Ensimmäisenä saapui Majsa, jota vähän jännitti kylään
tuleminen. Annoimme Majsan ja Pulmun olla ensin syleissä ja tarkkailla
toisiaan. Siirryimme olohuoneen lattialle istumaan ja päästimme neidit
haistelemaan toisiaan. Siirryimme olohuoneen lattialle istumaan ja päästimme neidit haistelemaan toisiaan. Pian Pulmu ja Majsa alkoivat leikkiä. Sitten riehua ja painia.
Menon ollessa riehakkaimmillaan, ovikello soi ja mukaan saatiin myös
Mila. Mila oli aluksi kovin ujoa ja hiljaista tyttöä eikä suostunut liikahtamaankaan
pois sylin turvasta. Tässä välissä Majsa
ja Pulmu pakotettiin vähän rauhoittamaan tilannetta ja pikku-pihikset päätyivätkin
ottamaan nokkaunet. Lepohetken jälkeen Pulmu ja Majsa saivat Milankin
houkuteltua leikkiin ja pian kolme pihakoirapentua vilisti pitkin asuntoamme,
törmäili seiniin ja jahtaili toisiaan. Murinalta ja räksyilyltäkään ei
vältytty.
Ilta oli pennuille melkoinen elämys, sillä millään pennuista
ei ole ollut mahdollisuutta koirakontakteihin sitten Someron aikojen. Ilta oli
elämys myös meille pentujen huoltajille, sillä leikkimisen riemua ja
touhuamista oli ihanaa seurata. (Välillä tosin pelotti josko leikki oli liian
rajua.) Kivaa oli! Toivottavasti saamme siskokullat koolle pian uudestaan!
Kivaa, että blogimaailmaan on saapunut jälleen uusi pihakoira! Pulmu on niin sievä pentu! Itse kuulun niihin pihis-ihmisiin, jolla ei ole omaa blogia, mutta seuraan muiden blogeja suurella mielenkiinnolla. Kotonani majailee 3-vuotias pihakoirapoika Rufus (Nybygårds Nyfikna Nils), Pulmun sukulainen! Rufuksella ja Napilla on sama isä, Ulle.
VastaaPoistaHeippa! Rufus lienee siis Pulmun setäpuoli? :) Olemmekin kuulleet Ullesta, joka taitaa olla melkoisen upea ja hyväluonteinen pihisherra! Terkkuja Pulmulta Rufukselle! :)
Poista