Kummityttöni Silva tuli meillle yökylään ja olipas täällä vipinää! Pulmu ei ollutkaan vielä tavannut pieniä lapsia, joten meillä ei ollut mitään tietoa, että miten hän reagoisi vajaa puolitoistavuotiaaseen tytöntylleröön. Strategia oli kuitenkin selvä; kaksikko olisi pidetään visusti erossa toisistaan! Toisin sanoen Pulmun naskalihampaat olisi pidettävä Silvasta loitolla.
Silvan taaperrettua taloon Pulmu oli toppapukuisesta ilmestyksestä kovin hämmästyksissään. Silvakin oli vähintään yhtä kiinnostunut pienestä, lyhytkarvaisesta koirasta, jonkalaista hän tuskin on aikaisemmin nähnyt. Pulmun ja Silvan tutustumista harrastettiin illan mittaan toistuvalla ja turvallisella kaavalla. Kun Pulmu osoitti villin riiviön merkkejä hän joutui tarkkailemaan olohuonetta ja Silvaa koiraportin toiselta puolelta. Silvan istuessa sohvalla pääsi Pulmu temmeltämään olohuoneeseen mielin määrin. Silvan kanssa oleskelu samassa tilassa onnistui myös jos Pulmu oli väsynyt ja nukkui joukossamme tai tarkkaili tilannetta sylistäni. Pulmun syödessä vetäydyimme koirahuoneen rauhaan pois häiriötekijöiden (Silvan) luota. Valitettavan usein Pulmu joutui viettämään aikaa koiraportin takana, mutta hän hillitsi hermonsa siellä yllättävän hyvin. Välillä Silva tuli aivan koiraportin eteen esittelemään lelujaan Pulmulle ja välillä hän viskoi Pulmun leluja Pulmulle portin taakse. Liikuttavaa huolenpitoa pieneltä tytöltä, vaikkakin Pulmu varmasti mieluiten olisi leikkinyt Silvan kanssa.
Katastrofitilanteita ei päässyt onneksi syntymään, vaikka etukäteen olin vähän huolissani tästä tapaamisesta. Jonkun kerran Pulmun naskalihampaat tarttuivat vaipan reunasta kiinni tai sukkahousuista, kun niitä puettiin Silvan päälle. Silvan kannalta traagisin tilanne oli varmasti se, kun Pulmu puri haukipehmolelun silmää raivoisasti ja sai siksi Silvan parahtamaan itkuun. Ensi kerralla toverit kenties pääsevät tutustumaan toisiinsa vähän paremmin, mikäli puremistaipumukset on siihen mennessä saatu kitkettyä "pulmusestamme".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti