Yksinolosta ja raitiovaunuista

Tänään palasimme töihin ja Pulmu jäi yksin kotiin. Jännitimme päivää etukäteen kovasti, mutta loppujen lopuksia päivä sujui oikein mallikkaasti! Lähdimme töihin portaittain ja Ossi pääsi ruokatunnillaan käymään kotona käyttämässä Pulmun ulkona ja leikittämässä häntä. Itse maltoin olla töissä vain hieman päälle neljä tuntia, jonka jälkeen palasinkin jo kotiin. Kaiken kaikkiaan, Pulmu vietti ensin 3 tuntia yksin kotona ja ruokatuntivisiitin jälkeen 2,5 tuntia yksin. Hän pärjäsi erittäin hyvin, eikä itkenyt meidän lähtiessä kotoa tai palatessa kotiin. On selvää, että koiraneitimme on heräillyt päivän aikana ihmettelemään oloaan ja hiljaista asuntoa, mutta hänessä ei ollut luettavissa hätääntymisen merkkejä, kun palasimme kotiin. Viikonloppuna tehtyjen yksinoloharjoitusten jälkeen Pulmu oli useimmiten hiljaa, kun hän pääsi takaisin luoksemme, mutta alkoi sitten sylissä itkeä ja nuolla naamaa kuin olisi pelkänyt meidän hylänneen hänet lopullisesti. Tällaisia merkkejä ei ollut luettavissa tänään. Oliko kyseessä ensimmäisen päivän hyvä tuuri? Se jäänee nähtäväksi ja huomenna jatketaan samalla kuviolla.

Alkuillalla pakkasimme Pulmun kevythäkkiin ja suuntasimme kyläilemään Katajanokalle. Pulmu pääsi haistelemaan kantakaupungin hajuja, hurmasi muutaman venäläisturistin ja näki neljä ratikkaa. Kyläily vasta riemukasta olikin, sillä keittiön nurkasta löytyi popkorni ja puuhellan edessä roikkui houkuttelevia käsipyyhkeitä. Pienet asiat = suuret ilot! :)