Pulmun tarina alkaa

Koirat ovat pitkään kuuluneet perheeseeni. Ensimmäinen perheeni koira, lystikäs ja omintakeinen shetlannilammaskoira Silva, tuli meille, kun olin kymmenvuotias tytöntyllerö. Sen jälkeen shelttejä on tullut lisää ja lapsuudenkotiani asuttavat tätä nykyä Nekku, Siiri, Carmen, Sara ja Rambo. Sheltit ovat hurmaavia ja kuvankauniita olentoja ja olisi ollut luonnollista ja helppoa valita omaksi koiraksi juuri kyseinen rotu. Tietyistä shelttien luonneominaisuuksista johtuen halusin kuitenkin miettiä myös muita rotuja ja löytää itse "oman koirarotuni".

Yhdessä avomieheni Ossin kanssa, aloimme aktiivisesti miettiä koiranhankintaa kesällä 2012. Etsimme intensiivisesti tietoa eri koiraroduista ja vaihtoehdoista. Ossi iski silmänsä Parson russelin terriereihin, mutta itse suhtauduin varauksella terrierin hankkimiseen - olinhan tottunut luonteeltaan huomattavasti pehmeämpiin koiriin. Eräänä syyskuisena päivänä kohtalo, sattuma tai mikä lienee hyvän onnen hippunen puuttui peliin, kun siskoni linkkasi facebook-sivuilleni wikipedia-tietoa aiheesta Tanskalais-ruotsalainen pihakoira. Emme olleet aiemmin kuulleet koko rodusta, mutta tämän päivän jälkeen vietimme päivittäin runsaasti aikaa bongaillen kaikenkarvaista tietoa pihakoiriin eli pihiksiin liittyen: youtube-videoita, kuvia, blogijuttuja, kasvattajien kotisivuja... Vain live-kokemus pihakoirista uupui, sillä rodun esiintyminen Suomessa on melko suppeaa. Lähdimme tutustumaan pihakoiriin Somerolle, jossa Mia Satamo (Kennel Yacatis) otti meidät lyhyellä varoitusajalla avosylin vastaan. Menetimme sydämemme välittömästi pihakoirille ja tämä visiitti viimeistään sinetöi kohtalomme... Kävimme vielä katsomassa pihakoiria Turun October Show 2012 -koiranäyttelyssä sekä agility-kisoissa Liedossa. Tähän päättyi koirarotujen seulominen ja oma rotu oli löytynyt. Pihakoira oli pakko saada!

Loppusyksystä olimme autuaassa tilanteessa, jossa meille oli varattu narttupentu Napin (Yacatis Nordic Nappie) ja Vekun (Muttington Hacking Jack) pentueesta, kennel Yacatiksesta. Kolmiväriset pennut syntyivät 14.11.2012. Pentueessa oli 5 narttupentua ja yksi urospentu. Kävimme katsomassa pentuja niiden ollessa 3 viikkoisia. Pennut olivat tavattoman suloisia mönkijöitä ja pieniä unikekoja, joiden luonteesta oli vielä tällöin amatöörin vaikea nähdä mitään eroja. Visiitti Somerolla joulun alla pentujen ollessa 5 viikkoisia varmisti asian. Ihastuimme reippaaseen pentuun, joka kantaa ylväästi nimeä Yacatis Zigne af Nordri. Nimesimme hänet Pulmuksi.  Sovimme Mia Satamon kanssa, että Pulmusta tulisi sijoitusnarttu ja hän tulisi muuttamaan luoksemme Espooseen. Tämän jälkeen oli odotettava vielä pari viikkoa, jotta Pulmu tulisi luovutusikään. Se oli erittäin pitkältä tuntuva (joskin joulukonvehdeilta maistuva) aika, mutta yleensä (kuten myös nyt) odotus aina palkitaan. :)