maanantai 27. heinäkuuta 2015

Heinäkuu

Blogi on taas ollut horroksessa. Tämä johtuu siitä, että olen yrittänyt keskittyä olennaiseen (koirat) ja vähentää sotkeutumista liialti lillukanvarsiin (blogi, joka on melko epäolennainen asia). Vappu on nyt ollut osa perhettämme kolmen kuukauden ajan. Meille kuuluu mainiota ja tässä kumpaisenkin karvakorvan kuulumisia.

Vappu

Vapun virtsatieinfektiot jäivät lukumäärällisesti kahteen ja näyttäisi siltä, että vaiva oli pentuajan huonoa tuuria. Käytimme Vapun vielä kontrollissa, jossa varmistuttiin, että infektio oli voitettu ja jossa myös poissuljettiin rakenteelliset poikkeavuudet ultrauksella. Kaikki hyvin! Tämän jälkeen Vappu on ollut terve ja reipas. Pienestä pallerosta on tullut Pulmun kokoinen iloinen koira.

Vapun kanssa on ahkeroitu Koirakoulu Visiossa, jossa olemme saaneet hyviä neuvoja niin kontaktiharjoituksissa erilaisissa häiriössä, luopumisessa kuin vähän tokon alkeissakin. Olemme päässeet hyvään alkuun ja Vappu vaikuttaa innokkaalta ja helposti palkattavalta oppilaalta. Haaveilen toko-harrastuksesta Vapun kanssa. (Enkä pelkästään haaveile...  Perusasentoa on jo aloiteltu rakentamaan. Istuminen ja maahanmeno on opittu ”nappaamalla” ja nyt niitä vahvistellaan. Kontaktia on Vapun kanssa jankattu joka ikinen päivä. Noutokapulaankin on alettu tutustumaan. Lisäksi opetellaan leikkimistä. Se kun on yllättävän vaikea juttu – mutta luonnistuu pennun kanssa aika mukavasti.)

Pulmu

Pulmun kortisonikuurin lopettamisesta on kulunut n. 4 kuukautta ja kävimme sen kunniaksi eläinlääkärissä keuhkokontrollissa. Keuhkojen röntgen-kuvan mukaan keuhkot ovat paremman näköiset (= vähemmän tiivistymiä) kuin tammikuussa, jolloin kortisonilääkitys oli vielä meneillään. Edistystä hyvään suuntaan on siis tapahtunut viime syksyn lähtötilanteeseen verrattuna, jolloin keuhkot ensimmäisen kerran kuvattiin. Eläinlääkärin mukaan Pulmun keuhkoja ei kuitenkaan voi sanoa normaaleiksi alle 3-vuotiaan koiran keuhkoiksi. Mikäli Pulmu olisi yli 10-vuotias, voitaisiin tiivistymät laittaa iän tuomien muutosten piikkiin, mutta meidän kohdallamme selitys on jokin muu. Kenties tämä jää ainaiseksi arvoitukseksi. Pulmu niiskuttaa edelleen, mutta useimmiten niiskutus on lukumäärällsiesti vain pari pientä niiskua päivässä. Tästä tuskin tulemme koskaan pääsemään täysin eroon, mutta tilanne on onneksi aivan erilainen kuin viime syksynä, kun koira sai massiivisia kohtauksia. Toivomme parasta, että tilanne pysyy tällaisena ja saamme jatkaa reipasta harrastuselämää ilopillerimme kanssa ilman kortisoni-kuureja.

Pulmun riehakas käytös aiheuttaa edelleen harmaita hiuksia kaitsijoissaan. Tästä johtuen Pulmu ei ole päässyt lenkillä vapaaksi pariin kuukauteen. Pari viikkoa sitten Ossi päästi koiran vahingossa autosta pihalle vapaaksi ja samantienhän tuo katosi parempien hajujen perään. Emme kuitenkaan ole luovuttaneet Pulmun peruskoulutuksen suhteen, vaan aihe on vahvasti vireillä. Pulmun kanssa olen kesällä piipahtanut Visiossa mm. ohituksiin, ihmiskohtaamisiin ja luoksetuloon liittyvissä kesäteemoissa. Pari kertaa olemme myös käyneet Espoon koirakerhon rally-toko-ratatreeneissä. Nyt aloitimme samaisessa seurassa rally-tokon alkeiskurssin ja syksyllä olisi tarkoitus jatkaa saman lajin vakio-treeniryhmässä. Pulmun ja Ossin agility-harrastus on ollut kesätauolla, mutta kausi vakiotreeneineen on taas alkamassa.

Vappu, Pulmu ja hela familjen

Tytöt tulevat toimeen loistavasti! Välillä desibelit ovat katossa, kun pihakoirat telmivät keskenään. Hiljaisia päiviä meillä ei siis enää ole. Elämä näiden kahden koiran kanssa on työlästä, koska lenkitämme koirat lähes poikkeuksetta erikseen. (Miksi? Emme halua, että Pulmu opettaa Vapulle huonoja tapoja ja molemmissa riittää kaitsemista yhden ihmisen tarpeisiin.)

Vaikka Pulmun käytöksestä ei moni uskoisi, että olemme käyneet jos jonkinmoisia kursseja, niin Vapun kohdalla tuosta läpikäydystä historiasta on mitä luultavimmin hyötyä. Itse ainakin olen Vapun kanssa enemmän sujut kouluttamisen kanssa kuin Pulmun pentuaikana. Vapun tuleminen on motivoinut meitä myös Pulmun peruskoulutuksen suhteen. Koirien koulutusta pohditaankin olohuoneessamme usein.

On tämä elämä vaan ihanaa vipellystä. (Jaahas, kai se on alettava pakkaamaan nameja illan luoksetulo-treenejä varten.)