keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Nooa tuli kylään

Tänään oli tähänastisen viikon ehdoton kohokohta, sillä pihakoira Nooa tuli meille Marin kanssa kylään! Tuskin Mari ja Nooa olivat päässet ovesta sisään, kun Pulmu jo ryntäsi kovaäänisesti heitä eteiseen vastaan.  Pulmu vinkui ja haukkui ja räpisteli kuin hirmupeto, koska pidimme hänestä kiinni sen aikaa, että Nooa pääsisi remmistään vapaaksi. Pulmu ei arvosta kiinnipitämistä ja tilanteen rauhoittamista, koska hänen luonteensa on heti-mulle-kaikki-nyt-tyyppistä. Ja hän olisi halunnut heti päästä uuteen "poikaystäväänsä" käsiksi.


Pian Nooa ja Pulmu juoksivat olohuoneessa perätysten; Pulmu etunenässä ja Nooa häntä jahdaten. Pulmu vaikutti olevan vähän hämillään. Peloissaan olisi väärä termi, mutta oli hän vähän ihmeissään. Pulmu juoksi monasti Marin, Ossin tai minun syliin ja teki sieltä sitten yllätyshyökkäyksiä Nooan kimppuun. Myös sohvan alta oli hyvä tehdä täsmäiskuja. Pikku hiljaa Pulmu alkoi päästä niskan päälle, vai alkoiko Nooa kenties kyllästyä leikkikaveriinsa, jonka kanssa leikkiminen oli vaikeaa, kun tuo juoksi koko ajan karkuun ja piiloon sohvan alle... Pulmu myös alkoi muutoinkin riehaantua ja Mari sai varmasti useamman reiän käsiinsä, kun Pulmu yltyi häntä puremaan. (Paljon on vielä tehtävää tässä puremisen kitkemisessä! Huokaus.) Pulmu myös läähätti kieli pitkänä ja näytti nauttivan tilanteesta täysin rinnoin.

Kun reilu puolisen tuntia oli juostu pitkin olohuonetta ja koirahuonetta, Pulmu alkoi väsähtää. Hän kävi välillä kääntymässä koirapedissään, mutta nukkumaan hän ei kuitenkaan suostunut menemään, vaan sinnitteli hereillä loppuun saakka. Loppuvierailu sujui kuitenkin rauhallisemmissa merkeissä ja koirat hengailivat pöydän alla ja käyskentelivät laiskemmin. 

Nooa yllätti minut kahvipöydässä ja hyppäsi syliini! :) Voi ihanaa Nooaa! Nooa on kyllä niin mukavan oloinen pihakoira. Säyseä, mutta aktiivinen, charmantti ja ilmeikäs, hyväkäytöksinen herra! :) Oli todella mukava, kun Pulmu sai koirakaverin kylään! Pennulle on tärkeää, että hän saa paljon hyviä koirakokemuksia ja oppii kommunikoimaan muiden koirien kanssa. Ja täytyy myöntää, että koirien leikkimisen seuraaminen antaa itsellekin todella paljon - onhan ihanaa seurata miten koirat nauttivat keskenään telmimisestä. Ainakin Pulmu nautti - toivottavasti myös Nooa sai visiitistä jotain mukavaa eikä pelkkiä hampaanreikiä nahkaansa. Oli myös kivaa nähdä "pitkästä aikaa" aikuinen pihakoira. Sellainen Pulmustakin sitten joskus tulee. :)

Nooan ja Marin lähdettyä kotikonnuilleen, Pulmu tuijotteli aikansa tyhjää eteistä ja ulko-ovea. Sieltä se Nooa tuli ja sinne se meni. Huomattuaan, että Nooa tosiaan lähti pois, kömpi Pulmu petiinsä ja sammui kuin saunalyhty. Johan oli mahtava ilta! Kiitos Mari ja Nooa! Ja kiitos Marille kaikista neuvoista ja tiedonjyvistä, joita saimme illan aikana. :)


sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Hauvavauva ja tytöntyllerö

Kummityttöni Silva tuli meillle yökylään ja olipas täällä vipinää! Pulmu ei ollutkaan vielä tavannut pieniä lapsia, joten meillä ei ollut mitään tietoa, että miten hän reagoisi vajaa puolitoistavuotiaaseen tytöntylleröön. Strategia oli kuitenkin selvä; kaksikko olisi pidetään visusti erossa toisistaan! Toisin sanoen Pulmun naskalihampaat olisi pidettävä Silvasta loitolla.

Silvan taaperrettua taloon Pulmu oli toppapukuisesta ilmestyksestä kovin hämmästyksissään. Silvakin oli vähintään yhtä kiinnostunut pienestä, lyhytkarvaisesta koirasta, jonkalaista hän tuskin on aikaisemmin nähnyt. Pulmun ja Silvan tutustumista harrastettiin illan mittaan toistuvalla ja turvallisella kaavalla. Kun Pulmu osoitti villin riiviön merkkejä hän joutui tarkkailemaan olohuonetta ja Silvaa koiraportin toiselta puolelta. Silvan istuessa sohvalla pääsi Pulmu temmeltämään olohuoneeseen mielin määrin. Silvan kanssa oleskelu samassa tilassa onnistui myös jos Pulmu oli väsynyt ja nukkui joukossamme tai tarkkaili tilannetta sylistäni. Pulmun syödessä vetäydyimme koirahuoneen rauhaan pois häiriötekijöiden (Silvan) luota. Valitettavan usein Pulmu joutui viettämään aikaa koiraportin takana, mutta hän hillitsi hermonsa siellä yllättävän hyvin. Välillä Silva tuli aivan koiraportin eteen esittelemään lelujaan Pulmulle ja välillä hän viskoi Pulmun leluja Pulmulle portin taakse. Liikuttavaa huolenpitoa pieneltä tytöltä, vaikkakin Pulmu varmasti mieluiten olisi leikkinyt Silvan kanssa.


Katastrofitilanteita ei päässyt onneksi syntymään, vaikka etukäteen olin vähän huolissani tästä tapaamisesta. Jonkun kerran Pulmun naskalihampaat tarttuivat vaipan reunasta kiinni tai sukkahousuista, kun niitä puettiin Silvan päälle. Silvan kannalta traagisin tilanne oli varmasti se, kun Pulmu puri haukipehmolelun silmää raivoisasti ja sai siksi Silvan parahtamaan itkuun. Ensi kerralla toverit kenties pääsevät tutustumaan toisiinsa vähän paremmin, mikäli puremistaipumukset on siihen mennessä saatu kitkettyä "pulmusestamme".




torstai 24. tammikuuta 2013

Retkellä

Olemme koko alkuviikon laiskotelleet ja nauttineet kotielämästä. Tänään oli töiden jälkeen sellainen olo, että Pulmulle on tarjottava uusia virikkeitä ja sosiaalistettava häntä taas maailman ihmeisiin. Siispä lähdimme tyttöjen kesken (Pulmu ja minä) retkelle Espoon Leppävaaraan.

Matkustimme Leppävaaraan bussilla. Pulmu ei ole aiemmin ollut bussissa, joten kokemus oli hänelle erittäin jännittävä. Onnistuin hyppäämään sellaisen bussin kyytiin, jonka köröttely Leppävaaraan kesti peräti 40 minuuttia. Toisaalta tämä oli hyvä sattuma, sillä pitkän matkan aikana Pulmu ehti kuin ehtikin vähän rentoutua bussissa. Ensimmäisten 10 minuutin ajan Pulmu istui sylissäni ja tärisi. Tämän jälkeen alkoi kiipimisvaihe ja Pulmu alkoi kiivetä sylissäni ylemmäs maisemia katsellakseen (tai muuten vaan). Viimeiset kymmenen minuuttia Pulmu lopulti makasi sylissäni eikä tärissyt enää.

Leppävaarassa Pulmu pääsi haistelemaan uusia hajuja ja lumikinoksia. Pistäydyimme myös Sellon kukkakauppaan ostamaan Ossille tuliaisruusuja. Kukkakaupassa Pulmulla meinasi mennä herne nenään, sillä hän ei olisi halunnut olla sylissäni ja myyjätätikin oli tavattoman hidas. 

Kotiin palasimme lähijunalla. Junassa Pulmu oli vähän enemmän kotonaan, sillä junalla olemme jo muutaman kerran matkustaneetkin aiemmin. Junassa Pulmu haukotteli naukuen kuin kissa ja herätti kanssamatkustajissa hymyn pilkahduksia. Retken kohokohta oli tuttuihin kotinurkkiin saapuminen. Ja vähän nakerrellun tuliaiskukkapuketin antaminen Ossille.


keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Pulmusen päivä


Seurailemme mahdollisuuksien mukaan Pulmun edesottamuksia ja yksinoloa valvontakameran välityksellä työpäivien aikana. Pulmun päivä näyttää toistavan tuttua ja turvallista kaavaa, joka etenee jotakuinkin seuraavasti.

Lähdettyämme töihin Pulmu nukkuu, nukkuu ja nukkuu.



Välillä hän saattaa havahtua kesken uniensa katselemaan huoneeseen ja varmistumaan tilanteen tylsyydestä.



Havaittuaan, että mitään ei ole tapahtunut kauneusunien aikana Pulmu oikaisee itsensä taas pitkäkseen ja nukkuu vähän lisää. Ja nukkuu, nukkuu ja nukkuu...



Välillä Pulmu herää vähän jaloittelmaan ja asettuu toiselle makuupaikalleen järsimään erinäisiä lelujaan, kuten vessapaperin hylsyä tai puruluutossua.



Pienen puuhastelutuokion jälkeen Pulmu palaa pesäkoppaansa nukkumaan ja jatkaa tähän malliin koko iltapäivän. (Huomaa pesäkoppaan ilmestynyt sininen lelu.)


(Tässä välissä sininen lelu on saanut kyytiä, röhköporsas on haettu pesäkoppaan ja rottalelu hivutettu aivan pesäkopan viereen.) Mutta sitten jotain alkaa vihdoin tapahtumaan! Pulmu havahtuu siihen, kun joku kiertää avainta ulko-oven lukossa. Pulmu nostaa päänsä ja tarkkailee tilannetta. Voiko tämä todellakin olla totta ja joku tulee kotiin?



Joku todella on saapunut kotiin ja askeleet kuuluvat eteisestä... Pulmu ei enää malta makoilla kopassaan, vaan ottaa muutaman askeleen kohti koirahuoneen ovea. Pulmu on hiljaa.



Mutta jokin siellä kestää. Laittaako emäntä tai isäntä ulkovaatteitaan naulakkoon. Pulmu ei tiedä tätä, mutta istahtaa kiltisti odottamaan ja on hiljaa.



Nyt askeleet kuuluvat jo aivan koirahuoneen oven toiselta puolelta ja Pulmu siirtyy aivan oven välittömään läheisyyteen. Hän on edelleen hiljaa. Pian Ossi tai Satu saapuu kotiin ja vapauttaa Pulmun yksinolon kurimuksesta. Kumpi hän on, sitä Pulmu ei vielä tiedä - eikä välitäkään. Pääasia, että jotain alkaa vihdoin tapahtumaan!



Koirahuoneen ovi avautuu ja Ossi saapuu kotiin! Pulmu on ilosta riemuissaan ja jakelee rakkauttaan suukkojen ja syleilyn muodossa. Ossikin on iloinen nähtyään pienen Pulmun pitkän päivän päätteeksi. (Ja Satu, joka todisti tätäkin jälleennäkemistä valvontakameran välityksellä toimistohuoneessaan Otaniemessä.)



Sellainen oli Pulmusen päivä tänään ja luultavasti huomennakin. Rutiinit ovat mukavia. En tiedä onko Pulmu samaa mieltä, mutta rutiinien seuraaminen luo ainakin minulle ja Ossille turvallisuuden tunnetta, kun valvontakamera välittää samoja rauhallisia kuvia päivästä toiseen.  Tai ainakin useimmiten.

P.S. Kiitos bloggaus-ideasta Annalle!



tiistai 22. tammikuuta 2013

Pieni Nakertelija

Ennen kuin haimme pennun kotiin, tutkimme lukuisia vaihtoehtoja toinen toistaan ihanammista koiran pedeistä. Oli sohvamallia, tyynymallia, ilmastoituja petejä ja varmaan lämmitettyjäkin malleja. Valitsimme donitsin muotoisen, superpehmeän, ruskean pedin. 

Pulmun kasvattaja, Mia Satamo ohjeisti meitä, että pennulle on turha antaa mitään pahvilaatikkoa kummallisempaa, sillä pentu tulee tuhoamaan sen kuitenkin. Hmmm, näinköhän? Meidän pieni pulmusemmeko tuhoaisi petinsä?

Otimme kuitenkin neuvosta vaarin ja annoimme Pulmulle pesäksi pahvilaatikon. Nyt kun Pulmu on ollut meillä pian 3 viikkoa, on laatikon sivut revitty ja raadeltu, etupuoli on madaltunut ja vain takaosa seisoo jylhästi paikoillaan. Työkaverini katseli tänään valvontakamerakuvaa töissä ja totesi, että "voi kun Pulmu on niin kasvanut, kun tuo koppakin näyttää niin pieneltä jo". Niinhän tuo näyttää, kun Pulmu on syönyt sen... Varsinaiseksi pahvinsyöjäksi Pulmua ei voi syyttää, mutta yöllä tai työpäivien aikana kun tilanne äityy liian tylsäksi - hän tarttuu tuumasta toimeen ja aloittaa nakertelupuuhansa. En tiedä kuinka pitkään donitsin muotoinen, superpehmeä koiranpeti antaa odottaa itseään kaapin päällä, mutta uskallan arvata, että tulemme harrastamaan pahvimalleja vielä pitkään.


 


sunnuntai 20. tammikuuta 2013

5+1 shelttiä

Lauantaipäivällä pakkasimme Pulmun autoon ja otimme nokan kohti Varsinais-Suomea ja lapsuudenkotimaisemia. Koska edelliset koiratreffit Novascotiannoutaja Nukan kanssa olivat sujuneet vähintäänkin riehakkaissa merkeissä ja ylikierroksilla sauhuten, olimme hieman jännittyneitä mitä tästä reissusta tulisi, sillä tällä kertaa Pulmun kohtaamista odotti 5 shetlanninlammaskoiraa. Jännittäminen oli kuitenkin täysin turhaa, sillä viikonloppu meni mahtavasti ja Pulmu yllätti meidät kaikki sopusointuisella käytöksellään.

Kun saavuimme perille, talon vastaanottokomiteaan kuului "vain" kaksi koiraa, Rambo ja Carmen. Talon muut kaunokaiset olivat edustamassa Turun Top Dog Showssa äitini kanssa. Rambo ei yleensä paljoa uusista tulokkaista perusta, mutta yllättäen tämä harmaantuva herra osoitti pientä leikkimielisyyttä Pulmua kohtaan lähes parin minuutin ajan ja halusi jopa ulos koiratarhaan pulmusen kanssa. Tämän jälkeen Rambo kyllästyi pentuun ja aloitti Pulmun välttelemisen. Carmenkaan ei juuri pihakoirasta innostunut, vaan piti välimatkaa Pulmuun antaen pari pientä murahdusta pennulle. Koska koirista ei ollut kavereiksi, Pulmu alkoi iloisena tutustumaan suureen taloon ja sen sisällä pitämiin aarteisiin eli koirien leluihin ja peteihin. 

Kotvan kuluttua shetlanninlammaskoirat Siiri ja Sara saapuivat kotiin Nekun jäätyä yhä kisaamaan messukeskukseen voitettuaan veteraaniluokan. Sara on talon nuorikko (9 kk) ja hän löysikin pian yhteisen sävelen Pulmun kanssa. Koirien kokoerosta ei ollut haittaa, sillä Sara osasi leikkiä kauniisti piskuisen pihakoiran kanssa. Sara olisi jaksanut leikkiä Pulmun kanssa ulkona vaikka kuinka kauan, mutta Pulmu taas ei kylmyyttä pitkään kestänyt villapaidasta ja talvimanttelista huolimatta. 


Sara ja Pulmu jatkoivat leikkimistä ja kähinöintiä sisällä koko illan. Välillä toverukset ottivat pienet nokkaunet ja sen jälkeen jatkettiin taas telmimistä. Nekkukin saapui illalla kotiin, mutta osoitti heti talon kuningattaren elkeillään, että Pulmulla ei olisi mitään asiaa hänen lähelleen.


Ilta oli Pulmulle erittäin tehokas pikakurssi koirien välisestä kommunikaatiosta. Vanhemmat sheltit opettivat Pulmua, että kaikkia koiria ei aina kannata lähestyä, sillä kaikki eivät aina ole kiinnostuneita hänestä. Pulmu oppikin tehokkaasti lukemaan shelttien ärinöistä ja ylähuulien nosteluista, että on parempi olla heti hyökkäämmättä karvoihin kiinni ja antaa toisten olla omassa ylhäisyydessään. Saran kanssa yhteinen sävel onneksi jatkui koko viikonlopun ja tytöillä oli kivaa keskenään.

Illalla talo oli täynnä toinen toistaan väsyneempiä koiria.




Sunnuntaina teimme täsmäiskun Kennel Anywayn päämajaan ja Pulmu sai tutustua 12-viikkoiseen Mona-shelttiin. Voi riemua! Ihan kuin viikonloppu ei jo olisi ollut täydellinen... Pennut olivat kovasti samanoloisia, kolmivärisiä, iloisia ja pirskahtelevia. Pulmu ja Mona eivät puhuneet aivan samaa kieltä, mutta heillä oli silti todella hauskaa leikkiessään. Tytöt jahtasivat toinen toisiaan pitkin taloa. Pulmu etunenässä, Mona etunenässä... Välillä toisella oli puruluu, joka toi lisävauhtia pieniin tassuihin ja jahtileikkiin. Pulmu ja Mona olivat yllättävän tasapainoinen leikkipari eikä kumpikaan päässyt niskan päälle dominoimaan toista. Näiden lapsosten kujeilua oli ilo seurata. Pieni pörheä ihana ja pieni silokarvainen suloisuus! Vaikka Pulmu lirautti pissat karvamatolle niin saimme silti kehotuksen tulla leikkimään Monan kanssa heti, kun olemme taas maisemissa. Jes!



Viikonloppumatka Varsinais-Suomeen oli kaiken kaikkiaan varsinainen menestys ja taisi osua juuri oikeaan aikaan Pulmun kehityskaaressa. Pulmu oppi käyttäytymään toisten koirien kanssa ja sai kaksi uutta leikkikaveria. Lisäksi Pulmu osasi myös hyvin rentoutua vieraassa paikassa ja ottaa nokkaunet kesken leikkien. Aikaisemmasta ylikierroksilla riehuvasta, purevasta ja murisevasta pennusta ei ollut havaintoakaan... Lisäksi Pulmu "pääsi" pari kertaa trimmauspöydälle hammastarkastukseen. Melkoista räpistelyä se oli, mutta alku kuitenkin. 

Nyt pieni pihakoira on aivan naatti ja on nukkunut koko illan. Viikonlopun kokemuksia onkin hyvä kypsytellä parin päivän ajan ja viettää lokoisaa elämää rauhallisesti kotosalla. Mutta ei liian pitkään...

lauantai 19. tammikuuta 2013

Pieni Lohduttaja

Välillä elämä on ihanaa, välillä vähän ankeampaa. Olin eilen koko päivän sairaalassa hammasleikkauksen vuoksi ja kotiin päästyäni olin edelleen pienessä nukutuspöhnässä, voimaton ja väsynyt. Pulmu oli aluksi hyvin ihmeissään, että mitäs tuo emäntä tuossa vätystelee. On ollut koko päivän poissa ja kotiin tullessaan pötkähtää vain sohvalle makaamaan. Vähän aikaa Pulmu yritti saada minua leikkimään kanssaan, mutta pian hän ymmärsi, että tänään on parempi vain olla rauhassa ja pötkötellä vieretysten sohvalla. Pulmu haisteli kasvojani ja huomasi, että tuoksut eivät ole tuttuja. Kummasti pienikin pentu voi aistia, että emännällä ei ole kaikki kunnossa. Mutta voi tuota pientä lohduttajaa. Siihen hän käpertyi kasvojeni viereen nukkumaan ja tiesin, että nyt olen taas kotona ja huomenna on uusi ja parempi päivä. 


New Blog Love

Pulmusen blogi sai tunnustuksen Elisalta, Hipulta ja Lilliltä.  Blogini on varsin uusi tulokas, joten on mukavaa kuulla mikäli jo nyt olen voinut tuottaa iloa muille kirjoittamalla pieniä otoksia pentuelämästämme. Haluan kiittää sinua Elisa tästä huomionosoituksesta!


Tämän tunnustuksen tarkoitus on saada huomiota suhteellisen uusille blogeille, joilla on alle 200 lukijaa.
Tässä säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.

2. Valitse 5 ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

3. Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen antavat sen eteenpäin.

Täsä omat valintani, jotka haluan jakaa kahden mielenkiinnon kohteeni kesken eli pihistelijöiden ja käsityöläis-tuunailijoiden. Tunnustukset mielenkiintoisista blogeista menevät seuraaville blogeille:


torstai 17. tammikuuta 2013

Talvimantteli

Alkuviikosta lueskelimme huolestuneina sääennustuksia, joiden mukaan perjantaina sää tulisi viilenemään toden teolla - jopa -20 pakkasasteeseen. Ulkoilu ei ole pikku pakkasillakaan ollut herkkua, sillä villapaidastaan huolimatta Pulmu on valitellut kylmää, vinkunut ja nostellut tassujaan. 

Sääennustus vauhditti meitä tarttumaan tuumasta toimeen ja tilasimme Peten koiratarvikkeen alennusmyynnistä Hurtan talvimanttelin. Mantteli tuli onneksi parissa päivässä ja saimme sen koeajettua jo tänään. Voiko mikään olla suloisempaa kuin pieni pihakoiranpentu 24 cm kokoisessa talvitakissaan? Mantteli ei suinkaan ollut mikään järkiostos, sillä se jäänee jo pian Pulmulle pieneksi. Toistaiseksi se on ylimitoitettu pienelle sintillemme, mutta pärjäämme sen kanssa muutaman viikon. Järkeä tai ei, niin talvipuku ainakin lohduttaa meitä, kun voimme villapaidan päälle pakata vielä lisäkerrosta Pulmun päälle.

Pulmun ensimmäinen villapaita jäi pieneksi ja siirryimme seuraavaan kokoon. Villapaitojahan ehdin neuloa pennulle kolme eri kokoista ennen kuin haimme hänet kotiin. Neuloin keskikokoisen villapaidan kauluksen uudestaan ja tein siitä poolomallisen mikä peittää edellistä paitaa paremmin kaula-alueen. Nyt olemme toivon mukaan kyllin valmistautuneita sydäntalven tuloon.

tiistai 15. tammikuuta 2013

Rotta ja Kilon koirakuiskaaja

Rakkaalla lapsella on monta lelua. Näin ainakin meidän pulmusella. Pulmun suosikkeihin ovat aiemmin kuulunut sorsalelu, kalalelu ja Majsa-siskolta lahjaksi saatu vetolelu. Tänään suosikit laitettiin uuteen järjestykseen, kun Peten koiratarvikkeesta saapui paketti pitäen sisällään mm. uuden rottalelun. Pulmu onkin viettänyt koko illan työharjoittelussa ja antanut rotalle kyytiä. Rotantappo-potentiaalia on kuin onkin havaittavissa! Hyvää harjoitusta tuleviin rottajahteihin...


Eilen harjoiteltiin taas lähijunamatkailua ja mentiin kyläilemään Kiloon. Reissu osoittautui todella kivaksi seikkailuksi! Kuinka ihanaa oli päästä tutkimaan omakotitalon nurkkia ja nukkumaan vieraissa syleissä. Kilosta löytyi myös parasta mahdollista leikkiseuraa Kirsin osoittauduttua melkoiseksi koirakuiskaajaksi. Pulmu oli silminnähden innoissaan ja mielissään ja hänen onnekseen saimme kutsun vierailla Kilossa uudestaankin! (Kuulimme myös, että Kilossa asuu rotta, joten kenties käymme (Pulmu käy) kesällä hoitelemassa sen pois nurkista jos Kirsi lupaa vähän leikkiä Pulmun kanssa.)

 

 

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Isoveli valvoo jäätelöbaarista käsin

Viikonloppuna olemme jatkaneet kevyitä yksinoloharjoituksia, jotta viikon aikana opitut taidot eivät pääsisi ruostumaan. Tänään lähdimme asioimaan viereiseen kauppakeskukseen. Asioitavaa ei juurikaan ollut, joten menimme kuluttamaan aikaa Spice Ice -jäätelöbaariin.

Kahvia siemaillessamme seurasimme Pulmun edesottamuksia kännykän ja valvontakameran välityksellä. Aivan oikein! Koirahuoneeseen on vihdoin saatu asennettua valvontakamera, jonka kuvaa voimme nyt helposti seurata mistä vain, jossa internet-yhteys vain on saatavilla. :) Pulmu käytti yksinoloaikansa hyvin eli nukkui makoisaa koiran unta. Välillä valvontakamera välitti, kuinka koira oli kääntänyt kylkeään ja olipa pahvinen pesäkoppakin siirtynyt uuteen paikkaa Pulmun toimesta.. Seurasimme live-kuvaa vielä kotiovellakin. Kuvasta näimme, että kun avasimme ulko-oven, Pulmu havahtui uniltaan ja nosti päänsä ylös pesäkopasta. Hän kuitenkin odotteli kopassaan kiltisti istuen ja vasta, kun koirahuoneen ovi avattiin - riensi hän ovelle. Ilman vinkumista ja itkua. Hienoa Pulmu! Tästä on hyvä jatkaa uuteen viikkoon (ja pidempiin yksinoloihin).


lauantai 12. tammikuuta 2013

Nuka


Perjantai-illan kunniaksi suunnaksi otettiin Helsingin Kallio, jossa pahaa-aavistamaton Nuka odotti meitä kyläilemään. Nuka on 3-vuotias, hyvätapainen ja kiltti Novascotiannoutaja, jonka ajattelimme olevan esimerkillistä seuraa pienelle Pulmulle. 

Astuessamme kynnyksen yli tupaan, tarkkaili Pulmu uutta tilannetta sylistä käsin. Nuka touhusi malttamattomana jaloissa ja katseli iloisesti uutta ystäväänsä. Kauaa ei pieni pihakoira viihtynyt sylissä, vaan halusi päästä tekemään lähempää tuttavuutta lattialla steppaavan tollerin kanssa. Pian Pulmu ja Nuka tutustuivat toisiinsa juosten perätysten ympäri olohuonetta. 

Nukan kannalta tilanteen teki epäreiluksi kaverusten kokoero – Pulmu pääsi sohvan alle piileksimään ja tekemään sieltä käsin yllätyshyökkäyksiä Nukan karvojen kimppuun. Erityisesti Nukan karvaiset korvat saivat tuta pienten naskalihampaiden terävyyden. Nuka on tavattoman kiltti ja lempeä koira. Kahden tunnin ajan pieni pihakoiramme käyttäytyi kaikkea muuta kuin pulmusen tavoin ja kiusasi isompaansa. Tänä aikana Nuka ärähti Pulmulle vain kerran kaksi eikä tohtinut näyttää riiviölle kaapin paikkaa. Illan mittaan Nukan ilme alkoi muuttua innostuneesta kärsiväksi. "Ei kai tuo sintti ole jäämässä tänne?" oli varmasti Nukan päällimmäinen ajatus.


Vierailun edetessä Pulmu alkoi olla yhä enemmän ja enemmän ylikierroksilla. Kenenkään kädet eivät välttyneet puremiselta. Minulle ja Ossille Pulmu myös murisi, sillä hän ei olisi halunnut olla sylissä rauhoittumassa. Kotimatkan Pulmu nukkui  kiltisti, mutta kotona sama riehuminen jatkui edelleen. Iltaruoka ei maistunut. Ja iltaruoka ei myöskään pysynyt mahassa. Lieneekö tähän vaikuttanut se, että illan kokemukset olivat olleet stressaavia vai se, että hän oli löytänyt vierailuvisiitin aikana sohvan alta muutaman papanan Nukan kuivamuonaa. Oli syy kumpi tahansa, niin päätimme jättää viikonlopuksi suunnittelemamme ohjelman sikseen, ja viettää leppoisan viikonlopun kotona perusasioita opetellessa.

Toivottavasti Nuka ei traumatisoitunut pahoin pienen pommin hyökkäyksistä. Uskon, että pihiksestä ja Kallion tollerista saadaan hyvät retkikaverukset, kunhan Pulmu ensin oppii hieman rauhoittumaan ja käyttäytymään kunnon koirakansalaisen tavoin.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Siskokullat

Suureksi iloksemme, myös kaksi Pulmun siskoa muutti Espooseen. Viime päivien aikana olemme vaihdelleet viestejä ja vertailleet kokemuksia pentujen kotiutumiseen, syömiseen, nukkumiseen ja moniin muihin toimiin liittyen. Tänään järjestimme sisarusten pentutreffit täällä meillä ja meno oli melkoisen villiä!

Ensimmäisenä saapui Majsa, jota vähän jännitti kylään tuleminen. Annoimme Majsan ja Pulmun olla ensin syleissä ja tarkkailla toisiaan. Siirryimme olohuoneen lattialle istumaan ja päästimme neidit haistelemaan  toisiaan. Siirryimme olohuoneen lattialle istumaan ja päästimme neidit haistelemaan toisiaan. Pian Pulmu ja Majsa alkoivat leikkiä. Sitten riehua ja painia. 


Menon ollessa riehakkaimmillaan, ovikello soi ja mukaan saatiin myös Mila. Mila oli aluksi kovin ujoa ja hiljaista tyttöä eikä suostunut liikahtamaankaan pois sylin turvasta.  Tässä välissä Majsa ja Pulmu pakotettiin vähän rauhoittamaan tilannetta ja pikku-pihikset päätyivätkin ottamaan nokkaunet. Lepohetken jälkeen Pulmu ja Majsa saivat Milankin houkuteltua leikkiin ja pian kolme pihakoirapentua vilisti pitkin asuntoamme, törmäili seiniin ja jahtaili toisiaan. Murinalta ja räksyilyltäkään ei vältytty. 


Ilta oli pennuille melkoinen elämys, sillä millään pennuista ei ole ollut mahdollisuutta koirakontakteihin sitten Someron aikojen. Ilta oli elämys myös meille pentujen huoltajille, sillä leikkimisen riemua ja touhuamista oli ihanaa seurata. (Välillä tosin pelotti josko leikki oli liian rajua.) Kivaa oli! Toivottavasti saamme siskokullat koolle pian uudestaan!

tiistai 8. tammikuuta 2013

Minimanikyyri

Työpäivän aikainen yksinolo (3h + 3h) meni tänäänkin mukavasti ja Pulmu tuntui hyvin levänneeltä ja tyytyväiseltä, kun pääsin töistä iltapäivällä kotiin. Viime päivät ovat olleet kyläilytäyteisiä ja sisältäneet paljon eri kulkuvälineillä matkustamiseen tutustumista. Tänään päätimme viettää laatuaikaa kotona. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sohvalla pötköttelyä ja laiskamatoilua, vaan esiin kaivettiin kynsileikkuri!

Itse en uskaltanut Pulmun kynsiin kajota, mutta onneksi Ossi on minua rohkeampi ja tarttui toimeen. Ensin harjoittelimme tassujen ja kynsien kopelointia sekä tassun nostamista ylös. Sitten tutustuimme kynsileikkuriin ja vähän kopauttelimme sitä kynsiä vasten ennen varsinaiseen leikkauspuuhaan ryhtymistä. Kynsien leikkaaminen meni hyvin ja Pulmu ei räpistellyt vastaan. Tähän saattoi vaikuttaa myös hyvä palkitsemiskampanjamme. ;) Kaikkia kynsiä emme leikanneet, vaan lähinnä takajalkojen kynnet, jotka olivat päässeet kasvamaan pidemmiksi. Loppu hyvin kaikki hyvin eikä kenellekään jäänyt traumoja...

Loppuillasta tutustuimme myös talon spa-fasiliteetteihin eli suihkuun. Annoimme Pulmun kuunnella suihkun ääntä ja houkuttelimme häntä tassuttelemaan suihkun viereen syntyvässä vesilammikossa. Tämän pidemmälle emme tänään edenneet, sillä tämä oli ehkä tähän astisista uusista kokemuksista se haastavin ja vähän pelottava juttu Pulmulle. Koirashampoo-pullo taas herätti yllättäviä reaktioita pienessä pennussa. Pulmu hyökkäili tuubin kimppuun, haukkui sitä ja käyttäytyi kaikin puolin kärkkäästi pulloparkaa kohtaan. Saa nähdä mitä seuraavan kerran saamme aikaiseksi, kun viemme Pulmun kylpemään. Kenties hän ei edes huomaa joutuvansa suihkuun, kun kiinnittää huomionsa vain shampoopulloon... :)


maanantai 7. tammikuuta 2013

Yksinolosta ja raitiovaunuista

Tänään palasimme töihin ja Pulmu jäi yksin kotiin. Jännitimme päivää etukäteen kovasti, mutta loppujen lopuksia päivä sujui oikein mallikkaasti! Lähdimme töihin portaittain ja Ossi pääsi ruokatunnillaan käymään kotona käyttämässä Pulmun ulkona ja leikittämässä häntä. Itse maltoin olla töissä vain hieman päälle neljä tuntia, jonka jälkeen palasinkin jo kotiin. Kaiken kaikkiaan, Pulmu vietti ensin 3 tuntia yksin kotona ja ruokatuntivisiitin jälkeen 2,5 tuntia yksin. Hän pärjäsi erittäin hyvin, eikä itkenyt meidän lähtiessä kotoa tai palatessa kotiin. On selvää, että koiraneitimme on heräillyt päivän aikana ihmettelemään oloaan ja hiljaista asuntoa, mutta hänessä ei ollut luettavissa hätääntymisen merkkejä, kun palasimme kotiin. Viikonloppuna tehtyjen yksinoloharjoitusten jälkeen Pulmu oli useimmiten hiljaa, kun hän pääsi takaisin luoksemme, mutta alkoi sitten sylissä itkeä ja nuolla naamaa kuin olisi pelkänyt meidän hylänneen hänet lopullisesti. Tällaisia merkkejä ei ollut luettavissa tänään. Oliko kyseessä ensimmäisen päivän hyvä tuuri? Se jäänee nähtäväksi ja huomenna jatketaan samalla kuviolla.

Alkuillalla pakkasimme Pulmun kevythäkkiin ja suuntasimme kyläilemään Katajanokalle. Pulmu pääsi haistelemaan kantakaupungin hajuja, hurmasi muutaman venäläisturistin ja näki neljä ratikkaa. Kyläily vasta riemukasta olikin, sillä keittiön nurkasta löytyi popkorni ja puuhellan edessä roikkui houkuttelevia käsipyyhkeitä. Pienet asiat = suuret ilot! :)

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Pulmu tuli taloon

Tämä viikko on ollut jännittävä ja elämämme Espoossa on kokenut melkoisia mullistuksia. Piskuinen pihakoira Pulmu muutti meille ja asettui taloksi. Pulmu (Yacatis Zigne af Nordri) on yksi Yacatis kennelin Z-pentueen hauvavauvoista ja perheenjäsenemme tästä viikosta alkaen.

Ensimmäisen puoliviikkoisen aikana uudessa kodissaan Pulmu on osoittautunut erittäin reippaaksi pennuksi, joka pitää sekä itsenäisistä leikkituokioista että toisaalta voisi loputtomasti lekotella sylissä paijattavana. Ensimmäisenä päivänään Pulmu oleskeli lähinnä olohuoneessa, mutta jo seuraavana aamuna hän säntäili ympäri kolmiotamme ja retuutti lelujaan rennon oloisesti huoneessa kuin huoneessa. Kotiutumiseen ei siis paria päivää pidempään tarvittu. Myös kahden ensimmäisen yön itkuja lukuunottamatta Pulmu on nukkunut melko makoisia yöunia ja tyytynyt vinkumiseen sijaan tepsuttamaan ympäriinsä ja järsimään pahvilaatikkoaan. Pulmu ei ole herättänyt meitä aamuisin, vaan herätyskelloa on edelleen tarvittu. Pulmu on näin ollen yllättänyt meidät jo monasti, sillä ennakko-odotuksemme olivat täysin toisenlaisia...



Kuluneen puoliviikkoisen aikana olemme yrittäneet myös harjoitella ahkerasti yksinoloa. Yksinoloharjoitukset ovat vaihdelleet parista minuutista pariin tuntiin. Helppoa tämä ei missään nimessä ole ollut ja huoli pennun pärjäämisestä on painava. Mieluusti olisimme kotona vielä seuraavan viikonkin, sillä silloin harjoituksissa olisi voinut edetä hitaammin. Tällainen yksinolemisen pikakurssi tuskin on kenenkään etu. Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan, kun palaamme takaisin työsorvin ääreen. Työnteosta tuskin tulee mitään, mutta toivottavasti Pulmu on urhea ja pysyy reippaana.

Viikolopun jännitysmomentteja ovat olleet matkan taittaminen lähijunalla Espoon keskuksesta Leppävaaraan. Matka oli sopivan lyhyt, mutta tarjosi Pulmulle runsaasti erilaisia äänielämyksiä ja täyden junavaunun mukanaan tuoman kokemuksen. Poikkesimme myös Sello-kauppakeskukseen ja sen läpikäveleminen oli erityisen jännittävää lauantairuuhkassa. Tänään harjoittelimme automatkailua ja suuntasimme kohti Itä-Helsinkiä. Pulmu on erittäin rauhallinen matkustaja - ainakin kun istuin takapenkillä kevythäkin vieressä.



On ollut erityisen mukavaa huomata, että Espoossa ja pääkaupunkiseudulla on aktiivisia pihakoiraharrastajia. Haluaisin löytää Pulmulle hyviä koirakavereita! Odotammekin enemmän kuin innolla päivää, jolloin rokotukset on hoidettu kuntoon ja pääsemme pihakoiratreffeille uusien pihis-ystävien kanssa. :)


Pulmun tarina alkaa


Koirat ovat pitkään kuuluneet perheeseeni. Ensimmäinen perheeni koira, lystikäs ja omintakeinen shetlannilammaskoira Silva, tuli meille, kun olin kymmenvuotias tytöntyllerö. Sen jälkeen shelttejä on tullut lisää ja lapsuudenkotiani asuttavat tätä nykyä Nekku, Siiri, Carmen, Sara ja Rambo. Sheltit ovat hurmaavia ja kuvankauniita olentoja ja olisi ollut luonnollista ja helppoa valita omaksi koiraksi juuri kyseinen rotu. Tietyistä shelttien luonneominaisuuksista johtuen halusin kuitenkin miettiä myös muita rotuja ja löytää itse "oman koirarotuni".

Yhdessä avomieheni Ossin kanssa, aloimme aktiivisesti miettiä koiranhankintaa kesällä 2012. Etsimme intensiivisesti tietoa eri koiraroduista ja vaihtoehdoista. Ossi iski silmänsä Parson russelin terriereihin, mutta itse suhtauduin varauksella terrierin hankkimiseen - olinhan tottunut luonteeltaan huomattavasti pehmeämpiin koiriin. Eräänä syyskuisena päivänä kohtalo, sattuma tai mikä lienee hyvän onnen hippunen puuttui peliin, kun siskoni linkkasi facebook-sivuilleni wikipedia-tietoa aiheesta Tanskalais-ruotsalainen pihakoira. Emme olleet aiemmin kuulleet koko rodusta, mutta tämän päivän jälkeen vietimme päivittäin runsaasti aikaa bongaillen kaikenkarvaista tietoa pihakoiriin eli pihiksiin liittyen: youtube-videoita, kuvia, blogijuttuja, kasvattajien kotisivuja... Vain live-kokemus pihakoirista uupui, sillä rodun esiintyminen Suomessa on melko suppeaa. Lähdimme tutustumaan pihakoiriin Somerolle, jossa Mia Satamo (Kennel Yacatis) otti meidät lyhyellä varoitusajalla avosylin vastaan. Menetimme sydämemme välittömästi pihakoirille ja tämä visiitti viimeistään sinetöi kohtalomme... Kävimme vielä katsomassa pihakoiria Turun October Show 2012 -koiranäyttelyssä sekä agility-kisoissa Liedossa. Tähän päättyi koirarotujen seulominen ja oma rotu oli löytynyt. Pihakoira oli pakko saada!

Loppusyksystä olimme autuaassa tilanteessa, jossa meille oli varattu narttupentu Napin (Yacatis Nordic Nappie) ja Vekun (Muttington Hacking Jack) pentueesta, kennel Yacatiksesta. Kolmiväriset pennut syntyivät 14.11.2012. Pentueessa oli 5 narttupentua ja yksi urospentu. Kävimme katsomassa pentuja niiden ollessa 3 viikkoisia. Pennut olivat tavattoman suloisia mönkijöitä ja pieniä unikekoja, joiden luonteesta oli vielä tällöin amatöörin vaikea nähdä mitään eroja. Visiitti Somerolla joulun alla pentujen ollessa 5 viikkoisia varmisti asian. Ihastuimme reippaaseen pentuun, joka kantaa ylväästi nimeä Yacatis Zigne af Nordri. Nimesimme hänet Pulmuksi.  Sovimme Mia Satamon kanssa, että Pulmusta tulisi sijoitusnarttu ja hän tulisi muuttamaan luoksemme Espooseen. Tämän jälkeen oli odotettava vielä pari viikkoa, jotta Pulmu tulisi luovutusikään. Se oli erittäin pitkältä tuntuva (joskin joulukonvehdeilta maistuva) aika, mutta yleensä (kuten myös nyt) odotus aina palkitaan. :)