Hiljaiseloa

Alkuvuosi on mennyt nopeasti ja koiraharrastuksen puitteissa melko hiljaisesti. Erinäisistä syistä johtuen en ilmoittanut Pulmua millekään kurssille ja olemme viettäneet laatuaikaa lähinnä kotona ja satunnaisesti maalla äidin koiralaumassa. Toisaalta kotoilukin on mukavaa ja välillä on hyvä pitää pientä breikkiä ainaisesta säntäilystä... Tammi-helmikuussa ehdin tehdä Pulmun kanssa runsaasti pitkiä lenkkejä kotikulmistolla. Saimme nauttia kauniista talvipäivistä ja lisäksi teimme paljon hyviä luoksetuloharjoituksia Pulmun kirmaillessa vapaana niityillä.

Talven ihmemaassa

Kotoilua

Ossin ja Pulmun agility-vuosi on lähtenyt käyntiin aktiivisesti. Koirakko on aksaillut sekä Heiluvan Hännän kursseilla että Uudenmaan Noutajakoirayhdistyksen kurssilla.

Helmikuun alussa Pulmun tassulle kävi pieni tapaturma. Emme tiedä mitä tarkalleen tapahtui, mutta ilmeisesti etutassun kynsi oli jäänyt johonkin jumiin ja vaurioitunut juuresta, kun koira kiskaisi tassun irti. Kynsi vuosi verta koiran tullessa takapihalta sisälle ja tassu paketoitiin tassusiteeseen. Vaurio oli pieni eikä vuotanut paljoa, mutta tämä tarkoitti kuitenkin lepoviikkoa agilitysta... Lepoviikon jälkeen kynsi aukesi agilitytreeneissä. Ja taas tuli lisää lepoa... Seuraavan kerran kynsi aukesi, kun Pulmu leikki koirakaverin kanssa... Huokaus. Tilanne alkoi vaikuttaa jo rasittavan ongelmalliselta, sillä Pulmu-pihakoiraa ei ole helppoa pitää vain sohvaperunana. Pikkuhiljaa on kuitenkin alkanut näyttämään, että alamme olemaan voiton puolella. Koiraa uskaltaa jo pitää vapaana kirmaamassa luonnossa ja takana on parit onnistuneet agility-treenit (rauhallisia tekniikkaharjoituksia). Ottaen huomioon millaisia kaistapäitä pihakoirat ovat - on yllättävää, että tällaista vahinkoa ei ole meillä sattunut aikaisemmin.

Ylidramaattinen Pulmu ja pinkki tassuside

Alkuvuoden aikana on tapahtunut ihmeitä. Pulmu on alkanut syömään! En vieläkään saata uskoa tätä ja olen vakuuttunut, että Pulmu vetää minua höplästä ja palaa pian taas vanhoihin syömätapoihinsa. Edelleenkään ruoka ei ole se ykkösjuttu, mutta on hetkiä, kun Pulmu todella innostuu ruokakupin nähtyään ja tekee aterianodotuksesta innostuneena kevätjuhlaliikkeitä olohuoneessa. Ja useimmiten se kuppi tyhjenee kokonaan. Aamulla ja illalla. Tämäkö on se sama koira joka näytti viime elokuussa vinttikoiralta paastottuaan viikon Lapin erämaassa, koska kuivamuona oli niin yök. Uusi vuosi, uudet kujeet...

Varasin Pulmulle toko-kurssipaikan huhtikuulle. Alkaa jo lähes jännittämään... :)