Maanantaina tokoiltiin taas HSKP:n Toko 2 -kurssilla. Viime viikon katastrofi-tokoilu oli vielä vahvasti mielessä, mutta treeneihin oli silti lähdettävä. Uusi viikko, uudet kujeet. Ja uudet mahdollisuudet selvitä oman elämänsä sankareina. :)
Tällä kerralla koira oli yhteistyöhaluisempi. Korvat olivat enimmäkseen kuulolla ja käskyihin reagoitiin. Teimme pari hyvää toko-hyppyä ja ihan kivaa seuraamista käännöksillä. Saimme alulle uuden liikkeen, liikkeestä istumisen. Kaukojakin tehtiin lopuksi suurella innolla ja luoksepäästävyyttä uuden ihmisen kanssa.
Koiran käytös oli silti edelleen todella levotonta. Ikinä ei tiennyt milloin Pulmu yrittää singahtaa perusasennosta viereisen koiran luokse, toisin sanoen kiristyneen remmin päähän vetämään. Perusasennoista puuttui kesto niinkuin kaikesta muustakin tekemisestä. Heti, kun palkitsin hyvästä suorituksesta niin koira ampaisi muihin puuhiin. Nurmikko tuoksui ihanalta ja hiekkakentältä oli mukava napsia vanhoja nameja ja pupun papanoita. Kun kouluttaja tuli neuvomaan niin Pulmu alkoi säätämään. Koira ei siis pysynyt aloillaan millään. Pulmun puuhien seuraaminen oli kuin olisi katsonut hölmöä koiravideota pikakelauksella.
En tiedä mikä Pulmulla on, mutta tällä hetkellä meillä on suuria vaikeuksia keskittymisen ja luopumisen kanssa. Tilanne on ollut erityisen haastava jo 2 kuukautta ja toko-tuntien mittapuulla meininki on vain mennyt hullummaksi... Toivon, että tämä liittyisi juoksujen lähestymiseen, mutta voihan tämä olla myös esimerkiksi murrosikä, vol. 3. Yksi asia on selvillä - tokoilu ei tällä hetkellä ole mielekästä. Tuntuu turhauttavalta ja nololta, koska aiheena on tottelevaisuus ja meillä mennään jatkuvasti alamäkeen. Olen yrittänyt kovasti ja koira vain muuttuu hullunkurisemmaksi. Meillä on vielä yksi kerta kurssia jäljellä. Sen jälkeen pieni toko-breikki (osa 2) lienee paikallaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti