maanantai 18. toukokuuta 2015

Pentukoulussa, osa 1

Lauantain pentuleikkikoulussa kouluttaja kysyi meiltä, että olemmeko jo ilmoittautuneet pentukurssille. Minä tokaisin, että emme ole, koska Vappu on vielä niin kovin pieni. Kouluttaja ei kuunnellut mutinoitani, vaan rohkaisi meitä lähteämään kurssille, sillä hänen mielestään olisi turha odottaa ongelmien alkamista ja pentua olisi heti syytä alkaa kouluttamaan oikeilla menetelmillä. Tuon kuultuani päätin heti lähteä kurssille, sillä jotenkin olen ollut vähän eksyksissä Vapun koulutuksen kanssa.

Tähän mennessä olemme tehneet kotona joitain luoksetuloharjoituksia (toinen kutsuu n. 5-10 metrin päästä). Olemme yrittäneet liikkua jonkun verran luonnossa vapaana, jolloin koiraa palkataan, kun se pysyy lähellä. Sen lisäksi olen kerran tehnyt katsekontaktiharjoituksia (istun lattialla ja palkkaan koiraa, kun se vilkaisee minua) ja pari kertaa käsikosketustreeniä - lähinnä sen vuoksi, että oppisin vähän ymmärtämään Vapun palkkautuvuutta ja hoksottimia.

Tänään sitten lyöttäydyimme mukaan Koirakoulu Vision pentukouluun, joka on ollut jo hyvän aikaa käynnissä. Ostin meille kurssipaikan kolmelle viimeiselle kurssikerralle, koska olisi sekin parempi kuin ei mitään. Kurssin puitteet olivat pennulle upeat. Meitä oli tänään van kaksi koiraa ja koirat treenasivat yksitellen (toinen odotti autossa). Näin häiriö oli minimissään.

Aloitimme katsekontaktiharjoituksella. Aloitin kyykystä ja palkkasin, kun koira vilkaisi minua. Vappu hoksasi heti. Pian nousin jo seisomaan ja Vappu pysyi mukana. Sitten pääsinkin jo vähän liikuskelemaan ja palkkasin kun koira otti katsekontaktia. Pian pääsin jo liikkumaan niin, että koira hakeutuu vierelle katsekontaktiin. Ihan mieletön pieni 9,5-viikoinen pentu!

Toisessa treenisetissä harjoittelimme luoksetuloa. En aluksi meinannut ymmärtää mitä kouluttajamme hakee takaa, sillä tämä oli aivan uusi metodi meille. Luoksetulo-harjoitus aloitetaan ehdollistamalla koiraa luoksetulo-käskyyn. Aluksi siis koiralla annetaan luoksetulo-käskyä, kun koira on vieressä kontaktissa - ja palkataan heti perään. Kehusanat jätettiin pois ja palkattiin heti käskyn jälkeen. Tämä tuntui pöhelöltä! Ruokin koiraa ilman, että se teki mitään. Mutta ymmärsin lopulta pointin. Luoksetulo-käskystä alettiin tehdä yhtä ihanaa juttua, kuin naksusta. Naks ja nami, naks ja nami -periaatteella. Kun käskysanasta on tehty maailman paras juttu, niin pikkuhiljaa olisi tarkoitus alkaa tekemään minimaalisia luoksetuloja esim. remmilenkillä niin, että koira ottaa askeleen pari suuntaani. Siitä sitten eteenpäin harjoituksessa vähitellen etäisyyttä kasvattaen tai ympäristöjä vaihdellen. Tämä menetelmä kiinnostaa minua kovasti ja aiomme lähteä tälle tielle Vapun kanssa. (Voisikohan Pulmunkin kanssa vielä aloittaa alusta tällä menetelmällä?)

Pentukoulun aloitus oli mainio! Olin todella ylpeä Vapusta! Tyyppi otti lunkisti ja oli innoissaan tekemisen meiningistä. Nami upposi ja koira oli kuuliainen. Välillä pikkukoiralla meinasi palaa hermo, kun kuuntelin liian pitkään kouluttajan ohjeita. Tällöin Vappu purki turhautumistaan minuun hyppimällä vasten ja itkien - eikä juurikaan lähtenyt haahuilemaan. Ihmeellinen pentu! Tästä on hyvä jatkaa. Inspiraatio on syttynyt! Olen aivan liekeissä.


2 kommenttia:

  1. Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa! Muista, että Vappu on pieni vain hetken. Nauti siitä ajasta ja ota kaikki siitä ajasta myös irti! (Y)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kovin totta. Yritän nauttia joka hetkestä. Tällä hetkellä päivät ovat ainutlaatuisia. Toivottavasti muistan nämä päivät vielä ensi vuonnakin... <3

      Poista