Blogi on taas ollut horroksessa. Tämä johtuu siitä, että
olen yrittänyt keskittyä olennaiseen (koirat) ja vähentää sotkeutumista liialti
lillukanvarsiin (blogi, joka on melko epäolennainen asia). Vappu on nyt ollut osa perhettämme kolmen kuukauden ajan. Meille kuuluu
mainiota ja tässä kumpaisenkin karvakorvan kuulumisia.
Vappu
Vapun virtsatieinfektiot jäivät lukumäärällisesti kahteen ja
näyttäisi siltä, että vaiva oli pentuajan huonoa tuuria. Käytimme Vapun vielä
kontrollissa, jossa varmistuttiin, että infektio oli voitettu ja jossa myös poissuljettiin
rakenteelliset poikkeavuudet ultrauksella. Kaikki hyvin! Tämän jälkeen Vappu on
ollut terve ja reipas. Pienestä pallerosta on tullut Pulmun kokoinen iloinen koira.
Vapun kanssa on ahkeroitu Koirakoulu Visiossa, jossa olemme
saaneet hyviä neuvoja niin kontaktiharjoituksissa erilaisissa häiriössä, luopumisessa kuin vähän
tokon alkeissakin. Olemme päässeet hyvään alkuun ja Vappu vaikuttaa innokkaalta
ja helposti palkattavalta oppilaalta. Haaveilen toko-harrastuksesta Vapun
kanssa. (Enkä pelkästään haaveile... Perusasentoa
on jo aloiteltu rakentamaan. Istuminen ja maahanmeno on opittu ”nappaamalla” ja
nyt niitä vahvistellaan. Kontaktia on Vapun kanssa jankattu joka ikinen päivä.
Noutokapulaankin on alettu tutustumaan. Lisäksi opetellaan leikkimistä. Se kun
on yllättävän vaikea juttu – mutta luonnistuu pennun kanssa aika mukavasti.)
Pulmu
Pulmun kortisonikuurin lopettamisesta on kulunut n. 4
kuukautta ja kävimme sen kunniaksi eläinlääkärissä keuhkokontrollissa.
Keuhkojen röntgen-kuvan mukaan keuhkot ovat paremman näköiset (= vähemmän
tiivistymiä) kuin tammikuussa, jolloin kortisonilääkitys oli vielä meneillään.
Edistystä hyvään suuntaan on siis tapahtunut viime syksyn lähtötilanteeseen
verrattuna, jolloin keuhkot ensimmäisen kerran kuvattiin. Eläinlääkärin mukaan
Pulmun keuhkoja ei kuitenkaan voi sanoa normaaleiksi alle 3-vuotiaan koiran keuhkoiksi.
Mikäli Pulmu olisi yli 10-vuotias, voitaisiin tiivistymät laittaa iän tuomien
muutosten piikkiin, mutta meidän kohdallamme selitys on jokin muu. Kenties tämä
jää ainaiseksi arvoitukseksi. Pulmu niiskuttaa edelleen, mutta useimmiten
niiskutus on lukumäärällsiesti vain pari pientä niiskua päivässä. Tästä tuskin
tulemme koskaan pääsemään täysin eroon, mutta tilanne on onneksi aivan
erilainen kuin viime syksynä, kun koira sai massiivisia kohtauksia. Toivomme
parasta, että tilanne pysyy tällaisena ja saamme jatkaa reipasta harrastuselämää
ilopillerimme kanssa ilman kortisoni-kuureja.
Pulmun riehakas käytös aiheuttaa edelleen harmaita hiuksia
kaitsijoissaan. Tästä johtuen Pulmu ei ole päässyt lenkillä vapaaksi pariin
kuukauteen. Pari viikkoa sitten Ossi päästi koiran vahingossa autosta pihalle
vapaaksi ja samantienhän tuo katosi parempien hajujen perään. Emme kuitenkaan
ole luovuttaneet Pulmun peruskoulutuksen suhteen, vaan aihe on vahvasti vireillä. Pulmun kanssa olen kesällä
piipahtanut Visiossa mm. ohituksiin, ihmiskohtaamisiin ja luoksetuloon
liittyvissä kesäteemoissa. Pari kertaa olemme myös käyneet Espoon koirakerhon
rally-toko-ratatreeneissä. Nyt aloitimme samaisessa seurassa rally-tokon
alkeiskurssin ja syksyllä olisi tarkoitus jatkaa saman lajin
vakio-treeniryhmässä. Pulmun ja Ossin agility-harrastus on ollut kesätauolla,
mutta kausi vakiotreeneineen on taas alkamassa.
Vappu, Pulmu ja hela familjen
Tytöt tulevat toimeen loistavasti! Välillä desibelit ovat katossa,
kun pihakoirat telmivät keskenään. Hiljaisia päiviä meillä ei siis enää ole.
Elämä näiden kahden koiran kanssa on työlästä, koska lenkitämme koirat
lähes poikkeuksetta erikseen. (Miksi? Emme halua, että Pulmu opettaa Vapulle
huonoja tapoja ja molemmissa riittää kaitsemista yhden ihmisen tarpeisiin.)
Vaikka Pulmun käytöksestä ei moni uskoisi, että olemme
käyneet jos jonkinmoisia kursseja, niin Vapun kohdalla tuosta läpikäydystä
historiasta on mitä luultavimmin hyötyä. Itse ainakin olen Vapun kanssa enemmän
sujut kouluttamisen kanssa kuin Pulmun pentuaikana. Vapun tuleminen on
motivoinut meitä myös Pulmun peruskoulutuksen suhteen. Koirien koulutusta
pohditaankin olohuoneessamme usein.
On tämä elämä vaan ihanaa vipellystä. (Jaahas, kai se on
alettava pakkaamaan nameja illan luoksetulo-treenejä varten.)
