perjantai 20. marraskuuta 2015

Koiramaisia ajatuksia

Viime viikonloppu meni koiramaisissa merkeissä. Olin lauantaina talkootöissä seuran rally-toko-kisoissa. Sunnuntaina taas jännitin agility-radan reunalla, kun Pulmu ja Ossi osallistuivat ensimmäisiin virallisiin kisoihinsa. Ratana oli mini1:sten hyppyrata BAT:n järjestämissä kisoissa. Pulmulla oli raukea lönköttelyvaihde ja nenä vei kerran syrjäpolulle. Tuloksena oli 7. sija viidellä virhepisteellä. En lähde analysoimaan tätä sen enempää, sillä en juurikaan tiedä miten Pulmu ratansa treeneissä suorittaa. Olin hirmuisen ylpeä koirakosta. Tyypit olivat ihkaoikealla radalla, kisapaineessa ja tuloksena oli hyväksytty rata.

Pulmusen kanssa olen käyneet syksyn mittaan kerran viikossa rally-toko-treeneissä. En halua asettaa mitään tavoitteita tälle harrastukselle, sillä niistä on aiemmin koitunut lähinnä stressiä ja hermojen menetystä.  Rally-toko on meille mukavaa yhdessä puuhastelua, kunhan muistan olla tavoittelematta tähtiä ja nipottamatta yksityiskohdista.

Vappu on ollut ahkera pentukerholainen ja käynyt kerran viikossa Ossin kanssa pentu-agilityryhmässä. Heillä on ollut megahauskaa. Välillä Vappu on päässyt myös Pulmun ja Ossin omatoimivuorolle sporttikselle.  Näinollen Vapusta on kehittymässä todellinen agilitykoira.

Omat suunnitelmani Vapun tokoharrastuksesta ovat haihtuneet - ainakin toistaiseksi. Tälle ei ole oikeastaan mitään selitystä, mutta miksi pitäisikään olla. Vapun kanssa olen keskittynyt ihan perusjuttuihin - siihen miten kahden pihakoiran kanssa arjen rutiineista selvitään. Olisihan tämänkin voinut tehdä paremmin, mutta on ollut mukavaa vähän höllättä vaihdetta. Onhan tässä toki jotain pientä näpertelyä ollut vireillä. Marraskuun ohjelmassa oli seuran pentukurssi, mutta se meni mönkään, kun Vapulla alkoi juoksut (!). Siispä varasin alkuvuodelle tottiskurssin. J

On mielenkiintoista nähdä millainen koira Vapusta varttuu. Se on ainakin selvää, että Pulmu on jäänyt koossa kakkoseksi jo kauan aikaa sitten. Ruoka on Vapulle elämän ykkösasia ja koira muuttuu imuriksi heti, kun nappulat asetetaan tarjolle. Sitä ennen Vapun suusta tippuu kuolapisaroita lattialle. (Tämä on hirmuisen huvittavaa.) Pulmukin on innostunut syömisestä Vapun myötä. Vappu vaikuttaa Pulmua suoraviivaisemmalta koiralta, jota on helpompi lukea. Vapun luonne on kiltti ja kultainen. Vapulle ei tullut ikinä pentujen puremisvaihdetta. (Se on ollut erittäin hämmentävää.) Onneksi pinnan alla kuplii hötkyilevä pihakoirateini, joka höseltää kieli poskella viettiensä viemänä.

Viime kuukaudet ovat olleet mainioita. Naurua riittää, kun seurailee kahta pöheltäjäämme. Toisen koiran ottaminen on osoittautunut erinomaiseksi päätökseksi. 



Vappu syksyn kuvissa

Viikot ovat vierineet ja Vappu on varttunut höyhensarjalaisesta mainioksi teinikoiraksi. Blogin päivitykset ovat vaienneet, mutta matkan varrelta on siitä huolimatta tallentunut muutamia ihania kuvia.

Tässä muutamia kotoisia helmiä syys-lokakuulta, jolloin Vaapukka oli 6-7 kuukauden iässä. 

Vappu, 6 kk

Vappu, 7 kk

Vappu, 7 kk

Vappu, 7 kk

Vappu, 7 kk

Kuvat: Ossi L.