Ennen kuin haimme pennun kotiin, tutkimme lukuisia vaihtoehtoja toinen toistaan ihanammista koiran pedeistä. Oli sohvamallia, tyynymallia, ilmastoituja petejä ja varmaan lämmitettyjäkin malleja. Valitsimme donitsin muotoisen, superpehmeän, ruskean pedin.
Pulmun kasvattaja, Mia Satamo ohjeisti meitä, että pennulle on turha antaa mitään pahvilaatikkoa kummallisempaa, sillä pentu tulee tuhoamaan sen kuitenkin. Hmmm, näinköhän? Meidän pieni pulmusemmeko tuhoaisi petinsä?
Otimme kuitenkin neuvosta vaarin ja annoimme Pulmulle pesäksi pahvilaatikon. Nyt kun Pulmu on ollut meillä pian 3 viikkoa, on laatikon sivut revitty ja raadeltu, etupuoli on madaltunut ja vain takaosa seisoo jylhästi paikoillaan. Työkaverini katseli tänään valvontakamerakuvaa töissä ja totesi, että "voi kun Pulmu on niin kasvanut, kun tuo koppakin näyttää niin pieneltä jo". Niinhän tuo näyttää, kun Pulmu on syönyt sen... Varsinaiseksi pahvinsyöjäksi Pulmua ei voi syyttää, mutta yöllä tai työpäivien aikana kun tilanne äityy liian tylsäksi - hän tarttuu tuumasta toimeen ja aloittaa nakertelupuuhansa. En tiedä kuinka pitkään donitsin muotoinen, superpehmeä koiranpeti antaa odottaa itseään kaapin päällä, mutta uskallan arvata, että tulemme harrastamaan pahvimalleja vielä pitkään.
Puruluut, vessapaperirullan pahvihylsyt (monta sisäkkäin ja jotain nameja sinne koloihin piiloon) ja Kong-lelu täyteen jauhelihaa tms. rauhoittaisi varmaan vähän tuota sisustamisintoa
VastaaPoistaIhan varmasti noilla menetelmillä saisi pahvilaatikon syömistä vähemmälle! Ihan kauheasti en uskalla nameihin liittyvää aktivointia harrastaa, ettei mene viimeisestkin ruokahalut (kun tuo neiti on edelleen aika huono syömään). Dentastickin pätkän isken Pulmulle aamulla ruoan jälkeen ja ennen töihin lähtöä.
VastaaPoista