Hyvinkään pentunäyttely

Tänään oli poikkeuksellista jännittävämpi päivä, sillä debytoimme Pulmun kanssa näyttelyuran Hyvinkään epävirallisessa pentunäyttelyssä. Päivä alkoi siten, että nappasimme Annan ja Jentta-pihiksen (ihana karvaturri!) Espoon asemalta mukaan ja suuntasimme sitten autolla kohti Hyvinkäätä.

Pentunäyttely järjestettiin Hyvinkään Wanhalla Areenalla. Miljöö oli ulospäin viehättävä ja kutsuva, mutta näyttelyhalli paljastui klaustrofoobikon painajaiseksi. Liian pieneen tilaan oli ahdettu liikaa kehiä. Käytävät olivat ahtaita, piukassa ihmisiä ja kaikenkarvaisia koiruuksia. Tämä oli hyvää kaaosharjoitusta Pulmulle. 

Pihakoiria oli ilmoitettu näyttelyyn kaiken kaikkiaan kuusi. 3 urosta ja 3 narttua. Meidän luokassamme (narttupennut 5-7 kk) oli siis Jentta, Pulmu ja Pulmun sisko Nelli. Ehdimme odotella arvostelun alkamista parin tunnin ajan ja kohotimme pihisporukassa hyvää yhteishenkeä ja jännitystä. Olisi ollut hyvä ottaa kevythäkki mukaan näyttelytilaan, mutta se ei juolahtanut amatöörin mieleen. Jentta otti lunkisti ja pötkötti alustallaan. Pulmu alkoi väsähtää ja meni pari kertaa makuulle, mutta ei hän tietystikään malttanut oikeasti rauhoittua. Pulmu oli erityisen kova pussailemaan minua tänään. Johtuiko pienestä jännityksestä ja siitä, että hän haki stressitilanteessa turvaa minusta?

H-hetken odottelua.

Luokka-arvostelu meni niin nopeasti, että hädin tuskin ehdin tilannetta tajuamaan. Pulmu liikkui toisinaan todella hyvin ja hetken kuluttua oli taas tiiviisti kuono matossa kiinni. Olin yllättynyt siitä, että vieterivaihdetta ei tullut lainkaan ja Pulmu ei hyppinyt hihnassa. Maassa seisominen meni niin ja näin. Välillä Pulmu seisoi todella nätisti ja sitten oli taas sitä istu-seiso-istu-seiso-meininkiä. Hankalinta oli pöydällä seisominen - tai ylipäätään pöydällä oleminen. Sitä Pulmu pelkää. Pulmu ei onneksi pelkää ihmistä (tuomaria), mutta pöytätilanne saa hänet totaalisesti jäätymään. Pulmu istua kökötti ja kiemurteli koko pöytäsetin ajan. Tuomari oli kuitenkin sillä linjalla, että annapa pennun istua vaan, seisoa ehtii sitten koko loppuelämän. Ihan mukavan lepsua meininkiä, mutta pitäisihän tuohon pöytätoimintaan nyt jotain rotia saada. 

Arvostelu alkamassa. Jentta vasemmalla, Pulmu oikealla.

Jännitystä pöydällä.

Luokan voitto meni ihanalle ja sympaattiselle kilpasiskollemme Jentalle. Me sijoituimme luokassamme toiseksi. Saimme seuraavan arvostelun:

"Vielä hieman ilmava. Oikean muotoinen kallo. Hyvä kuono. Riittävä raajaluusto, Hyvänmallinen rintakehä. Liikkuu vaivatta." (Tuomarina Marianne Holm)

 

Arvostelun jälkeen menimme moikkaamaan Nelliä. Olipa kiva nähdä Nelliä, sillä olemme nähneet hänet viimeksi pikkupentuna Somerolla. Siskokset pistivät melkoisen ärinä-murina-sättäys-hulabaloon pystyyn ja tilannetta piti välillä rauhoittaa. Onneksi Pulmu ja Nelli eivät innostuneet kehässä moiseen leikkiin! 

Oli mukava päivä! Kenties uskallamme lähteä kehän uudestaankin. Erityisen kivaa oli nähdä mukavia pihisihmisiä! Oli todella lupsakkaa fiiliksennostatusta (ja yhteisjännitystä) ennen pihiskehiä.