Hyvä fiilis!

Olen rypenyt treenimasennuksessa viikon verran. En ole tiennyt mitä pitäisi treenata. Toko-leiristä jäi toko-masennus päälle ja siellä heräsi epäilys siitä josko se kuitenkaan on meidän lajimme. Näissä fiiliksissä päätin, että pidämme Pulmun kanssa vähän toko-taukoa. (Ja miksi pitäisi aina treenata? No siksi, kun se on tähän saakka ollut huisin hauskaa koiran kanssa yhdessä tekemistä.)

Tänään lähdimme Virikkeeseen Hillitty ja hallittu -kurssin ensimmäiselle tunnille. Kurssin olin varannut jo kesällä. Kurssin ensimmäinen tunti oli jaettu kahteen puolituntiseen, joissa kummassakin oli oleva kaksi koirakkoa. Meidän koirakkokaverimme oli kuitenkin estynyt saapumaan paikalle, joten saimme Pulmun kanssa mainion yksäri-tunnin Mariannen ohjauksessa. Ja kivaa oli! :)

Kurssin aiheena on opettaa koiraa rauhoittumaan. Kuulostaa helpolta, mutta Pulmun tuntien tämä on paljon haastavampi nakki kuin monet toko-liikkeet! :D Tänään naksuttelimme, kun koira kävi alustalle makaamaan ja harjoittelimme (namista) luopumista. Pulmu oli kovin kärsimätön ja jos hän ei heti ymmärtänyt mitä odotin, niin jo alkoi vinkuminen ja itku. Saimme kuitenkin useita hyviä onnistumisia. Luopumiset menivät helpommin. Jotain on jäänyt päähän pentukurssilta, vaikka tuntuu että siitä on hurjan paljon aikaa...

Huomasin tänään itsestäni, että olen vähän kömpelö naksuttelija. Olen mielestäni hyvä kehumaan koiraani, mutta naksun kanssa olen usein jäljessä (tai unohdan kokonaan naksauttaa!). Tästä lähtien tulen käyttämään naksutinta enemmän treenatessamme. Namihoukuttelun sijaan yritän pyrkiä enemmän siihen, että koira keksii itse ja palkkaan naksuttimen ja namin avulla. Olenhan minä tätä aiemminkin miettinyt, mutta nyt toko-leirin jälkimainingeissa olen tajunnut, että olen mennyt liikaa namihoukuttelujen avulla. Sehän on se helpompi keino päästä alkuun. Pulmu on nokkela koira, joten on molempien etu, että siirrymme klassisesta ehdollistumisesta operanttiin ehdollistumiseen. (Ja kyllä, olen viime aikoina lueskellut Tommy Wirénin oppeja.)

Kenties tuo toko-leirin jälkeinen treenimasennus on ollut hyvästä, sillä nyt ajatukseni ovat kirkkaammaat ja fiilis hyvä! (Pidämme silti edelleen pientä hajurakoa tokoon, kunnes aika on kypsä jatkaa harjoituksia.) Siihen saakka, hillittyä ja hallittua... :)

TOKO-leirillä

Osallistuimme tänä viikonloppuna Pulmun kanssa HSKH:n eli Hakunilan Seudun Koiraharrastajat ry:n TOKO-leirille, joka järjestettiin Kunkkulan koirakeskuksessa Hartolassa. Tätä leiriä olin odottanut koko kesän, sillä kyseinen seura vaikuttaa todella hyvältä ja aktiiviselta tokoa kouluttavalta taholta. 

Leiri alkoi perjantai-iltana pitkän linjan tokoharrastajan, Oili Huotarin luennolla.  Luennon sanatarkka aihe karkasi minulta ohi, mutta liittyi vahvasti siihen, että miten pennusta koulitaan mestari. Luennon aihepiiri meni välillä osaltani ohi hilseen, sillä se oli niin vahvasti kilpailuorientoitunut. Toisaalta luento oli mitä mainioin, sillä Huotari oli ihanan rehellinen ja avoin - ja kertoi omista virheistään ja vaikeuksistaan. Mielestäni luennon tärkein viesti oli siinä, että pentujen tulisi antaa olla pentuja ja pentujen tärkein "työ" on leikkiminen. Tämä oli hyvä muistutus ja herätti taas kerran ajatuksen siitä, että olenko treenannut Pulmun kanssa liikaa. Paljonhan olemme jo ehtineet tehdä, mutta lähes poikkeuksetta aina fiilis treeneissä on ollut se, että treenit ovat olleet hauskoja ja kepeitä - sekä meidän suhdettamme kehittävää yhteispuuhastelua. Oilin luento ei jättänyt ketään kylmäksi ja kysymyksiä kuultiin useita.

Yö Kunkkulassa meni melko mukavasti, joskin aamulla Pulmu alkoi käyttäytyä levottomasti käytäviltä kantautuvien koirien äänien vuoksi. Lauantai-aamupäivällä ehdin seurata kisaavien ryhmässä olevien treenejä hyvän aikaa. Jokainen heistä treenasi puoli tuntia kouluttajan ohjauksessa, muiden seuratessa treenejä. Kunkin koirakon treenit olivat kovin erilaisia, sillä jokainen sai keskittyä itse ennalta valitsemaansa aiheeseen yksityisohjauksessa. Nurmikentällä nähtiin upeita ruutuun menoja, esimerkillistä kontaktia ja kapuloiden noutoja. Wau!

Ruudussa lekottelua.

Kilpailevien koirakoiden treenien seuraamista.

Me aloittelevat koirakot treenasimme aamupäivällä 2 x 45 minuuttia eri kouluttajien ohjauksessa. Ensimmäisen puolikkaan aikana keskityttiin perusasentoon, kontaktiin ja seuraamiseen. Jälkimmäisellä treenattiin jääviä liikkeitä eli paloja liikkeestä maahanmenosta ja liikkeestä pysähtymisestä. Erityisesti jälkimmäisessä liikkeitä oli paloiteltu voimakkaasti ja opin uusia ja mielenkiintoisia tapoja opettaa näitä liikkeitä. Jälkimmäisen puolikkaan aikana Pulmu oli jo selvästi väsyneempi ja treeninamien tasoa oli nostettava vireystason alenemisen myötä. Aamupäivätreenien jälkeen Pulmu olikin kypsää käyrää kunnon päikkäreille. Itsekin olin aivan uupunut ja kaikkeni antanut...

Aamun treenien jälkeen...

Lounaan jälkeen lähdin taas seuraamaan kilpailevien treenejä. Samalla jännitin, että mitähän meidän iltapäivätreeneistä voisi tulla... Olisiko Pulmu ehtinyt levätä tarpeeksi? Iltapäivällä meillä oli luvassa toinen setti 2 x 45 minuutin treenejä uusien kouluttajien ohjauksessa. Pulmu oli levännyt ja melko virkeä, mutta ei kovin vastaanottavainen toiselle treenikerralle. Onneksemme iltapäivätreenit olivat eriluontoiset ja sisälsivät vähemmän toistotyyppistä tekemistä. 

Ensimmäisen kolmen vartin aikana kukin teki vuorollaan luoksetuloja. Ne menivät hyvin, sillä sain Pulmun istumaan ja odottamaan samalla, kun kävelin n. 10 metrin päähän. (Aiemmissa treeneissä Pulmu ei ole pystynyt odottamaan, vaan kouluttaja on pitänyt hihnasta kiinni ja remmi on kiristynyt.)  Luoksetuloa oli ripeä ja iloinen. Sain tosin ekalla kerralla noottia siitä, että poistumiseni koiran luota oli kamalaa katsottavaa ja näytin siltä kuin olisin pelännyt jonkun hyökkäävän kimppuuni. (No tokihan jännitin ihan sairaasti, että pystyykö Pulmu odottamaan.) Sain neuvoja, että pitää hengittää normaalisti (tai ylipäätään hengittää) ja kävellä luonnollisesti. Toinen kerta meni jo paljon paremmin ja keskityin hengittämiseen. :D Luoksetulojen jälkeen treenasimme kiertämistä. Kiertämisen avulla voidaan alkaa opettamaan liikkeestä pysähtymistä ilman, että tavalliset luoksetulotreenit kärsivät inflaatiota. Toisessa kolmevarttisessa treenasimme luoksepäästävyyttä (vaikeaa!) ja paikka-makuuta (kivaa!). Lisäksi Marko antoi kullekin koirakolle opetusta leikkimiseen. Kyllä - meidän täytyy opetella leikkimään paremmin. Pulmu leikki Markon kanssa paljon riehakkaammin kuin minun kanssani. :)

Pulmu seuraa treenejä.

Pihakoira nauttii auringosta.

Iltapäivätreenien jälkeen Pulmu oli väsynyt. Niin olin minäkin. Päätimme lähteä Jennin ja Hepun (ihastuttava russeli-poika) kanssa läheiselle niitylle, jossa koirat saisivat temmeltää hetken vapaana. Pienet juoksumittelöt ja painimatsit tekivät koirille todella hyvää päivän kurinalaisen (?) käyttäytymisen jälkeen. 

Hepun kanssa painimassa.

Seuraava yö nukuttiin vielä paremmin kuin ensimmäinen. Pulmu oli onnellinen, kun sai taas köllötellä sängyssä ja makuupussissani. Niin olin minäkin. Mikäs tuon kivempaa kuin kainalossa tuhiseva pihakoira. :)

Aamulla oli taas vuorossa kilpailevien treenien seuraamista. Aamupäivällä oli myös meidän viimeiset treenimme. Luvassa oli 2 x 30 minuutin treenit. Ensimmäisen aikana kukin koirakko sai treenata "omaa ongelmaa" kouluttajan yksityisohjauksessa. Minä päätin treenata kaukoja, sillä niissä meillä on probleemana se, että Pulmu alkaa hivuttautua eteenpäin luokseni. Kokeilimme takapalkkaa, mutta se ei tuonut apua ongelmaan. Lopulta päädyimme siihen, että olen edennyt liian nopeasti. Olen tehnyt motoriikkajumppaa namien avulla siten, että Pulmu oppisi oikeat liikeradat. En kuitenkaan ole tehnyt motoriikkajumppaa ilman namia - tai harventamalla palkkausten väliä. Näin ollen Pulmu ei ilmeisesti olekaan oppinyt oikeita ratoja, mikä näkyy heti kaukoissa... Eli back to basics ja pikku hiljaa kohti kaukokäskyjä...

Aamun toisen puolikkaan aikana teimme eräänlaista temppurataa. Radalla tehtiin sarjassa koiran tutkiminen (tuomari tsekkaa kokeen alussa onko nartulla juoksu jne), seuraaminen, patoutettu luoksetulo ja ruutuun lähetys. Tämä oli mainio ja tehokas opetustuokio ja muistutti siitä, että tokon treenaamisen ei ole pakko olla"tylsää" hinkkausta ja toistoa. Tämä ideologia pitäisi muistaa tuoda myös kotiolohuoneeseen. Lopuksi pidettiin epävirallinen loppukoe, jossa kaikki aloittelevat koirakot seuruuttivat koiriaan piirissä ja noudattivat liikkeenohjaajan määräyksiä (seis, liike seis, maahan, täyskäännös). Yksi koirakko kerrallaan tippui pelistä pois ja se koirakko kuka oli nopein liikkurin ohjeiden noudattamisessa voitti skaban. Voitto meni Hepulle ja Jennille. Hienoa!! Tämä pieni kilpailu oli hauska päätös onnistuneille treeneille ja hyvälle leirille. 

Lounaan, loppusanojen ja loppusiivouksen jälkeen leiri saatiin päätökseen ja edessä oli kotiinlähtö. Viikonloppu oli antoisa ja sain mukavia uusia tuttavuuksia. Leiri oli myös yllättäviä ajatuksia herättävä. Aloin viikonlopun aikana pohtimaan josko toko on kuitenkaan se "meidän lajimme". Tähän asti olen haaveillut alokas- ja avoimen luokan toko-kokeisiin osallistumisesta, mutta nyt nähtyäni (lähinnä voittaja- ja EVL-luokissa) kilpailevien harjoituksia - haaveeni alkoivat horjua. Onko minusta harjoittelemaan niin kurinalaisesti? (Ei ole.) Haluanko treenata kisoihin tähdäten? (En tiedä.) Onko sen tyyppinen treenaaminen tarpeeksi kivaa ja hauskaa? (Varmasti on, sillä kaikkihan on itsestä kiinni. Pitäisi olla, sillä eihän siinä muuten mitään järkeä ole.) Miksi sitten pitäisi pyrkiä kilpailemaan? (Hyvä kysymys, en tiedä.) Alokas-kokeeseen olisi mahtava päästä, mutta sinne meillä ei ole mikään kiire. Ylemmistä luokista ja menestyksestä en haaveile (tai en ainakaan enää tämän viikonlopun jälkeen). Haluan, että meillä Pulmun kanssa tekeminen pysyy mukavana pikku-puuhasteluna siten, että treenejä tehdään positiivisesti ja pakottamatta.

Tulevaisuus näyttänee, että missä seurassa meidän on hyvä harjoitella vai onko seuraan kuuluminen ylipäätään meidän juttumme. Aiemmin ajattelin, että johonkin seuraan olisi ehdottoman pakko päästä, mutta nyt en ole siitäkään enää varma. Tärkeintä lienee olla herkkä ja luottaa itseensä. Katsotaan mihin se kantaa. Ehkäpä me edelleen jatkamme tokoilua omalla hassulla tavallamme. Olohuone-treenaileminenkin on tosi kivaa! :) Ei tässä mitään luovuttamassa olla, mutta toisinaan pieni fokusointi ja pohdiskelu on ihan tervettä. :)

Kiitos HSKH:lle antoisasta leiriviikonlopusta! Erityiskiitokset Hepulle hyvästä painiseurasta (t. Pulmu) ja Jennille vertaistuesta!

Pihispatikka Evolla

Edellisviikonloppuna järjestettiin Evolla pihakoirayhdistyksen patikointiretki. Evolta oli vuokrattu tukikohdaksi Latvatuvan eräkämppä saunoineen ja tarkoituksena oli patikoida sekä lauantaina että sunnuntaina kämpän läheisyydessä.

Pihispatikka starttasi kokoontumalla Latvatuvan eräkämpälle lauantaina puolelta päivin. Olimme Ossin kanssa mukana tämän tapahtuman järjestämisessä ja kuten kunnon hulivili-järjestäjien tapaan kuuluu - eksyimme kartalta lähestyessämme mökkiä ja 20 minuutin ylimääräisen kiertoajelun jälkeen saavuimme kokoontumispaikalle liki viimeisinä. Latvatuvalla syötiin vähän eväitä, jaettiin koirille näyteruokia, kerrattiin yleiset pelisäännöt ja tehtiin pieni tutustumiskierros osallistujien kesken. Mukana oli 13 pihakoiraa, terrieri ja 14 ihmistä. Sopivan kokoinen porukka metsässä liikkumista ajatellen.

Lauantai oli kaunis ja ihanteellinen ulkoiluun. Reitti kiemurteli metsäpolkuja pitkin ja välillä matkaa taitettiin hiekkatiellä. Matkaa patikalle kertyi n. 17 kilometriä, mutta sen taittaminen sujui helposti ja vaivatta. Pieni takapakki oli se, että karttaan merkitty laavu oli merkitty virheellisesti väärälle puolelle järveä ja jäimme näin ollen ilman kunnon taukopaikkaa. 

 

Patikan päätteksi grillailimme ja nautimme illasta Latvatuvalla. Osa retkijoukosta osallistui vain lauantain patikkaan ja lähti grillailujen ja pannukahvien jälkeen kotikonnuilleen. Iso joukko jäi nauttimaan saunasta ja yöpymään Evolle.  Sauna oli ääriä myöten täynnä ja osoitti, että lauteet kestävät hyvin 10 ihmisen ja parin pihakoiran painoa. :) Järvivedestä en voi sanoa muuta, kuin että se oli kylmää.... Erittäin kylmää.

Saunan päätteksi turisimme kirkkaan tähtitaivaan alla ja nautimme nuotion leiskusta. Tämän päivän päätteksi unikin maistui teltassa hyvin.

Sunnuntai oli harmaampi päivä. Nautimme rauhalliseen tahtiin aamupalaa ja päätimme myös lämmittää aamusaunan. Saunominen teki hyvää telttayön jäykistämälle kropalle. Puolelta päivin alkoi sataa. Meidän porukkamme (minä, Ossi ja Pulmu) lähti tässä kohdin ajelemaan kohti Lempäälää ja kummitytön 2-vuotissynttäreitä. Sisukas 5 ihmisen ja 7 koiran koiran porukka lähti vielä kiertämään sunnuntain lenkkiä sateeseen...

Viikonloppu oli todella onnistunut ja jälkipuinti osoitti tämän olleen mielekkääksi koettu ja mukava viikonlopputapahtuma. Itselleni tämän oli yksi kiistatta kesän mukavimmista viikonlopuista! Uskoisin, että tästä tulee jäämään perinne pihisyhdistyksen jokavuotiseen toimintaan.Tänä vuonna Evo, ensi vuonna kenties jokin uusi kohde. :)