Hyppytekniikkaa

Ossi ja Pulmu ovat puuhastelleet agilityn parissa muun muassa Heiluvan Hännän ja Uudenmaan noutajayhdistyksen kursseilla. En ole juurikaan käynyt seurailemassa harjoituksia, mutta tänään soluttauduin sunnuntai-illan agilitytreeneihin mukaan. Kyseessä oli omatoimitreenit Sporttikoira-hallilla, mutta Heiluvan Hännän ohjaajan ollessa paikan päällä - koirakko sai hyvää hyppytekniikka-treeniä valvovan silmän alla.

Hyppytekniikkatreenit olivat heti alussa lähteä täysin lapasesta, sillä Pulmu oli e-r-i-t-t-ä-i-n levottomalla tuulella eikä olisi millään malttanut istua lähtöpisteessä nanosekunttia pidempään. Lähtöasennossa oli tärkeää olla juuri tietyssä kohdassa tassut "rimassa" kiinni istuen, suorassa ja keskellä esteeseen nähden. Oikeaa asentoa ja paikkaa ei meinannut löytyä, koska koira hötkyili edestakaisin,otti varaslähtöjä ja turhautui epäonnistumisiin... Lelupalkka oli liian kiihdyttävä ja orava-lelu halkesi kahtia pihakoiran käsittelyssä. Siirryttiin nami-targettiin ja minut valjastettiin targetin vartijaksi.

Namitargetin avulla homma alkoi sujua. Minun ollessa avustajana esteen toisella puolella niin Pulmu pystyi paremmin keskittymään lähtöön ja oikeassa asennossa odottamiseen. Aluksi treenattiin sellaista, että este (kaksi rimaa aivan perätysten, ensimmäinen matalalla ja toinen hieman korkeammalla) oli koiralle sopivalla etäisyydellä lähdöstä. Kouluttajan mukaan Pulmu hyppäsi aluksi huonosti ja väärällä tekniikalla, mutta seuraavalla kerralla jo korjasi hyppyä todella hyvin. Esteen korkeutta nostettiin vähitellen, kun edelliset korkeudet sujuivat hyvin. Lopussa, kun estekorkeus vaikutti koiralle haastavalta (mutta koira vielä onnistui suorituksessa) - estekorkeutta helpotettiin matalammaksi ja koira "palkittiin" helpolla esteellä (sekä tietysti namilla).

Lopussa tehtiin viiden samassa suorassa olevan esteen suoraa (tällekin olisi varmaan joku nerokas terminsä, mutta olen täysin out agility-terminologiasta). Tämä meni kehnommin. Pulmulla oli niin kiire namutargetille (tai minun luokseni?), että viimeiset esteet menivät melko huonolla tekniikalla hosuen ja taisi koira jopa loikata jonkun kerran kaksi viimeistä estettä samalla hypyllä... Ihan näin kova kiire ei ole hyvästä... Sijoitimme namutargetin juuri ennen viimeistä estettä ja näin saatiin vauhti-kaahotusta kontrolloitua. Aikaa ei jäänyt targetin paikan vaihtelemiselle eri esteiden väliin, mutta tämä olisi ollut seuraava askel harjoituksissa.

Tämä oli ensimmäinen hyppytekniikkatreeni Pulmulle ja Ossille. Vaikuttaisi siltä, että hyppytekniikalle pitäisi luoda ajatuksia tämän sunnuntain jälkeenkin ja toivon, että aiheesta löytyisi jokin kiva teemakoulutus tai kurssi koirakollemme. Kenties keväämmällä - tämä oli hyvä alku. :)

Lähtöasento hukassa ja koira vimpulassa. Esteen takana oravalelu on toistaiseksi vielä yhtenä kappaleena.

Keväinen Sorlampi

Lauantai valkeni aurinkoisena ja keväisenä. Päivä suorastaan kutsui lähtemään retkelle Nuuksioon. Otimme suunnaksi uuden tuttavuuden - Sorlammen, joka sijaitsee useammalta patikalta tutun Lajalammen läheisyydessä. Metsässä oli paikoitellen lunta ja lampikin oli vielä jäässä. Sorlammen ympäristö oli kuitenkin täynnä kevään merkkejä ja lintujen liverrystä.

Nuuksion hiljaisemmat lammet ja metsät pettävät tuskin koskaan. Tällaisilla poluilla tapaa vain muutamia ihmisiä ja koiraakin uskaltaa pitää vapaana  - paitsi astuessa luonnonsuojelualueen puolelle.

Lampikierroksen jälkeen suuntasimme lounaalle luontokeskus Haltiaan. Olimme positiivisesti yllättyneitä Haltian väenpaljoudesta. Kaunis keväinen lauantai oli houkutellut talon (ja toivon mukaan läheiset luontopolut) pullolleen luontoturisteja. Itse viihdymme paremmin rauhallisemmilla reiteillä ja tuntemattomammilla poluilla, mutta on hienoa huomata, että luonto edelleen kiehtoo tämän päivän ihmisiä.

Sorlampi, Nuuksio

Kaverikuva

Hiljaiseloa

Alkuvuosi on mennyt nopeasti ja koiraharrastuksen puitteissa melko hiljaisesti. Erinäisistä syistä johtuen en ilmoittanut Pulmua millekään kurssille ja olemme viettäneet laatuaikaa lähinnä kotona ja satunnaisesti maalla äidin koiralaumassa. Toisaalta kotoilukin on mukavaa ja välillä on hyvä pitää pientä breikkiä ainaisesta säntäilystä... Tammi-helmikuussa ehdin tehdä Pulmun kanssa runsaasti pitkiä lenkkejä kotikulmistolla. Saimme nauttia kauniista talvipäivistä ja lisäksi teimme paljon hyviä luoksetuloharjoituksia Pulmun kirmaillessa vapaana niityillä.

Talven ihmemaassa

Kotoilua

Ossin ja Pulmun agility-vuosi on lähtenyt käyntiin aktiivisesti. Koirakko on aksaillut sekä Heiluvan Hännän kursseilla että Uudenmaan Noutajakoirayhdistyksen kurssilla.

Helmikuun alussa Pulmun tassulle kävi pieni tapaturma. Emme tiedä mitä tarkalleen tapahtui, mutta ilmeisesti etutassun kynsi oli jäänyt johonkin jumiin ja vaurioitunut juuresta, kun koira kiskaisi tassun irti. Kynsi vuosi verta koiran tullessa takapihalta sisälle ja tassu paketoitiin tassusiteeseen. Vaurio oli pieni eikä vuotanut paljoa, mutta tämä tarkoitti kuitenkin lepoviikkoa agilitysta... Lepoviikon jälkeen kynsi aukesi agilitytreeneissä. Ja taas tuli lisää lepoa... Seuraavan kerran kynsi aukesi, kun Pulmu leikki koirakaverin kanssa... Huokaus. Tilanne alkoi vaikuttaa jo rasittavan ongelmalliselta, sillä Pulmu-pihakoiraa ei ole helppoa pitää vain sohvaperunana. Pikkuhiljaa on kuitenkin alkanut näyttämään, että alamme olemaan voiton puolella. Koiraa uskaltaa jo pitää vapaana kirmaamassa luonnossa ja takana on parit onnistuneet agility-treenit (rauhallisia tekniikkaharjoituksia). Ottaen huomioon millaisia kaistapäitä pihakoirat ovat - on yllättävää, että tällaista vahinkoa ei ole meillä sattunut aikaisemmin.

Ylidramaattinen Pulmu ja pinkki tassuside

Alkuvuoden aikana on tapahtunut ihmeitä. Pulmu on alkanut syömään! En vieläkään saata uskoa tätä ja olen vakuuttunut, että Pulmu vetää minua höplästä ja palaa pian taas vanhoihin syömätapoihinsa. Edelleenkään ruoka ei ole se ykkösjuttu, mutta on hetkiä, kun Pulmu todella innostuu ruokakupin nähtyään ja tekee aterianodotuksesta innostuneena kevätjuhlaliikkeitä olohuoneessa. Ja useimmiten se kuppi tyhjenee kokonaan. Aamulla ja illalla. Tämäkö on se sama koira joka näytti viime elokuussa vinttikoiralta paastottuaan viikon Lapin erämaassa, koska kuivamuona oli niin yök. Uusi vuosi, uudet kujeet...

Varasin Pulmulle toko-kurssipaikan huhtikuulle. Alkaa jo lähes jännittämään... :)