Olemme koko alkuviikon laiskotelleet ja nauttineet kotielämästä. Tänään oli töiden jälkeen sellainen olo, että Pulmulle on tarjottava uusia virikkeitä ja sosiaalistettava häntä taas maailman ihmeisiin. Siispä lähdimme tyttöjen kesken (Pulmu ja minä) retkelle Espoon Leppävaaraan.
Matkustimme Leppävaaraan bussilla. Pulmu ei ole aiemmin ollut bussissa, joten kokemus oli hänelle erittäin jännittävä. Onnistuin hyppäämään sellaisen bussin kyytiin, jonka köröttely Leppävaaraan kesti peräti 40 minuuttia. Toisaalta tämä oli hyvä sattuma, sillä pitkän matkan aikana Pulmu ehti kuin ehtikin vähän rentoutua bussissa. Ensimmäisten 10 minuutin ajan Pulmu istui sylissäni ja tärisi. Tämän jälkeen alkoi kiipimisvaihe ja Pulmu alkoi kiivetä sylissäni ylemmäs maisemia katsellakseen (tai muuten vaan). Viimeiset kymmenen minuuttia Pulmu lopulti makasi sylissäni eikä tärissyt enää.
Leppävaarassa Pulmu pääsi haistelemaan uusia hajuja ja lumikinoksia. Pistäydyimme myös Sellon kukkakauppaan ostamaan Ossille tuliaisruusuja. Kukkakaupassa Pulmulla meinasi mennä herne nenään, sillä hän ei olisi halunnut olla sylissäni ja myyjätätikin oli tavattoman hidas.
Kotiin palasimme lähijunalla. Junassa Pulmu oli vähän enemmän kotonaan, sillä junalla olemme jo muutaman kerran matkustaneetkin aiemmin. Junassa Pulmu haukotteli naukuen kuin kissa ja herätti kanssamatkustajissa hymyn pilkahduksia. Retken kohokohta oli tuttuihin kotinurkkiin saapuminen. Ja vähän nakerrellun tuliaiskukkapuketin antaminen Ossille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti