Pulmusen päivä

Seurailemme mahdollisuuksien mukaan Pulmun edesottamuksia ja yksinoloa valvontakameran välityksellä työpäivien aikana. Pulmun päivä näyttää toistavan tuttua ja turvallista kaavaa, joka etenee jotakuinkin seuraavasti.

Lähdettyämme töihin Pulmu nukkuu, nukkuu ja nukkuu.

Välillä hän saattaa havahtua kesken uniensa katselemaan huoneeseen ja varmistumaan tilanteen tylsyydestä.

Havaittuaan, että mitään ei ole tapahtunut kauneusunien aikana Pulmu oikaisee itsensä taas pitkäkseen ja nukkuu vähän lisää. Ja nukkuu, nukkuu ja nukkuu...

Välillä Pulmu herää vähän jaloittelmaan ja asettuu toiselle makuupaikalleen järsimään erinäisiä lelujaan, kuten vessapaperin hylsyä tai puruluutossua.

Pienen puuhastelutuokion jälkeen Pulmu palaa pesäkoppaansa nukkumaan ja jatkaa tähän malliin koko iltapäivän. (Huomaa pesäkoppaan ilmestynyt sininen lelu.)

(Tässä välissä sininen lelu on saanut kyytiä, röhköporsas on haettu pesäkoppaan ja rottalelu hivutettu aivan pesäkopan viereen.) Mutta sitten jotain alkaa vihdoin tapahtumaan! Pulmu havahtuu siihen, kun joku kiertää avainta ulko-oven lukossa. Pulmu nostaa päänsä ja tarkkailee tilannetta. Voiko tämä todellakin olla totta ja joku tulee kotiin?

Joku todella on saapunut kotiin ja askeleet kuuluvat eteisestä... Pulmu ei enää malta makoilla kopassaan, vaan ottaa muutaman askeleen kohti koirahuoneen ovea. Pulmu on hiljaa.

Mutta jokin siellä kestää. Laittaako emäntä tai isäntä ulkovaatteitaan naulakkoon. Pulmu ei tiedä tätä, mutta istahtaa kiltisti odottamaan ja on hiljaa.

Nyt askeleet kuuluvat jo aivan koirahuoneen oven toiselta puolelta ja Pulmu siirtyy aivan oven välittömään läheisyyteen. Hän on edelleen hiljaa. Pian Ossi tai Satu saapuu kotiin ja vapauttaa Pulmun yksinolon kurimuksesta. Kumpi hän on, sitä Pulmu ei vielä tiedä - eikä välitäkään. Pääasia, että jotain alkaa vihdoin tapahtumaan!

Koirahuoneen ovi avautuu ja Ossi saapuu kotiin! Pulmu on ilosta riemuissaan ja jakelee rakkauttaan suukkojen ja syleilyn muodossa. Ossikin on iloinen nähtyään pienen Pulmun pitkän päivän päätteeksi. (Ja Satu, joka todisti tätäkin jälleennäkemistä valvontakameran välityksellä toimistohuoneessaan Otaniemessä.)

Sellainen oli Pulmusen päivä tänään ja luultavasti huomennakin. Rutiinit ovat mukavia. En tiedä onko Pulmu samaa mieltä, mutta rutiinien seuraaminen luo ainakin minulle ja Ossille turvallisuuden tunnetta, kun valvontakamera välittää samoja rauhallisia kuvia päivästä toiseen.  Tai ainakin useimmiten.

P.S. Kiitos bloggaus-ideasta Annalle!