Vauhtiviikonloppu maalla

Olohuoneessamme makaa pieni väsynyt pihakoira, joka käy välillä latkimassa vettä ja vetäytyy sitten taas vuoteeseensa. Takana on reipastakin railakkaampi täsmäisku maalle, kaikenkarvaisten koirien pariin...

Olimme (jo muutama kuukausi takaperin) ilmoittautuneet Pihakoirayhdistyksen järjestämään koirakuvaukseen, joka järjestettiin Vahdolla. Yhteinen tuokio valokuvaaja Riikka Ala-Hulkon kanssa sujui mahtavasti. Näin jo hieman maistiaisia kuvauspäivän annista ja tulemme saamaan todella upeita, iloisia, leikkisiä ja raikkaita kuvia pienestä, puolivuotiaasta pihiksestämme! Tuskin maltan odottaa virallisia kuvia... 

Kuvauspäivän aikana järjestettiin myös pihakoiratreffit Vahdolla. Ainakin Pulmun kohdalla treffit tulivat tarpeeseen, sillä ilman tätä väsytystekniikkaa, Pulmua tuskin olisi saanut helpolla osumaan valokuvaajan kameraan... 

Keppileikkejä Jandan kanssa Vahdon pihakoiratreffeillä.

Valokuvauksen jälkeen lähdimme parin välietapin kautta äitini luokse. Pulmu tunnistaa jo pihan ja ryntää heti portaille ulko-oven eteen, sillä hän muistaa, että maalaistalossa piilee monen monta shelttiä, joista yksi on erityisen rakas painikumppani. Sara! <3

Sara ja Pulmu juoksivat illan aikana moneen otteeseen takapihalla toistensa perässä. Sisällä otettiin painimatseja ja kähistiin onnellisina. Välillä saatiin hepulikohtauksia ja juostiin ympäri taloa. Nukkumaan Pulmu ei olisi millään malttanut mennä, ja lopulta hänet pakotettiin luovuttamaan ja vietiin ylös nukkumaan. Aamulla meininki jatkui samanlaisena siitä mihin se oli illalla päättynyt. Aamupalatkin jäivät (Pulmun osalta) syömättä, sillä eihän sitä nyt voi haaskata aikaa mässytykseen, kun on tarjolla koirakavereita! 

Lähdimme heti aamusta nauttimaan kevään vehreydestä metsälenkille. Aluksi Pulmu seurasi Saraa kuin hai laivaa, mutta vähän ajan kuluttua malttoi jo alkaa nauttimaan luonnon hajuista ja metsän äänistä. Metsä oli kauneimmillaan ja valkovuokkoja täynnä. Me tomppelit olimme tietysti jättäneet kameran kotiin... 

Metsälenkin jälkeen pakotimme Pulmun päikkäreille. Sitten lähdimmekin naapuriin tutustumaan Irlanninsetteri-Viliin. Pulmua ja Saraa vähän jännitti ensi alkuun. Sara piileskeli auton takaluukussa ja Pulmu turvautui ihmisten jalkojen suojaan. Annoimme koirien tarkkailla toisiaan vähän etäämmältä. 

Pulmua vähän jännittää...

Sara seurasi tilannetta auton takaluukusta.

Kävimme kiertelemässä paikkoja ja Pulmukin sai ensikontaktinsa hevosiin! Hevostarhojen luona Vilikin alkoi Pulmun ja Saran silmissä näyttää vähemmän suurelta ja uteliaisuus uutta koirakaveria kohtaan alkoi voittamaan... Vähitellen yhteinen sävelkin alkoi löytyä. 

H-E-V-O-N-E-N!!

Jos mä kuitenkin vähän haistaisin tuota suurta ja mahtavaa...

Pian kolmikko kirmasi jo pitkin sänkipeltoa ja jahtasi toisiaan. Melkoista juoksutreeniä!!

Vauhdin hurmaa

Pihakoira jaksaa ja jaksaa...

Naapurista palattuamme Pulmu alkoi näyttää jo lopen uupuneelta, vaikka ei vieläkään olisi malttanut lopettaa leikkejä. Päätimme pakata pienen pihiksen autoon ja suunnata takaisin Espooseen. Tänään täällä on rauha maassa, enkä ihmettelisi jos Pulmu nukkuisi vielä koko huomisenkin... 

Tämän parempaa viikonloppua ei voisi ollakkaan. Kauniin vihreä ja kukkea kevät - ja koirilla tilaa temmeltää. Haluan pian taas takaisin maalle... <3