lauantai 25. toukokuuta 2013

Munkinpuiston Match Show

Lähdimme harjoittelemaan koiranäyttelyssä esiintymistä Helsingin Palveluskoiraharrastajat ry:n järjestämään Match Show -tapahtumaan Helsingin Munkinpuistoon. Match Show on epävirallinen ja leikkimielinen koiranäyttelytapahtuma, jonka aakkosia olen aiemmin avannut täällä

Matkasimme paikan päälle julkisilla ja olisin kuvitellut, että juna- ja bussimatkailu olisi vähän väsyttänyt pentua, mutta mitä vielä! Saavuttuamme puistoon, Pulmu puhkui intoa ja riekkumismieltä. Teimme vielä kävelylenkin puiston laitamilla ennen kuin asetuimme kehämme laidalle odottamaan pienten pentujen arvostelun alkamista. Pulmu käytti odotusajan leikkimiseen ja kieriskeli ympäriinsä nurmikolla voikukkien keskellä. Olisi ehkä pitänyt ymmärtää pakottaa Pulmu lopettamaan leikkinsä ja rauhoittumaan vaikka väkisin. Mutta enhän minä ymmärtänyt ja annoin pennun kieriä pitkässä ruohikossa sydämensä kyllyydestä...

Viimeksi kävimme mätsärissä vappuna ja silloinkin meillä oli vähän ongelmia Pulmun riehakkaan liikkumistyylin kanssa. Nyt vapun ongelmat tuntuivat naurettavilta, sillä tänään koko homma meni ihan läskiksi. Pulmu veti hullun tavalla muiden koirien perään, pois kehästä tai jäi haistelemaan ruohikkoa. En tiedä sainko montaa kaunista askelta Pulmusta esille, mutta sen tiedän, että hihnakäden iho oli koetuksella, kun näyttelyhihna pureutui kämmeneeni yhä uudestaan ja uudestaan koiran vetäessä naru pinkeänä. Miksi näin? Minulla on neljä hypoteesia tälle sankarimaiselle käyttäytymiselle:
1) Pitkä ja rehevä nurmikenttä oli omiaan villitsemään Pulmua
2) Kivipiiran teho on voimakas ja ilman sitä on Pulmun houkutteleminen tällaisessa häiriötilanteessa liki mahdotonta
3) Pulmu ei ollut rauhoittunut kevythäkissä ennen kehään menoa, koska meillä ei ollut häkkiä matkassa
4) Pulmu on pihakoiran pentu - erittäin vilkas ja ulospäinsuuntautunut sellainen

Entäs sitten se pöydällä tutkittavana oleminen, mitä olemme todella paljon harjoitelleet kotona.  Hyvin toistuvasta pöytäkäytöksestä ei ollut rippeitäkään jäljellä. Pulmu muuttui taas veteläksi lipeäkalaksi, kun nostin hänet pöydälle. Miksi? Ei Pulmu tuomaria pelännyt vaan päin vastoin jakeli suukkoja tälle, mutta silti pöydällä kaikki ryhti tuntuu katoavan ja kiemurteluvaihde alkaa. Sain ohjeita tuomarilta ja lopulta sain vähän aikaa pidettyä Pulmun seisomassa pitämällä kevyesti vatsan alta kiinni. Hampaiden tutkiminen sujui lopulta melko hyvin. 

Kilpakumppanimme oli vahvasti valeraskaana ollut Kiinan harjakoira. Valeraskaus ilmeisesti vaikutti todella vahvasti koiran esiintymiseen, sillä me saimme punaisen nauhan...

Punaisten loppukehässä pentuja oli vain neljä, sillä kaiken kaikkiaan pieniä pentuja osallistui mätsäriin vain seitsemän...  Punaisten kehässä tuomari pyysi kaikkia koiria vielä liikkumaan kehän ympäri ja tämä meni vähintään yhtä kehnosti kuin aiemmalla kierroksellakin. Vetämistä, vetämistä, vetämistä ja ajoittaista kahdella jalalla loikkimista silloin, kun Pulmu huomasi handerinsa olemassaolon. Huh! Aiemmin meidän vahvuutemme on ollut maassa seisominen, mutta nyt ei siitäkään ollut tulla mitään, sillä kaikkialla muualla oli jotain paljon minua kiinnostavampaa. Sijoituimme neljänneksi (viimeisiksi) ja saimme kauniin rusetin ja pokaalin sekä Royal Caninin herkkunäytteitä. Tuntui nololta saada noin komeat pystit tuollaisella esiintymisellä, mutta toisaalta ei ole meidän vikamme, että tämän päivän mätsäriin oli ilmoittautunut niin vähän pentuja. Täytyy myös tässä kohden muistella tuomarin kommentteja, joiden mukaan pentumainen käytös kuuluu asiaan eikä siitä kannata huolestua. :)

Kuten siskoni kommentoi tämän päiväistä, "kokemus se on huonokin kokemus". Tämä on aivan totta. Tämänpäiväinen oli todella hyvää harjoitusta ja nyt tiedän tasan tarkkaan missä kehitysvaiheessa olemme. Seuraavaan koiranäyttelyyn on kolme viikkoa ja kyseessä on Pulmun ensimmäinen virallinen koiranäyttely. Voi ei!! Tällä hetkellä en ole kovin innoissani lähdössä kehään. Kolmessa viikossa mieli ehtii tosin vielä muuttua(?). :)

Pulmu ja pokaali. Taitaa koiraakin vähän nolottaa, kun sai noin kiiltävät pytingit palkkana sankarimaisesta säheltämisestä.



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti