Yksinolosta ja bussimatkailusta

Tänään pieni Vappunen on 8-viikkoinen ja kotiutunut viikossa perheeseemme mainiosti! Kulunut viikko on mennyt lupsakoissa merkeissä. Pulmu tosin on edelleen vähän järkyttynyt uudesta ystävästään (ja Lellivauva-tittelin menetyksestä), mutta päivä päivältä kaksikko leikkii ja painii yhä useammin ja pidempiä aikoja.

Takapihaltamme alkaa koivikko ja sen takana on metsä, niitty, lisää pieniä metsiä, toinen niitty ja järvi. Näillä huudeilla on paljon helpompi opetella ulkoilun alkeita vapaana kuin Pulmun pentuajan kerrostalomaisemissa. Niinpä olemme käyskennelleet pikkuruisia matkoja pienillä poluilla Vappu vapaana minua seuraillen. Emäntä antaa namia, kun koira pysyy lähellä. Ja Vapullehan ruoka maistuu. Samalla on aloiteltu luoksetuloharjoituksia. Niissäkin on päästy kivasti alkuun, koska koira ei vielä ymmärrä ympäröivän ympäristön houkutuksia ja namit ovat maailman ihmeellisin asia.

"Namia tänne heti!"

Kotoisilla poluilla

Siskoni kävi kylässä pienen poikansa kanssa. Tuo vaahtosammuttimen mittainen olikin kovin kiinnostava! Niin kiinnostava, että 1-vuotiasta pojankoltiaista alkoi välillä jännittämään, kun Vappu olisi halunnut heittäytyä vasten yhä uudestaan ja kokeilla teräviä naskalihampaitaan. Pienen automatkankin teimme yhtenä iltana. Vappu tykkäsi tuosta, koska häkissä oli kotoisaa pötkötellä vällyjen välissä. Muutoin olemme aloittaneet sosiaalistamisen melko rauhallisella tahdilla.

Yksinolemista on treenattu pitkin viikkoa lyhyistä harjoituksista parin tunnin yksin olemiseen. Emme vielä uskalla jättää koiria samaan huoneeseen, joten molemmat ovat omissa huoneissaan porttien takana ja näkevät toisensa niin halutessaan. Tänään oli ensimmäinen päivä, kun Vappu jäi yksin kotiin työpäivän ajaksi. Työpäiviä oli porrastettu (meikäläiselle viiden herätys, ah!) ja lisäksi Ossi kävi kesken työpäivän kotona (ihana Ossi!). Itse kukin selvisi päivästä. Vahinkoja tietysti sattui ja koiraa itketti välillä (Pulmukamerasta on tullut Vappukamera), mutta kenties ensi viikolla pärjäämme jo reippaammin.

Vappukamera

Illalla päätin, että on aika tutustua bussilla liikkumiseen. Lähimmälle bussipysäkille on n. 12 minuutin kävelymatka ja tämä tarjosi oivallisen remmilenkkeilyharjoituksen (ihan uutta Vapulle!). Remmissä oli kiva mennä ja matka eteni. Bussipysäkillä Vappua alkoi itkettämään ja tyyppi kiipesi syliini. Oliko syynä jännitys vai yllättävän kylmä tuuli? Bussissa pärjättiin ihan hyvin, joskin pientä koiraa vähän jännitti uusi paikka ja tilanne. Jälkeenpäin ajateltuna ehkä hieman liikaa uusia asioita samaan pakettiin – ulkoilu kävelytiellä, jossa liikennettä (Uutta!), ulkoilu remmissä (Uutta!) ja liikkuminen bussilla (Uutta!). Tämän vuoksi soitin Ossin hakemaan meitä bussimatkamme määränpäästä, jotta reissulle ei tullut ajallisesti liian pitkää kestoa. Paluumatka taitettiinkin autolla tutussa kevythäkissä. 

Mitäs kivaa seuraavaksi keksittäisiin? Huomenna ainakin nukutaan pitkään, eikös vaan Vappu? :)