskehiä. 

Mörköpossun synkkä yö

Herätyskelloni soitti aamulla kello 5.20. Kömmin ylös samaan aikaan, kun Pulmu nousi pedistään olohuoneessa. Laitoin valot olohuoneeseen ja näky kirvoitti kaksi sanaa huuliltani: "Voi ei!". Pulmu oli purrut reiän Mörköpossun selkään ja nyhtänyt sen sisuskalut ulos pitkin olohuonetta.

Mörköpossun yöllinen kohtalo

Mörköpossu on ollut Pulmun sitkeääkin sitkeämpi kaveri, mutta nyt sen kunto koki kovan kolauksen. Mikä avuksi? Keräsin sisuskalut pussiin odottamaan korjaustoimenpidettä. Hyvistä leluista ei hevillä luovuta. Mörköpossu palaa vielä entistä ehompana! :)

Täytteet pussiin ja Mörköpossu ensiapuun (=parsittavaksi)!

Sadepäivä

Ulkona on harmaata ja sataa ropsottelee. Entä sitten? Sadevaatteet niskaan ja lenkille piristymään. :) Näin ajattelin, kun puin hynttyitä itseni ylle ja villapaitaa Pulmun päälle. Pulmu ei kuitenkaan näyttänyt iloiselta, kun pääsimme ulos. Maanittelin koiraa eteenpäin, mutta meno oli laahaavaa ja koira lähes perässävedettävä. Pulmu ei siis taida paljoa perustaa vesisateesta. Virkistävä lenkki kutistui noin kymmenesosaan suunnitellusta, kun teimme U-käänöksen jo varhaisessa vaiheessa. Kotiin päin käännyttäessä alkoi Pulmuunkin tulla jo vauhtia ja mitä lähemmäs kotipihaa päästiin, sen kovemmaksi kävi kiskominen.

Neiti hienohelma masentui sateesta ja pisti jarrut päälle.

Taidetaan tänään sitten möllötellä sisällä ja keksiä jotain muuta kivaa puuhaa. Pulmu keksi jo piristää itseään Bilteman katalogilla. Silppuhan siitä syntyi, mutta ei kerrota Ossille. ;)

Sadepäivän puuhia.

Kauniaisissa

Piipahdimme illalla Kauniaisten koirapuistoon. Taisimme olla illan viimeisiä kävijöitä, sillä puistossa oli ainoastaan iso villakoira ja sekin isojen koirien puolella. Aita isojen ja pienien koirien välissä ei kuitenkaan estänyt Pulmua ja villakoiraa leikkimästä keskenään, vaan koirat paahtoivat pitkin puistoa aita välissään. Myöhemmin isojen puolelle tuli myös saksanpaimenkoira, joka tykkäsi lipsuttaa Pulmun naamaa aidan raosta. Leikkien lomassa Pulmu maisteli  makoisia keppejä ja treenailtiin myös luoksetuloa.

Pulmu ja villakoira

Kepakko, Pulmun aarre

Luoksetulotreenejä

Naapurintyttö, Siiri

Melkeinpä naapurissa, tai ainakin viereisessä kaupunginosassa asuu parivuotias pihakoira - Siiri. Siirillä on koiratoverina kultainennoutaja, Rita. Olimme sopineet koiratreffit Siirin ja Ritan sekä heidän emäntänsä Silvan kanssa. Tarkoituksena oli suunnata läheiseen koirapuistoon, jossa koirat voisivat temmeltää rauhassa vapaina. Matkalla koirapuistoon, Pulmu ei olisi malttanut kulkea hihnassa, vaan yritti tehdä lähempää tuttavuutta hurmaavan Siirin kanssa läpsimällä tätä ja kiilamalla kylkeen kiinni.

Koirapuistossa ei ollut erikseen pienten ja suurten koirien puolia, ja tarhassa oli muutama isompi koira tarkkailemassa tuloamme. Pulmu oli aluksi hieman hämillään ympärillä pyörivistä, hänestä varsin kiinnostuneista isoista koirista. Pulmu säntäili koirien perässä ja välillä niitä karkuun. Toisinaan tilanne kävi liian jännittäväksi ja hän pakeni jalkoihimme häntä koipien välissä. Suuret koirat vaikuttivat hyväntahtoisilta, mutta ainahan on oltava varuillaan ettei mitään satu, kun on pienikokoisesta pennusta kyse. 

Siiri ja Pulmu tutustuivat toisiinsa ja leikkivät vähän keskenään. Megarientoihin pihikset eivät keskenään  tällä kertaa päässeet, mikä johtui luultavasti siitä, että läsnä oli muitakin koiria hämmentämässä pakkaa. Pulmu oli tilanteesta sen verran hölmistynyt, että ei ollut niin päälle käyvä kuin yleensä. Mukavasti pihikset pääsivät kuitenkin juoksemaan, loikkimaan ja kaivamaan maata keskenänsä.

Kaivamistuokio

Pulmu näyttää Siirille kieltä

Mikäs tyyppi se tää on??

Leikkitoverit

Pulmua naurattaa

Oli todella mukavaa päästä koiratarhailemaan pihisseurassa. Oli mukavaa tavata kuvista tuttu, Siiri-pihis. :) Mainiota, kun lähellä asuu mukava pihakoira ja Pulmu sai uuden kaverin. :) 

Nyt kun ilmat ovat jo vähän leudompia ja Pulmukaan ei ole enää aivan pikkupirpana niin aiomme panostaa enemmän kunnon ulkoiluun, pidempiin lenkkeihin ja koiratarhoissa kirmailuun. Seuraavia pihakoiratreffejä odotellessa...

Shit happens

Pulmu on talvipentu ja tottunut tekemään tarpeensa lumihangelle (tai vahingon sattuessa sisään sanomalehtipaperille). Viime aikoina lumikinokset ovat uhkaavasti pienentyneet. Omasta mielestäni lumien sulaminen on mahtava ilmiö, sillä talvea on tänä vuonna koettu jo vähän liikaakin. Pulmulle asia on kuitenkin tukalampi. Minne pieni talvipentu voi pissiä jos ei ole lunta?? Tästä ongelmasta johtuen lenkitämme Pulmua aina samoille kinoksille - olkoonkin, että ne päivä päivältä kutistuvat ja apajat ovat käyneet Pulmun mielestä surkeiksi. Välillä luminyppylät eivät kelpaa ja Pulmu saattaakin pidättää koko lenkin - vain päästäkseen sisään lorauttamaan paperille. Hmph! Sisäsiisteys on mennyt viime aikoina vauhdikasta alamäkeä.

Mutta kuinkas sitten kävikään? Pulmu järjesti tänään jymy-yllätyksen. Ensin tuli pissa. Nurmikolle!!!! Sitten tuli ensiluokkaiset pökäleet. Nurmikolle!!! Tuskin huomasin ohikulkijoita, kun kehuin Pulmua niin vuolaasti näistä huippusuorituksista. Lenkin loppupuolella tuli vielä toinen pissa. Ja sekin nurmikolle!!! Voi Pulmu, minkä teit. Shit happens ja kuinka edistyksellistä se voi ollakaan! :)

That's one small step for mankind, one giant leap for Pulmu, Satu and Ossi!

Pentu-tokoilua

Nyt osuimme kultasuoneen! Nimittäin mainion oloiselle pentukurssille. :) Kyseessä on Koirakoulu Kompassin "Tokopainotteinen pentukurssi". Ihkaekan pentukurssin jälkeen olemme käyneet näyttelykurssilla ja rallytokossa, joista kumpainenkaan ei ole ollut ihan meidän juttumme. Olen edelleen sitä mieltä, että mitä vaan Pulmun kanssa teemme/kokeilemme - se on aina plussaa kontaktimme ja koira-emäntä-suhteemme kehittymiselle. Mutta tänään oltiin kurssilla poikkeuksellisen muikeina, sillä kurssi tuntuu sopivan aivan loistavasti Pulmun tämän hetkiseen kehitysvaiheeseen. Jes!

Kurssilla treenaattiin tänään kolmea juttua. Ei kuulosta paljolta, mutta tämä oli itse asiassa oikein passeli tapa opetella alkeisjuttuja ilman, että olisi tullut liikaa uutta. Harjoiteltiin katsekontaktia, sivulle tulemista ja maahanmenoa. Sivulle tulemista on vähän jo kotona treenailtu, mutta kyseistä käskyä Pulmu ei vielä osaa. Maahanmeno on sujunut jo pidemmän aikaa mallikkaasti, mutta useimmiten istumisen kautta, joten nyt alamme opettamaan Pulmulle vähän nopeampaa maahanmenoa suoraan seisomisasennosta. 

Olipas erityisen kiva tapa aloittaa viikonloppu. :) Bonuksena oli vielä se, että näimme ennen kurssia Marin ja Nooan Kompassin pihamaalla. :)

Hammaskeiju

Pulmulta irtosi takahammas kesken iltapäiväaterian. Ihmettelin, että mitä tuo koira syö, kun ruoka ei maistu ja suu pupeltaa tyhjää. Hammashan sieltä sitten putkahti ulos ja me molemmat Pulmun kanssa olimme yhtä yllättyneitä. Useat hampaat ovatkin jo vaihtuneet, mutta kulmahampaista ei ole vielä tietoakaan... 

Pulmu ihmettelee suusta tipahtanutta hammasta.

Hammaskeiju toi Pulmulle uuden röhköporsaan. Possuparka taitaa olla  neljäs laatuaan, sillä aiemmat kaimat ovat kokeneet jos jonkinmoisia kolhuja. :)

Hammaskeijun tuliaiset.

Pihakoirien hakutreenit

Tänään tutustuimme pelastuskoiratoimintaan pihakoirien hakutreenien muodossa. Treenit pidettiin Espoossa, Vaakkoin ulkoilualueella ja lajiin tutustuminen oli osa "Pihis ry:n" Uudenmaan aluetoimintaa ja järjestetty alueyhteyshenkilö Marin toimesta. Ohjaajina kursilla toimivat Anna ja Elisa Varsinais-Suomesta. 

Kokoonnuimme Vaakkoin parkkipaikalla. Ryhmäämme kuuluivat seuraavat innokkaat pihakoirat: Pulmu, Nooa, Piko, Kemppainen, Bianca ja Miina. 

Pulmu tutustuu Pikoon. Kuva: Mari T.

"Koska saa pelastaa niitä ihmisiä?" tuumailee Nooa. Kuva: Mari T.

Ennen kuin aloittelijat päästettiin harjoittelemaan metsään, näyttivät Elisa ja Hippu sekä Anna ja Hupi mallia miten ihmisen etsiminen hoituu kokeneilta konkareilta. Näytös oli mielenkiintoinen! Molemmat koirat ampaisivat matkaan salamana, kulkusten helinän siivittäminä. Koirat löysivät helposti metsään piiloutuneet "maalimiehet". Hippu ilmoitti löytämästään ihmisestä haukkumalla, kunnes Elisa ehti paikalle. Hupi taas ilmoitti löydöksestään palaamalla ohjaajansa luokse ja nykimällä narua tämän liivissä - ja näyttämällä tämän jälkeen missä löydetty ihminen on. Kuinka upeaa!!  

Hippu näyttää esimerkkiä ja kiitää kuin idän pikajuna. Kuva: Mari T.

Hupi työvaatteissa. Kuva: Mari T.

Hupi ilmoittaa narua kiskomalla, että on löytänyt ihmisen. Kuva: Mari T.

Tämän jälkeen me muut pääsimme kokeilemaan lajia. Harjoitukset tehtiin yksi koira kerrallaan,  muiden odottaessa autoissa. Harjoitus tehtiin siten, että viisi "maalimiestä" eli piiloutunutta ihmistä oli piiloutunut edeltä sovittuihin paikkoihin ja ohjaaja lähti koiransa kanssa piiloille johtavalle polulle. Kaikki koirat pääsivät upeasti jyvälle jutusta ja lähtivät seuraamaan ihmisen hajua ja löysivät piiloutuneet ihmiset. Löydettyään maalimiehen sai koira ruhtinaallisesti namuja, kunnes oli aika lähteä etsimään seuraavaa maalimiestä. Pulmukin suoriutui hienosti koitoksesta. Pulmu oli hivenen pallo hukassa eikä ehkä ymmärtänyt mikä on ihmisjäljestä lähtevän hajun tarkoitus. Hän kuitenkin löysi maalimiehet Ossin (ohjaajansa) pienellä avustuksella ja heti ihmisen huomattuaan ryntäsi kaikella rakkaudella tämän syleilyyn ja namuja napsimaan. Voi miten jännittävää pienelle pihakoiralle!!

Pulmu lähtövalmiina. Kuva: Mari T.

Pulmu löysi puun juuren takana makoilevan maalimiehen. Kuva: Mari T.

Päivä oli aivan mahtava! Oli mielenkiintoista nähdä Hupi ja Hippu työssään ja nähdä miten Pulmu reagoi tällaiseen harrastukseen. Kivaa oli ja pieni kipinä kyllä syttyi! Oli myös tosi kivaa nähdä muita pihiksiä ja pihisihmisiä, joista muutama oli tuttuja blogeista tai facebookista.

Kiitos erityisen paljon Marille, Elisalle ja Annalle!! 

Kiitos myös Marille mahtavista kuvista!! :)

Näyttelykurssilla, osa 2

Tänään oli näyttelykurssin toinen kerta. Matkustimme koirakoululle bussilla, sillä viime aikoina julkisen liikenteen käyttäminen on jäänyt Pulmun kanssa vähemmälle. Ja sen kyllä huomasi. Bussinpenkillä istuessani, Pulmu räpisteli ja vinkui sylissäni. Pulmu räpisteli ja vinkui myös lattialla. Matka tuntui ikuisuudelta ja tuskan hiki alkoi nousta iholle. (Paluumatka meni vähän paremmin, sillä jouduin seisomaan ja pitämään koiraa sylissäni. Heti kun saimme istumapaikan alkoi sama säätäminen ja räpistely.) Pitää ehdottomasti panostaa taas bussimatkailuun ja harjoitella sitä enemmän.

Näyttelykurssi ei ollut sen helpompaa. Hihnassa liikuttaessa Pulmu on niin "namiorientoitunut", että suoraan kävelemisestä ei tule mitään. Itse taas en pysty liikkumaan eteenpäin sivuttain niin, että saisin palkattua Pulmua täysin hänen edestään ja siksi Pulmu liikkuu nyt ihan kylki vinossa. Päädyimme sitten siihen, että yritän saada Pulmun liikkumaan suoraan eteenpäin kävelemällä/juoksemalla peruuttaen hänen edellään. Ei helppoa tämäkään. (Ja enhän mä nyt näyttelykehässä voi vetää peruutusvaihteella kehää ympäri. Huokaus.)

Teimme muutaman kerran pöytäharjoituksia. Koska Pulmu nykyään jännittää pöydällä oloa niin teimme harjoituksia niin, että nostin hänet pieneksi hetkeksi pöydälle ja palkkasin ilman sen suurempia asennon etsimisiä. Melkoista räpellystä ja kaukana siitä mikä on suotavaa näyttelyssä...

Ainoa asia mikä tänään tuntui sujuvan oli koiran käsittelyharjoitukset. Pulmu seisoi (namikädessä kiinni) nätisti, kun kurssin ohjaaja kävi "käsittelemässä" koiraa eli hienovaraisesti tunnustelemalla koiraa eri puolilta. Jes! Tämä käsittelyharjoitus tosin tehtiin maassa eli en tiedä minkälainen farssi siitä olisi tullut, jos käsittelyharkka olisi tehty pöydällä.

Tämän hetkinen fiilis näyttelykurssiin ja koko näyttelyskeneen on vähän masentunut. En tiedä tuleeko tästä yhtään mitään. Kurssissa ei ole mitään vikaa ja kurssin ohjaaja on aivan ihana. En vain tiedä saanko Pulmua ikinä ja millään esiintymään järkevällä tavalla. Tiedän, että Pulmu on vielä todella nuori ja pentumainen käytös on hänelle erittäin sallittua. Mutta välillä vain on näitä päiviä, kun alkaa epäilemään itseään. Miksi ylipäätään haluan vapaaehtoisesti lähteä näyttelykehään?? No, huomenna on uusi päivä ja kenties se on taas toivoa täynnä. :)

Pääsiäinen

Pääsiäinen meni omalta osaltani flunssaillessa ja sen vuoksi melko pitkälti sohvan pohjalla aivastellessa. Pulmulla sen sijaan riitti actionia, sillä vietimme pääsiäistä äitini luona eli Pulmun näkökulmasta shelttilauman keskellä. Tässä kuvakooste pääsiäisen kohokohdista.

Haistelutukio Saran kanssa.

Loputonta jahtaamista... (Useimmiten Sara etunenässä, Pulmu perämiehenä)

Kun tilanne riehaantui liian vallattomaksi, oli koiraporteista paljon apua Pulmun viilentämiseksi.

Välillä järsittiin myös luita.

Sunnuntaina oloni oli jo hivenen parempi ja uskalsin lähteä hetkeksi pönöttämään pellolle auringon paisteeseen. Pelto sijaitsi Vahdolla ja treffasimme siellä Marin ja Nooan sekä Elisan, Hipun ja Lillin kanssa. Pulmu tunnisti heti leikkisetäkaverinsa, Nooan ja oli iloinen jälleennäkemisestä. Hipun ja Lillin kanssa tilannetta tarkkailtiin vähän etäämmältä ja etenkin Lilliä Pulmun olemus häiritsi alussa kovasti. Lopulta kuitenkin serkkutytöt Pulmu ja Lilli pääsivät hyviin leikkeihin keskenään ja jahtasivat toisiaan pitkään pitkin hankia... (Kiitos ihanista vauhtikuvista Marille!) Oli mainiot treffit! :)

Pulmu ja Nooa (Kuva: Mari T.)

Lilli tutkii Pulmua. Mukana myös Hippu. (Kuva: Mari T.)

Serkkutytöt kiitävät virne naamallaan. (Kuva: Mari T.)

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin myös pääsiäisloma. Pääsiäismaanantaina lähdimme varhain kohti Espoota, mutta matkan varrella poikkesimme kuitenkin Paimioon pihistreffeille! :) Paimion Hiekkahelmeen oli kokoontunut iso joukko pihakoiria omistajineen.

Pihakoiria pihistreffeillä.

Haistelutuokio.

Ihana Pulmunen.

 Näissä tunnelmissa kohti arkea ja tavallisia kotijuttuja...