perjantai 31. toukokuuta 2013

Pentutokoilua, osa 8

Tänään on perjantai ja ohjelmassa oli, mitäs muutakaan kuin Koirakoulu Kompassin Tokopainotteinen pentukurssi. Kahdeksannen kurssikerran kunniaksi tunti aloitettiin häiriöharjoituksilla. 

1) Perusasento häiriössä. Pidimme koiria perusasennossa (koira istuu ohjaajan vasemmalla puolella) samalla, kun kurssin kouluttaja aiheutti häiriötä lähellä. Kun kouluttaja käveli ohitsemme tai juoksi ohitsemme, Pulmun peppu pysyi maassa ja perusasento pysyi häiriöstä huolimatta. Pulmu huomasi ohikiitävän ihmisen ja vilkaisi tätä, mutta katsoi sitten taas minua istuen perusasennossa kiltisti. WAU!!! Kun kouluttaja kulki vierestämme oman koiransa kanssa, Pulmu välillä häiriintyi ja nousi ylös, mutta sain huomion heti takaisin ja koiran perusasentoon kutsumalla. JES! Ihan mahtavaa Pulmu!

2) Luoksepäästäminen. Luoksepäästämisessä koiran tulisi istua perusasennossa, kun tuomari lähestyy tätä edestä ja tulee käsittelemään koiraa. Koiran tulisi sallia käsitteleminen ja pysyä rauhallisesti perusasennossa. Tätä ei ole aikaisemmin tehty ja luvassa oli erittäin haastava tehtävä Pulmulle. Haastava siksi, koska Pulmulla on tapana mennä ihan sekaisin onnesta jos vieras ihminen tulee tykö. Toistimme harjoituksen kolmesti siten, että kouluttaja lähestyi meitä edestäpäin ja kyykistyi Pulmun viereen (ei yrittänyt koskea Pulmuun). Joka kerralla kaava oli sama. Pulmu istui kauniisti perusasennossa ja nousi seisomaan, kun kouluttaja oli vieressä kyykyssä. Yllättävää oli se, että Pulmu ei alkanut hyppiä kouluttajaa vasten taikka säheltämään normaaliin tapaansa. JES! Tästä on hyvä jatkaa. :)

Nämä kaksi treeniä olivat aika rankkoja ja Pulmu olikin jo melko väsynyt, mutta vielä oli treenejä jäljellä...

3) Perusasennosta makaamaan meneminen. Tämä meni hyvin. Aloin pyytämään Pulmua makuuasennosta  perusasentoon, sillä tällaista emme ole tehneet aiemmin. Pienten käsiapujen avulla tämäkin luonnistui kelvollisesti.

4) Vauhdista pysähtyminen (seisomaan). Teimme tätä tänään siten, että peruutin Pulmun edessä, pysäytin kädellä yhdistettynä seis-komentoon ja otin pari askelta taaksepäin Pulmun odottaessa paikallaan. Usein Pulmu otti pari pientä askelta silloin, kun olin jo palannut hänen luokseen ja palkkaamassa koiraa. En tiedä olisiko pitänyt olla palkkaamatta, sillä harjoitus meni kuitenkin pääpiirteissään melko hyvin. Toisaalta toko on laji, jossa ei armoa tunneta, joten pitänee ensi kerralla olla nipompi. :)

5) Motoriikka-treenejä. Teimme taas namin avulla motoriikka-harjoituksia, jossa koiraa houkutellaan oikeita liikeratoja käyttämällä maasta istumaan, istumasta maahan, maasta seisomaan, seisomasta maahan. Ideana olisi, että koiran mieleen jää oikea liikerata, jolloin jatkoliikkeiden (kaukokäskyt sun muut) opetteleminen tulee olemaan helpompaa. Teimme myös seisomasta istumaan -liikerataa. Tätä en ole huomannut tehdä kotona lainkaan ja se osoittautuikin tosi haastavaksi! Ei muuta kuin treenaamaan kotona.

Tänään treenit sujuivat tosi hyvin ja olen kovin ylpeä Pulmusta. Vaikka Pulmu on 99 %:sesti ihan ADHD-tyyppi niin kyllä hän osaa myös skarpata. Skarppaamisesta on vain saatava jotain hyötyä eli megahyvää palkkaa...

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Kesäilloista

Kesäiltoja voi viettää monella tavalla ja yksi rentouttava vaihtoehto on lähteä luonnon äärelle. Teimme alkuviikoista ekskursion Suomen Luontokeskus Haltiaan, joka avataan yleisölle ylihuomenna. Haltia sijaitsee Nuuksiossa, Pitkäjärven rannalla, upeissa maisemissa. 

Mitä pieni pihakoira tuumasi Haltiasta? No ei oikeastaan mitään. Rakennus kuin rakennus, mutta Pulmun mielestä kivointa on päästä pyörimään uusille poluille ja pihoille. :) Istuskelimme laiturilla Pitkäjärven rannalla ja kävelimme rannan tuntumassa. Pulmun iltaa kuvaavat seuraavat otokset:


Järvellä, vedessä ja kaislikossa, ensimmäistä kertaa.

Rantahietikossa on lystikästä tehdä kurakakkuja. Tai kaivaa kuoppaa niin, että rapa roiskuu.

Laiturilla voi leikotella auringossa ja ottaa iisisti.

Haukotus!

Sylissäkin oli ihan mukavaa. :)

 Iloista kesän alkua kaikille! t. Pulmu ja Satu

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Kotitreenejä ja ulkoilua

Tänään piipahdettiin lähellä sijaitsevassa koiratarhassa, missä oli tarkoitus sekä antaa Pulmun ulkoilla vapaana että tehdä vähän agility-treenejä. Matka tarhalle tuntui piinaavan pitkältä, sillä Pulmun hihnakäytös oli tänään(kin) erityisen hulttiomaista ja aina remmin toisen pään kiristyessä me pysähdyimme odottamaan vetämisen loppumista. Tuntuu, että tällaisesta passiivisesta koulutuksesta ei ole mitään hyötyä, sillä Pulmulle ei kovin nopeasti mene jakeluun se, että vetämällä ei pääse eteenpäin. Mutta vähän kerrallaan...

Koiratarhalle päästyämme annoimme Pulmun pinkoa tarhaa ympäriinsä. Pulmu juoksi hepulin vallassa edestakaisin ja onnistui tipahtamaan heti alkumetreillä märkään ja rapaiseen kuoppaan. Se siitä edellisiltaisesta turkin pesusta... :) 

Pulmun vähän tasaannuttua, Ossi aloitti agilityharjoitukset koiran kanssa. Onko agilitytreenejä ilman esteitä? Kyllä vain! Ossi harjoitteli Pulmun lähettämistä esteelle, kun este pitää suorittaa takapuolelta. Esteen sijaan nurmikolla nökötti reppu, jota Pulmun tuli kiertää tietystä suunnasta. 

Lähestymässä estettä (reppua).

Pulmu seuraa Ossia kuin hai laivaa.

Koiratarhassa on matala penkki, joka tekee hyvin agility-pöydän virkaa. Ossi ja Pulmu treenailivat pöydälle hyppäämistä ja siellä odottamista, kunnes vapautuskäsky kuuluu. Pientä luovuutta apuna käyttäen kotioloissakin voi tehdä kaikenlaisia harjoituksia ja saada samalla raitista ilmaa ja hyvää mieltä. 

Pöydälle hypätty, namit syöty, koska saa hypätä alas??

Agility-pöytätreenit käyvät myös poseeraustreeneistä

Koiratarhailun jälkeen suunnattiin takaisin kotiin, missä Pulmu "pääsi" suoraan kylpyyn ja kauneusunille...

lauantai 25. toukokuuta 2013

Munkinpuiston Match Show

Lähdimme harjoittelemaan koiranäyttelyssä esiintymistä Helsingin Palveluskoiraharrastajat ry:n järjestämään Match Show -tapahtumaan Helsingin Munkinpuistoon. Match Show on epävirallinen ja leikkimielinen koiranäyttelytapahtuma, jonka aakkosia olen aiemmin avannut täällä

Matkasimme paikan päälle julkisilla ja olisin kuvitellut, että juna- ja bussimatkailu olisi vähän väsyttänyt pentua, mutta mitä vielä! Saavuttuamme puistoon, Pulmu puhkui intoa ja riekkumismieltä. Teimme vielä kävelylenkin puiston laitamilla ennen kuin asetuimme kehämme laidalle odottamaan pienten pentujen arvostelun alkamista. Pulmu käytti odotusajan leikkimiseen ja kieriskeli ympäriinsä nurmikolla voikukkien keskellä. Olisi ehkä pitänyt ymmärtää pakottaa Pulmu lopettamaan leikkinsä ja rauhoittumaan vaikka väkisin. Mutta enhän minä ymmärtänyt ja annoin pennun kieriä pitkässä ruohikossa sydämensä kyllyydestä...

Viimeksi kävimme mätsärissä vappuna ja silloinkin meillä oli vähän ongelmia Pulmun riehakkaan liikkumistyylin kanssa. Nyt vapun ongelmat tuntuivat naurettavilta, sillä tänään koko homma meni ihan läskiksi. Pulmu veti hullun tavalla muiden koirien perään, pois kehästä tai jäi haistelemaan ruohikkoa. En tiedä sainko montaa kaunista askelta Pulmusta esille, mutta sen tiedän, että hihnakäden iho oli koetuksella, kun näyttelyhihna pureutui kämmeneeni yhä uudestaan ja uudestaan koiran vetäessä naru pinkeänä. Miksi näin? Minulla on neljä hypoteesia tälle sankarimaiselle käyttäytymiselle:
1) Pitkä ja rehevä nurmikenttä oli omiaan villitsemään Pulmua
2) Kivipiiran teho on voimakas ja ilman sitä on Pulmun houkutteleminen tällaisessa häiriötilanteessa liki mahdotonta
3) Pulmu ei ollut rauhoittunut kevythäkissä ennen kehään menoa, koska meillä ei ollut häkkiä matkassa
4) Pulmu on pihakoiran pentu - erittäin vilkas ja ulospäinsuuntautunut sellainen

Entäs sitten se pöydällä tutkittavana oleminen, mitä olemme todella paljon harjoitelleet kotona.  Hyvin toistuvasta pöytäkäytöksestä ei ollut rippeitäkään jäljellä. Pulmu muuttui taas veteläksi lipeäkalaksi, kun nostin hänet pöydälle. Miksi? Ei Pulmu tuomaria pelännyt vaan päin vastoin jakeli suukkoja tälle, mutta silti pöydällä kaikki ryhti tuntuu katoavan ja kiemurteluvaihde alkaa. Sain ohjeita tuomarilta ja lopulta sain vähän aikaa pidettyä Pulmun seisomassa pitämällä kevyesti vatsan alta kiinni. Hampaiden tutkiminen sujui lopulta melko hyvin. 

Kilpakumppanimme oli vahvasti valeraskaana ollut Kiinan harjakoira. Valeraskaus ilmeisesti vaikutti todella vahvasti koiran esiintymiseen, sillä me saimme punaisen nauhan...

Punaisten loppukehässä pentuja oli vain neljä, sillä kaiken kaikkiaan pieniä pentuja osallistui mätsäriin vain seitsemän...  Punaisten kehässä tuomari pyysi kaikkia koiria vielä liikkumaan kehän ympäri ja tämä meni vähintään yhtä kehnosti kuin aiemmalla kierroksellakin. Vetämistä, vetämistä, vetämistä ja ajoittaista kahdella jalalla loikkimista silloin, kun Pulmu huomasi handerinsa olemassaolon. Huh! Aiemmin meidän vahvuutemme on ollut maassa seisominen, mutta nyt ei siitäkään ollut tulla mitään, sillä kaikkialla muualla oli jotain paljon minua kiinnostavampaa. Sijoituimme neljänneksi (viimeisiksi) ja saimme kauniin rusetin ja pokaalin sekä Royal Caninin herkkunäytteitä. Tuntui nololta saada noin komeat pystit tuollaisella esiintymisellä, mutta toisaalta ei ole meidän vikamme, että tämän päivän mätsäriin oli ilmoittautunut niin vähän pentuja. Täytyy myös tässä kohden muistella tuomarin kommentteja, joiden mukaan pentumainen käytös kuuluu asiaan eikä siitä kannata huolestua. :)

Kuten siskoni kommentoi tämän päiväistä, "kokemus se on huonokin kokemus". Tämä on aivan totta. Tämänpäiväinen oli todella hyvää harjoitusta ja nyt tiedän tasan tarkkaan missä kehitysvaiheessa olemme. Seuraavaan koiranäyttelyyn on kolme viikkoa ja kyseessä on Pulmun ensimmäinen virallinen koiranäyttely. Voi ei!! Tällä hetkellä en ole kovin innoissani lähdössä kehään. Kolmessa viikossa mieli ehtii tosin vielä muuttua(?). :)

Pulmu ja pokaali. Taitaa koiraakin vähän nolottaa, kun sai noin kiiltävät pytingit palkkana sankarimaisesta säheltämisestä.



 

perjantai 24. toukokuuta 2013

Pentutokoilua, osa 7

Viikonloppu pyörähti käyntiin tuttuun tapaan Koirakoulu Kompassin Tokopainotteisella pentukurssilla. Kyseessä oli kurssin seitsemäs kerta eli puoli väli on jo ohitettu. Päätin väsyttää Pulmua ennen treenejä ja niinpä kävelimme Konalaan Pitäjänmäen asemalta. Matkaa kertyi n. 2,5 kilometriä, minkä aikana Pulmu sai purkaa enimpiä energioitaan uusien hajujen parissa.

Treenit lähtivät heti alussa aivan väärille urille ja hommasta ei tullut yhtään mitään. Muut alkoivat opettelemaan uutta juttua - taaksepäin peruuttamista koira vierellä (ohjaaja peruuttaa, koira peruuttaa). Meillä tästä ei tullut mitään, joten yritin saada hyvän treenimoodin päälle helpommilla jutuilla, mutta Pulmua ei kiinnostunut mikään (paitsi muut koirakot). Ei katsekontaktia... Ei perusasentoa... Ei mitään... Oman nimensäkin tuo oli unohtanut. Miksi? No siitä syystä, että palkka oli taas kerran surkean huonoa. Olin lähtenyt taas liikenteeseen pelkällä kuivamuonalla, mutta sillä ei ollut minkäänlaista tehoa. Olemme onnistuneesti tehneet kotitreenejä kuivamuonalla koko viikon ja saaneet sillä tavalla ruokittua Pulmua paremmin kuin aikoihin, mutta nyt olisivat pienet kivetkin maistuneet nappuloita paremmin. Mikä avuksi? Tein nopean päätöksen pilata meillä-syödään-vaan-kuivamuonaa -viikon ja kävin hakemassa herkkuja Kompassin myymälän puolesta. (Miksi meillä koira ei saa herkkuja liittyy viime viikolla aloitettuun kuivamuonailu-tehoviikkoon, josta löytyy lisätietoa täältä.) Avattuani kuivaliha-pussin oli vieressäni innosta tärisevä koira ja Pulmu oli enemmän innoissaan treenaamisesta kuin moneen viikkoon... Mitäs tänään sitten saatiin treeneissä aikaiseksi?

1) Lörpän päällä tasapainoilua! Lörppä on pyöreä, ilmatäytteinen, lörppö "tyyny", jonka päällä koiran täytyi tasapainoilla pitäen siinä joko etutassuja tai takatassuja. Tasapainon kehittäminen on toko-koiralle tärkeää, sillä lajissa tarvitaan hyvää motoriikkaa ja liikkeiden hallintaa. Lörpällä tasapainoillu oli megahauskaa! Etutassut lörpällä sujui mallikkaasti, mutta Pulmu ei olisi millään tajunnut, että mitä pyydän kun yritin ohjata häntä pitämään takatassuja lörpällä. Pulmu oli niin innoissaan uusista herkuista, että keskittyminen oli vaikeaa. Homma meni ihan säätämiseksi, mutta mitäpä tuosta. Ei pidä ottaa asioita liian vakavasti ja me otimme tehtävän leikin kannalta. :)

2) Liikkeestä maahanmeno. Aluksi tästä ei tullut mitään. Pulmu istui maahanmenon sijaan ja meni maahan vain jos annoin megaisoja vihjeitä ja kyykistyin itse maahan. Aloitimme alusta ja teimme pari maahanmenoa ilman liikettä. Tämän jälkeen aloin ottaa pari askelta mukaan ja pikku hiljaa löysimme liikkeestä maahanmenon. Pulmu oli superinnoissaan. Tätä juttua en ole muistanut tehdä kotona, mutta seuraavaksi otamme mukaan kestoa maassa olemiseen ja katsotaan josko pääsisin pari askelta pois Pulmusta niin, että hän odottaa makuuasennossa. 

3) Luoksetulo. Aluksi luoksetuloa tehtiin idealla, että koirat istuvat odottamassa rivissä, kunnes saavat luoksetulokutsun. Kotona odottaminen sujuu usein tosi hyvin ja niinpä tein saman perusvirheen kuin aina eli laitoin liikaa haastetta (menin liian kauas ja odotutin liian pitkään). Niinpä kävi niin, että Pulmun maltti hupeni ja hän ponkaisi vieressä istuvan villakoiran luokse. Onneksi heillä oli silloin jotain muuta meneillään, joten emme sabotoineet heidän harjoituksiaan. Tämän jälkeen päätin poistua riviasetelmasta ja tehdä odottamista ja luoksetuloa vähän syrjemmässä. Tällä tavoin saimme pari onnistumista. Seuraavaksi luoksetuloa tehtiin niin, että koira tulee luokse "koirakujan" halki. Tämäkin tehtiin pentutasoisesti siten, että kouluttaja piti pennusta kiinni samalla, kun ohjaaja käveli kujan toiseen päähän ja kutsui koiraansa. Pulmu oli megainnoissaan, kun pääsi kouluttajan lähelle, mutta kouluttajan syliin pyrkiminen ja säheltäminen loppui heti, kun hän äkkäsi, että olen poistumassa. Odottaminen oli Pulmulle vaikeaa. Kutsuttaessa luokse, Pulmu kirmasi luokseni vauhdilla eikä ottanut häiriötä muista koirista. :)

Loppujen lopuksi treenit olivat oikein mukavat ja pääpiirteissään onnistuneet. Nyt täytyy vain toivoa, että herkkujen antaminen ei sabotoi Pulmun ruokailua kotona. No, eiköhän se nälkä jossain kohtaa taas herää, kun ei muuta tipu.






sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Vauhtiviikonloppu maalla

Olohuoneessamme makaa pieni väsynyt pihakoira, joka käy välillä latkimassa vettä ja vetäytyy sitten taas vuoteeseensa. Takana on reipastakin railakkaampi täsmäisku maalle, kaikenkarvaisten koirien pariin...

Olimme (jo muutama kuukausi takaperin) ilmoittautuneet Pihakoirayhdistyksen järjestämään koirakuvaukseen, joka järjestettiin Vahdolla. Yhteinen tuokio valokuvaaja Riikka Ala-Hulkon kanssa sujui mahtavasti. Näin jo hieman maistiaisia kuvauspäivän annista ja tulemme saamaan todella upeita, iloisia, leikkisiä ja raikkaita kuvia pienestä, puolivuotiaasta pihiksestämme! Tuskin maltan odottaa virallisia kuvia... 

Kuvauspäivän aikana järjestettiin myös pihakoiratreffit Vahdolla. Ainakin Pulmun kohdalla treffit tulivat tarpeeseen, sillä ilman tätä väsytystekniikkaa, Pulmua tuskin olisi saanut helpolla osumaan valokuvaajan kameraan... 

Keppileikkejä Jandan kanssa Vahdon pihakoiratreffeillä.

Valokuvauksen jälkeen lähdimme parin välietapin kautta äitini luokse. Pulmu tunnistaa jo pihan ja ryntää heti portaille ulko-oven eteen, sillä hän muistaa, että maalaistalossa piilee monen monta shelttiä, joista yksi on erityisen rakas painikumppani. Sara! <3

Sara ja Pulmu juoksivat illan aikana moneen otteeseen takapihalla toistensa perässä. Sisällä otettiin painimatseja ja kähistiin onnellisina. Välillä saatiin hepulikohtauksia ja juostiin ympäri taloa. Nukkumaan Pulmu ei olisi millään malttanut mennä, ja lopulta hänet pakotettiin luovuttamaan ja vietiin ylös nukkumaan. Aamulla meininki jatkui samanlaisena siitä mihin se oli illalla päättynyt. Aamupalatkin jäivät (Pulmun osalta) syömättä, sillä eihän sitä nyt voi haaskata aikaa mässytykseen, kun on tarjolla koirakavereita! 

Lähdimme heti aamusta nauttimaan kevään vehreydestä metsälenkille. Aluksi Pulmu seurasi Saraa kuin hai laivaa, mutta vähän ajan kuluttua malttoi jo alkaa nauttimaan luonnon hajuista ja metsän äänistä. Metsä oli kauneimmillaan ja valkovuokkoja täynnä. Me tomppelit olimme tietysti jättäneet kameran kotiin... 

Metsälenkin jälkeen pakotimme Pulmun päikkäreille. Sitten lähdimmekin naapuriin tutustumaan Irlanninsetteri-Viliin. Pulmua ja Saraa vähän jännitti ensi alkuun. Sara piileskeli auton takaluukussa ja Pulmu turvautui ihmisten jalkojen suojaan. Annoimme koirien tarkkailla toisiaan vähän etäämmältä. 


Pulmua vähän jännittää...

Sara seurasi tilannetta auton takaluukusta.

Kävimme kiertelemässä paikkoja ja Pulmukin sai ensikontaktinsa hevosiin! Hevostarhojen luona Vilikin alkoi Pulmun ja Saran silmissä näyttää vähemmän suurelta ja uteliaisuus uutta koirakaveria kohtaan alkoi voittamaan... Vähitellen yhteinen sävelkin alkoi löytyä. 

H-E-V-O-N-E-N!!

Jos mä kuitenkin vähän haistaisin tuota suurta ja mahtavaa...

Pian kolmikko kirmasi jo pitkin sänkipeltoa ja jahtasi toisiaan. Melkoista juoksutreeniä!!

Vauhdin hurmaa

Pihakoira jaksaa ja jaksaa...

Naapurista palattuamme Pulmu alkoi näyttää jo lopen uupuneelta, vaikka ei vieläkään olisi malttanut lopettaa leikkejä. Päätimme pakata pienen pihiksen autoon ja suunnata takaisin Espooseen. Tänään täällä on rauha maassa, enkä ihmettelisi jos Pulmu nukkuisi vielä koko huomisenkin... 

Tämän parempaa viikonloppua ei voisi ollakkaan. Kauniin vihreä ja kukkea kevät - ja koirilla tilaa temmeltää. Haluan pian taas takaisin maalle... <3

perjantai 17. toukokuuta 2013

Pentutokoilua, osa 6

Tämän päiväiset tokotreenit eivät menneet ihan nappiin. Tämä oli jo etukäteen arvattavissa ja olin henkisesti varautunut jopa paljon piinaavampaan tuntiin. Miksi näin? 

Pulmulla on menossa Oliver's-kuivamuonaviikko. Tämä tarkoittaa, että Royal Canin -ruoka vaihdettiin Oliver'siin ja tällä viikolla Pulmu ei saa mitään muuta suupaloja kuin kuivamuonaa. Ei koulutusnameja, ei puruluita, ei mitään. Tämä siksi, että Pulmu "oppisi" syömään ruoka-aikoina hänelle tarjotun aterian. Viime viikkojen aikana Pulmu on minimoinut syömisensä ja sinnitellyt koulutuspalkoilla. Usein on käynyt niin, että Pulmu ei ole suostunut syömään ruokakiposta mitään (päivään, kahteen,...) mutta sama ruoka on toisinaan kelvannut kotioloissa treenipalkkana kädestä. Mielestäni tämä on rasittavaa. Tokihan osan ruoasta voimme syöttää koulutuksen yhteydessä, mutta se, että ei neljään päivään suostuta syömään mitään kiposta - on jo kelvotonta ja stressaavaa käytöstä. Joten kokeilemme tällä viikolla vähän eri meininkiä. En ole tällä viikolla antanut kuivamuonaa edes kotitreeneissä, jotta Pulmu todella joutuisi syömään ruoka-aikoinaan kiposta. Ja koska lelulla palkkaaminen on vähän vielä oppimisvaiheessa niin tämän viikon kotitreenit jäivät käytännössä todella vähäisiksi. Eli lähdimme tänään Kompassiin huonosti treenanneina ja "huonolla" namipalkalla (=kuivamuonalla) varustautuneina.

Pulmun keskittyminen oli tänään normaalia säheltävämpää ja huomiota oli vaikea saada, sillä kuivamuonat eivät olleet tarpeeksi kiehtovia. Kuitenkin silloin, kun kontakti löytyi niin saatiin tehtyä useita hyviä toistoja. Mitäs tänään sitten tehtiin?

1) Katsekontaktia perusasennossa. Me tosin treenasimme tätä siten, että istuin Pulmun edessä, sillä huonojen namien avulla perusasennossa katsoa killittäminen oli Pulmulle liian haastavaa... 

2) Treenailimme oikeita liikeratoja makuullemenoon, makuulta seisomaan nousemiseen ja istumiseen. Makuulta seisomaan nousemisessa Pulmu meinaa helposti liikuttaa jalkojaan ja ottaa askeleen/askeleita. Siitä syystä pelkän liikeradan harjoitteleminen oli tosi hyvästä - jos vaikka oikealla tavalla maasta nouseminen tai makuulle meneminen (=hissiliike) alkaisi luonnistua letkeämmin.

3) Harjoittelimme koiran lähettämistä ruutuun. Tämä oli tosi hauskaa! Kouluttaja seisoi ruudun sisällä ja laittoi nameja kosketusalustalle. Itse lähetin Pulmun muutaman metrin päästä kohti ruutua (ja kouluttajaa). Pulmu kirmasi ruutuun tuhatta ja sataa. Tämä on juuri tuon tehtävän idea. Koiralla tulee olla vauhtia ja sitähän Pulmusesta löytyy. En tosin usko, että Pulmu olisi samalla tavalla rientänyt pelkän namipalkan luo, mutta kouluttajan luo oli päästävä ja nopesti. :)

4) Paikka-makuu. Oooh, tämä meni ihan pipariksi. Meidän piti suorittaa tehtävää riviasetelmassa, jotta mukana olisi häiriötä. No Pulmulle sitä oli ihan liikaa. Poistuimme hyvin pian rivistä vähän syrjäisempään nurkkaan. Pelkkä makuulle meneminen alkoi tässä vaiheessa tuntia (ja kuivamuonaan kyllästyneenä) olla liikaa Pulmulle. Saimme kuitenkin tehtyä vaivalla pari hyvää toistoa, missä lähdin parin metrin päähän maassa makaavasta Pulmusta ja palasin takaisin vierelle. Huh!

Odotan innolla ensi viikkoa. En tiedä millaisella ruokapolitiikalla silloin olemme, mutta ainakin aion jatkaa normaalia treenitahtia tehden muutamia hyviä toistoja aamuin illoin - oli palkkana sitten kuivamuona tai jokin muu. Tämä viikko on ollut mälsä, kun ei ole voinut normaalisti harjoitella. Toisaalta olen todennut sen, että lelulla palkkaaminenkin voi olla mahdollista ja voisi olla Pulmulle sopiva vaihtoehto - mikäli hän vain oppii luopumaan lelusta... Sitäkin pitää alkaa harjoittelemaan... Treenejä ja harrastuksia tärkeämpää on tietysti se, että Pulmu söisi mahdollisimman hyvin täysipainoista ruokaa ja kehittyisin normaalisti. Tämä viikko on lisännyt ruoan menekkiä ja kymmenkertaistanut ruokakiposta nautitun määrän! :)

perjantai 10. toukokuuta 2013

Pentutokoilua, osa 5

Matkasimme taas tänään julkisilla kohti Konalaa ja Koirakoulu Kompassia. Vuorossa oli joka perjantainen viikonlopun aloitus eli tokopainotteinen pentukurssi. Tänään oli kurssin viides kerta eli puoli välissä ollaan... 

Tänään tehtiin melko pitkälti vanhojen asioiden kertausta, mikä oli mielestäni hyvä asia. Näitä asioita treenailtiin:

1) Liikkeestä pysähtyminen (ja jääminen seisomaan). Tämä meni ihan mukiinmenevästi, mutta taidan taas toistaa liikaa samoja juttuja ja auttaa liikaa namilla. Pitäisi uskaltaa testata rohkeammin onko oppi mennyt yhtään perille ja tehdä tätä ilman ilman, että nami on koko ajan Pulmun nenän edessä. Välillä yritin pidentää kestoa seisomisessa ennen palkkaamista, mutta helpolla kävi niin, että Pulmu ei malttanut pysyä aloillaan vaan otti pari askelta eteenpäin. Eli kotiläksyjä luvassa...

2) Perusasennon harjoittelu. Tätä ollaan nyt treenattu kotona ahkerasti, lyhyitä toistoja aamulla ja illalla. Harjoitus on alkanut tuottaa tulosta, sillä vihdoin Pulmu tunnistaa käskyn ja tulee sivulle sen kuultuaan. Välillä paikka on ihan väärä (!), mutta asiassa on kuitenkin tapahtunut selvää edistystä. Tänään perusasennon treenaaminen tokotunnilla oli poikkeuksellisen hauskaa, sillä Pulmu oli aiheesta tosi innoissaan ja malttamattomana meni ihan väärään paikkaan. Kerran Pulmu muun muassa meni taakseni istumaan ja istui siellä kuin tatti samalla kun itse nauroin katketakseni! On hän niin ihana ja yritteliäs!! Näin merkillisestä suorituksesta en tietenkään palkinnut Pulmua, vaan muistutin oikean paikan sijainnista ja palkkasin, kun hän istui vieressäni. 

3) Seuraaminen. Sain vähän noottia, että otan liian useita askelia. Alkuvaiheessa olisi parempi ottaa vain yksi askel ja houkutella koiraa vieressä. Tein työtä käskettynä ja homma alkoi luistaa tosi hyvin! Pulmu oli aivan innoissaan! Tämäpä superhelppo tapa ansaita nami! Nyt vaan täytyy alkaa nostaa namikättä irti Pulmun kuonosta ja päästä eroon "namilla imuttamisesta". :)

4) Saimme ohjeita etäpalkkaamisesta. Voi herttinen! Tämä kuulostaa tosi vaikealta. Kotiläksyjä, kotiläksyjä...

5) Lopussa treenailimme odottamista istumisasennossa. Tämä meni yllättävän hyvin. Pulmu istui, otin pari askelta poispäin - palasin takaisin joko Pulmun viereen tai eteen ja palkkasin. Tätä toistin useaan otteeseen ja ihme kyllä sarjan aikana tapahtui vain pari herpaantumista, vaikka oltiin jo tunnin loppupuolella... Kotiläksynä alamme ottaa enemmän kestoa näihin odotuksiin. 

Tokotreenit Kompassissa ovat kyllä mukava tapa aloittaa viikonloppu. Nyt me molemmat olemme kyllä ansainneet laiskan perjantai-illan! :)





torstai 9. toukokuuta 2013

Hakutreenit Olarissa

Tänään oli vuorossa Uudenmaan pihakoirajaoston aluetoimintaa ja aiheena hakutreenit. Oli mielenkiintoista päästä koittamaan ihmishakua toiseen kertaan. Viime kerralla hakua kokeiltiin talvisessa metsässä Luukissa ja nyt maastona oli keväinen, linnun laulua ja hajuja täynnä oleva metsä Olarissa. Vähän lisähaastetta treeneihin! :) Pihakoiria oli paikalla peräti 9! 

Hakutreenit tehtiin samalla kuviolla kuin viimeksi. Viidessä ennalta sovitussa piilossa lymyili maalimiehiä odottamassa karvaista pelastajaansa. Kun koira löysi maalimiehen, palkittiin koira ruhtinaallisesti herkuilla. Jotta alue ei olisi ollut liian täynnä ihmisen hajua, juoksi maalimies maastopoteroonsa vasta, kun koira oli löytänyt edellisen maalimiehen ja oli tämän palkattavana.

Pulmu oli tuttuun tapaansa megainnoissaan actionista eikä olisi pysynyt nahoissaan. Pulmu lähti innolla metsään Ossi perässään. En tiedä oliko Pulmulla oikeasti mitään vainua kuonossaan vai millä logiikalla hän painui maalimiesten jäljille. Vauhti ja sählinki oli kova, mutta yllättävän hyvin ja muutaman kiertoreitin kautta Pulmu löysi maalimiehet. Kun tarpeeksi kovaa sinkoilee liinan päässä niin on suuremmat todennäköisyydet havaita metsässä piileskeleviä tyyppejä... :) 

Vauhdikasta menoa. Kuva: Mari T.


Pulmu jäljen perässä. Kuva: Mari T.

Ensimmäinen maalimies löydetty. Kuva: Mari T.

Hakutreenien jälkeen mentiin vielä pihislauman kanssa viereiseen koirapuistoon. Oli upea, aurinkoinen ilma ja koirat paahtoivat täysillä pitkin hiekkakenttää. Pulmu harrasti keppileikkejä Pikon kanssa, kiehnäsi Nooan kanssa, sähelsi pöydän alla koiralaumassa ja pääsi myös pöydän päälle Marin tutkittavaksi. Hampaiden tarkastaminen on tooooosi hyvää treeniä, sillä sitä tulee tehtyä ihan liian vähän (vaikka tarvetta harjoittelulle olisi). :)

Pulmu ja Piko saman kepin kimpussa.

Naurava pikakiituri

Olipa taas kerran kivat treenit! Koirapuistoilu treenien perään oli mainio bonus! Kiitos pihisjengille ja erityisesti Marille treenien organisoimisesta! Kiitos myös Marille kuvista! :)


keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Agilityn alkeita

Tänään Pulmu aloitti toden teolla agilityharrastuksen. Kyseessä on Koirakoulu Kompassin agilitypainotteinen pentukurssi, jonka ensimmäinen kerta oli jo pari viikkoa sitten ja silloin keskityttiin agilityssa tarvittavaan tottelevaisuuteen. Agility on Pulmun ja Ossin juttu ja itse olin paikan päällä katsojan roolissa. Olipas sekin hauskaa! :)

Ennen harjoitusten aloitusta Pulmu oli kentällä erityisen terhakkana ja energisenä - ja valmiina uusiin koitoksiin.

Koska saa aloittaa??

 Tänään tutustuttiin neljään asiaan: keppeihin, pöytään, putkeen ja perusesteeseen. Ensin harjoteltiin keppejä. Niitä oli 4 perätysten. Pulmu pujotteli keppejä namin perässä siten, että Ossi houkutteli Pulmua namilla ja kurssin opettaja piteli remmistä kiinni. Nou probleem! 

Vuorossa kepit.

Keppejä pujotellen.

Tämän jälkeen siirryttiin pöydän luokse. Pulmu hyppäsi pöydälle namin perässä ja pois sieltä. Tätä toistettiin muutamia kertoja ja käskysanakin liitettiin mukaan. Tämän jälkeen otettiin vähän kestoa pöydällä odottamiseen. Tämäkin meni mainiosti. Hyvä Pulmu!

Kolmantena oli vuorossa matala peruseste. Esteen toiselle puolelle vietiin nami ja Pentu ohjattiin esteen yli namipalkkion luokse. Tätäkin toistettiin muutamia kertoja hyvällä menestyksellä.  

Viimeisenä oli vuorossa putki. Tämä olikin vähän jännittävämpi haaste! Putki oli laitettu todella lyhyeksi helpottaamaan aloitusta. Tutustuminen putkeen tehtiin siten, että opettaja piti Pulmua putken suulla ja Ossi meni putken toiseen päähän kutsumaan Pulmua luokseen.  Aluksi Pulmu näytti vähän ihmettelevän putkea ja sen rahisevaa materiaalia. Pulmu meinasi pariin kertaan lähteä kiertämään putkea, mutta ponkaisi pian kuitenkin putken sisään ja ryntäsi Ossin luokse. Tätä harjoitusta toistettiin muutamia kertoja. Sen jälkeen putkea vähän pidennettiin ja lopuksi harjoiteltiin koiran lähettämistä putkeen. Ossi lähetti Pulmun putkeen ja samalla, kun Pulmu pinkoi putken sisällä putken toisessa päässä olevan namin luo, juoksi Ossi putken vierellä vastaanottamaan Pulmua ja kehumaan tätä vuolaasti. Tätäkin ehdittiin kertailla muutamaan otteeseen.

Ensimmäiset treenit menivät tosi kivasti! Tänään opittiin sopiva määrä uusia juttuja ja Pulmu suoriutui niistä hienosti. Katsojan vinkkelistä kaikkein kivointa oli nähdä riemu niin koiran kuin tämän ohjaajan silmissä. Kipinä on tainnut leimahtaa. :)



sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Pentutokoilua, osa 4

Tämän blogin kirjoittaja on vätystellyt viikonlopun, mutta tässä vihdoin fiiliksiä perjantain pentutoko-kurssilta. 

Perjantainen työpäivä oli rankka, joten oli erityisen mukavaa ponkaista viikonloppu käyntiin toko-kurssilla ja saada ajatukset ihan muualle. Matkasimme Konalaan julkisilla, joten käytimme useampia busseja ja junia meno-paluumatkan taittamiseen. Tämä oli ihan mukavaa vaihtelua, sillä emme taas pariin viikkoon olekaan Pulmun kanssa matkustaneet bussilla. Matkat menivät hienosti ja Pulmu käyttäytyi rauhallisesti, istuen ja haukotellen sylissäni. 

Kurssilla kertailimme vanhoja juttuja ja teimme muutamia uusia asioita:

1) Perusasennon treenausta. Pulmu tuli innokkaasti sivulle, mutta saimme vähän noottia siitä, että namihoukuttelusta pitäisi pikku hiljaa päästä eroon, jotta koira oppii yhdistämään käskyn häneltä vaadittuun asiaan. Eli treeniä, treeniä ja luottoa siihen, että kyllä Pulmu osaa ilman jatkuvaa auttamistakin (tai ei vielä osaa, mutta jos apuja ei vähennä niin oppiminen ei etene).

2) Teimme vähän myös katsekontaktijuttuja ja maahanmenoa sillä välin, kun opettaja kierteli kyselemässä muiden koirakkojen kuulumisia ja arvioimassa perusasennon hanskaamista.

3) Liikkeestä pysähtyminen (ja seisomaan jääminen). Tämä tuli uutena asiana ja aloimme opettelemaan sitä niin, että kävelemme pennun edessä takaperin ja houkuttelemme pentua namilla seuraamaan, kunnes yhtäkkiä pysäytämme kädellä koiran etenemisen ja palkkaamme pysähtymisestä (ja seisomaan jäämisestä). Namin kanssa tämä sujui ihan mukavasti, mutta uskon, että tämä tulee olemaan vielä vaikea pala purtavaksi pienelle ekstrovertti-Pulmuselle. Viikolla jatkan treenejä niin, että en palkkaa Pulmua ihan samantien, vaan "vaadin" sekunnin-parin kestoa seisomiseen. Seis-komento olisi myös tarkoitus ottaa mukaan pikku-hiljaa... Huomaan, että tämän liikkeen kohdalla on näyttelytreeneistä hyötyä, sillä mikäli emme olisi harjoitelleet seisomista, niin Pulmu istuisi välittömästi maahan pysäytyskehotuksen tultua.

4) Ruutu. Tämä on kuulemma vähän ylempien tasojen juttu, mutta pentukurssilla se otettiin mukaan leikin kautta. Kivaa! Ruutu on muutaman neliömetrin kokoinen alue (ainakin meidän kurssillamme), joka on rajattu maahan liinojen avulla. Neliön kärjet on merkattu merkkikartioilla. Koiran olisi tarkoitus mennä käskystä ruutuun. En tiedä tarkemmin tämän liikkeen ideaa, mutta ehkä se selvinnee minulle vielä. Olemme viikon aikana vähän treenailleet kosketusalustaa naksuttamalla (Pulmun koskettaessa kosketusalustaa, meidän tapauksessamme hiirimattoa, niin naksautan ja palkkaan). Vein tutun kosketusalustan ruudun keskelle ja jäin itse ruudun ulkopuolelle. Pulmu äkkäsi idean nopeasti ja kävi tökkäämässä kuonollaan ruudun keskelle sijoitettua kosketusalustaa, sai kehut ja palkan minulta ruudun ulkopuolelta. Tämä oli varsin hauskaa! Mitään käskyä meillä ei tähän vielä ole, lähinnä kyseessä on Pulmun mielestä ihan sairaan hauska ja helppo leikki. Nameja satelee, kun vaan kuonolla sohii oikeaan paikkaan! :)

5) Nouto-juttuja olen tehnyt kotosalla, mutta niitä ei tehty tunnilla. Meidän noutojuttumme on vähän hukassa. Olen yrittänyt aloittaa sitä niin, että kun Pulmu tökkää kuonollaan noutolelua niin naksutan ja palkkaan. Mutta sitä miten saisin Pulmu ottamaan lelun suuhunsa niin en tiedä. Täytynee vaan vaania naksuttimen kanssa oikeaa hetkeä... :)

Tämän viikon haaste: sivu-komennon oppiminen ja käsiapujen vähentäminen. 




keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Vappu Match Show

Vappupäivän sää oli täydellinen piknikille ja päätimme lähteä viettämään päivää Tuusulan Vappu Match Showhun. Myös Helsingissä olisi ollut mätsäri, mutta päätimme taktikoida ajankäyttöä ja lähteä merta edemmäs kalaan - jos siellä vaikka olisi vähemmän koiria ja siten nopeampi aikataulu. Miksi Match Showhun? Siksi, koska se on hyvää pennun sosiaalistamista ja harjoitusta tuleviin näyttelyihin. Erityisesti pöytäkäsittely on ollut viime aikoina huolenaiheenani ja tähän olisi hyvä saada paljon positiivisia kokemuksia ja harjoitusta muuallakin kuin kotioloissa. Siksi Match showhun...

Wappu-piknikillä kehän laidalla

Pulmu odottaa arvostelun alkamista

Match Shown idea on siinä, että eri luokkien (pienet pennut, isot pennut, isot koirat, veteraanit...) koirat arvostellaan ensin pareittain. "Parempi" koira saa punaisen nauhan ja "huonompi" sinisen. Kun koko ryhmä on käyty läpi arvostellaan kaikki punaisen nauhan saaneet yhtä aikaa ja niistä 4 parasta sijoittuu ja paras jatkaa BIS-kehään (Best in Show, jossa parhaat koirat kustakin luokasta). Samoin tehdään myös sinisen nauhan saaneille.

Pieniä pentuja oli reilu parikymmentä. Esiintyminen meni vähän niin ja näin. Maassa seisominen alkaa olla jo vähän helpompaa - joskin edelleen malttamatonta. Pulmu ei kertaakaan istunut alas! Pöytäkäsittely meni myös huomattavasti paremmin kuin pari viikkoa sitten ja Pulmu ei enää heittäytynyt nojaamaan minuun, vaan suostui jopa seisomaan (jonkinlaisessa asennossa). Hampaiden katsominen meni melko nätisti. :) Hankalin asia tällä kertaa oli liikkuminen. Pulmu oli ylikierroksilla nameista ja juoksi vauhdikkaasti etujalat suorina, asento vinossa ja  tuijotti namikättä intensiivisesti. Pulmu sai sinisen nauhan ja jack russel -kilpaparimme punaisen. Tuomari tuli kysyi minulta, että olemmeko aikeissa mennä "oikeisiin" näyttelyihin, johon vastasin, että kyllä se on suunnitelmissa. Hän sitten sanoi, että tällä hetkellä liikkeet menevät pilalle, kun Pulmu kärkkyy niin paljon nameja eikä keskity eteenpäin menemiseen. Hän kehotti, että olisi hyvä yrittää olla itse katsomasta koiraan (jolloin se ei etsi katsekontaktia) ja opettaa jokin käsky siihen, että lähdetään liikkumaan eteenpäin tai olla käyttämättä nameja (jolloin koira ei kyttää namikättä). Hmmm. Helpommin sanottu kuin tehty! Päätin kuitenkin koittaa näitä neuvoja sinisten kehässä.

Pulmu ottaa lunkisti ja katsoo miten muut esiintyvät

Sinisten kehässä jätin namut taskuun ja yritin tsempata Pulmua kehässä ilman niitä. Tietysti seisotuksessa annoin nameja hyvästä suorituksesta, mutta liikkuessa en niitä juuri jaellut. Tämä toimi paljon paremmin. Pulmun nenä oli tällä kertaa useammin maassa, mutta kun sain hänet liikkumaan, niin liike oli tasaisempaa ja suuntautui eteenpäin. Jes! Niin siinä sitten kävi, että Pulmu voitti sinisten kehän, koska esiintyi niin paljon paremmin kuin aikaisemmin.

Sinisten kehässä tuomarin silmien alla

Päivästä tulikin ennakoitua pidempi, sillä "jouduimme" jäämään vielä BIS-kehään. (Se siitä aikataktikoinnista, mutta olihan tämä nyt superjännää ja hienoa!) Best in Show- kesässä vastassamme oli 9 muuta kaikenkarvaista koiraa: 3 pentua, 4 aikuista ja 2 veteraania. Pulmu alkoi olla jo melko väsynyt eikä olisi jaksanut enää keskittyä varsinkaan kehän ympäri juoksemiseen. Loppujen lopuksi sijoituimme BIS-ryhmän kahdesanneksi - ei hullummin! Upeaa Pulmu!!

Best in Show -kehässä
Best in Show -kehä: 8. sija

Päivän anti oli mahtava! Saimme paljon hyvää treeniä virallisia koitoksia varten. Kaikkein tärkeimpänä pidän sitä, että Pulmu oppisi rauhoittumaan tällaisissa tilanteissa, kun ympärillä vilisee ja haukkuu koiria. Tänään saimme hyvää kokemusta taas yhdestä tällaisesta tilanteesta. :) Katse kohti uusia näyttelyitä - epävirallisia ja virallisia.

Väsynyt koira kotona saaliinsa kanssa