Nuka

Perjantai-illan kunniaksi suunnaksi otettiin Helsingin Kallio, jossa pahaa-aavistamaton Nuka odotti meitä kyläilemään. Nuka on 3-vuotias, hyvätapainen ja kiltti Novascotiannoutaja, jonka ajattelimme olevan esimerkillistä seuraa pienelle Pulmulle. 

Astuessamme kynnyksen yli tupaan, tarkkaili Pulmu uutta tilannetta sylistä käsin. Nuka touhusi malttamattomana jaloissa ja katseli iloisesti uutta ystäväänsä. Kauaa ei pieni pihakoira viihtynyt sylissä, vaan halusi päästä tekemään lähempää tuttavuutta lattialla steppaavan tollerin kanssa. Pian Pulmu ja Nuka tutustuivat toisiinsa juosten perätysten ympäri olohuonetta. 

Nukan kannalta tilanteen teki epäreiluksi kaverusten kokoero – Pulmu pääsi sohvan alle piileksimään ja tekemään sieltä käsin yllätyshyökkäyksiä Nukan karvojen kimppuun. Erityisesti Nukan karvaiset korvat saivat tuta pienten naskalihampaiden terävyyden. Nuka on tavattoman kiltti ja lempeä koira. Kahden tunnin ajan pieni pihakoiramme käyttäytyi kaikkea muuta kuin pulmusen tavoin ja kiusasi isompaansa. Tänä aikana Nuka ärähti Pulmulle vain kerran kaksi eikä tohtinut näyttää riiviölle kaapin paikkaa. Illan mittaan Nukan ilme alkoi muuttua innostuneesta kärsiväksi. "Ei kai tuo sintti ole jäämässä tänne?" oli varmasti Nukan päällimmäinen ajatus.

Vierailun edetessä Pulmu alkoi olla yhä enemmän ja enemmän ylikierroksilla. Kenenkään kädet eivät välttyneet puremiselta. Minulle ja Ossille Pulmu myös murisi, sillä hän ei olisi halunnut olla sylissä rauhoittumassa. Kotimatkan Pulmu nukkui  kiltisti, mutta kotona sama riehuminen jatkui edelleen. Iltaruoka ei maistunut. Ja iltaruoka ei myöskään pysynyt mahassa. Lieneekö tähän vaikuttanut se, että illan kokemukset olivat olleet stressaavia vai se, että hän oli löytänyt vierailuvisiitin aikana sohvan alta muutaman papanan Nukan kuivamuonaa. Oli syy kumpi tahansa, niin päätimme jättää viikonlopuksi suunnittelemamme ohjelman sikseen, ja viettää leppoisan viikonlopun kotona perusasioita opetellessa.

Toivottavasti Nuka ei traumatisoitunut pahoin pienen pommin hyökkäyksistä. Uskon, että pihiksestä ja Kallion tollerista saadaan hyvät retkikaverukset, kunhan Pulmu ensin oppii hieman rauhoittumaan ja käyttäytymään kunnon koirakansalaisen tavoin.