Välillä elämä on ihanaa, välillä vähän ankeampaa. Olin eilen koko päivän sairaalassa hammasleikkauksen vuoksi ja kotiin päästyäni olin edelleen pienessä nukutuspöhnässä, voimaton ja väsynyt. Pulmu oli aluksi hyvin ihmeissään, että mitäs tuo emäntä tuossa vätystelee. On ollut koko päivän poissa ja kotiin tullessaan pötkähtää vain sohvalle makaamaan. Vähän aikaa Pulmu yritti saada minua leikkimään kanssaan, mutta pian hän ymmärsi, että tänään on parempi vain olla rauhassa ja pötkötellä vieretysten sohvalla. Pulmu haisteli kasvojani ja huomasi, että tuoksut eivät ole tuttuja. Kummasti pienikin pentu voi aistia, että emännällä ei ole kaikki kunnossa. Mutta voi tuota pientä lohduttajaa. Siihen hän käpertyi kasvojeni viereen nukkumaan ja tiesin, että nyt olen taas kotona ja huomenna on uusi ja parempi päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti