torstai 27. elokuuta 2015

Elokuun kuulumisia

Elokuu on ollut täynnä kauniita ja aurinkoisia päiviä. Koirat ovat viihtyneet pihalla köllöttelemässä. Vai pitäisikö sanoa koira? Siinä missä Pulmu on siniverinen sisäprinsessa - on Vappu ollut pennusta saakka todellinen outdoor-tyyppi. Vappu tykkää istuskella katetulla terassilla, maata nurmikolla ja kuunnella luonnon ääniä. Pulmu taas tykkää sängyssä laiskottelusta. Kuin yö ja päivä, tässäkin asiassa...

Pulmu
Vappu (5 kk)
Viimeisen kuukauden aikana hammaskeiju on kyläillyt meillä usein. Vapun toinen yläkulmuri sen sijaan oli tiukassa eikä lähtenyt omia aikojaan, vaikka viereen kasvoi jo hyvää vauhtia uusi hammas. Lähdimme eläinlääkäriin näyttämään tilannetta, kun uusi kulmahammas oli jo tulossa yli puolen välin. Eläinlääkärin tuomio oli, että "Tilanne on vielä mahdollista saada pelastettua." Uusi alakulmuri oli siis alkanut kasvamaan jo vinoon yläkerran rivistön ruuhkasta johtuen... Kulmahammas poistettiin seuraavana päivänä Univetin leikkaussalissa. Leikkaus meni hyvin, maitohampaan juuri oli suuri eikä luultavasti olisi omia aikojaan irronnut ihan heti. Leikkauksen jälkeen Ossi on ahkeroinut Vapun hampaiden kanssa ja suorittanut "oikomishoitoa" ja palloleikkejä eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti. Nyt hampaat näyttävät kauniilta ja mahtuvat suuhun oikeassa asennossa.

Vasemmalla Vappu (5 kk), oikealla painikaverinsa Pulmu
Koirien agilitykausi on korkattu. Pulmu ja Ossi ovat aloittaneet syys-talvikauden treenit sekä omatoimivuorolla, että ohjatussa ryhmäpaikassaan Helsingin agilityurheilijoissa. Vappukin aloitti HAU:n penturyhmässä, jossa tulevat agilitytoivot puuhailevat monenmoista kivaa, mm. leikkivät. :)

Vappu (5 kk)
Vappu (5 kk)
Minun ja Pulmusen rally-tokon alkeiskurssi loppui tällä viikolla. Kurssi oli todella hyvä (!), sillä kerrankin ehdittiin keskittyä huolella teoriaan, sääntöihin sekä alokas-luokan kylttikohtaisiin kommervenkkeihin. Onneksi päätin siis vielä kerran lähteä alkeiskurssille - kolmas kerta toden sanoi. :) Viimeisellä kurssikerralla teimme täysimittaisen ALO-radan. Se oli tuskainen taival... Pulmu menetti kiinnostuksensa tekemiseen jo ensimmäisen neljänneksen jälkeen. (Tässä tosin ei ole mitään uutta.) Sen jälkeen sain tehdä kaikkeni, että sain meitä hilattua kyltiltä toiselle. (Tai siltä ainakin tuntui...) Pointseja saatiin kasaan kuitenkin 81 pistettä. En ymmärrä miten se on mahdollista, koska omasta mielestäni (Nipo!) seuraaminen oli kammottavan väljää, nenä meni monasti maahan, välillä koira hyppäsi kuono käteen kiinni, koska havitteli namia. Pulmusta näki, että ajatukset olivat ihan muualla ja keskittyminen kovin vaikeaa. Pisteet eivät tosin olleet täysin realistiset, koska sääntöjen vastaisesti välillä palkkasin koiraa. Kouluttajien mukaan me olisimme valmiita kisaamaan alokas-luokkassa. Itse olen tyystin eri mieltä. (Nipo!) Pulmu kyllä osaa alokasluokan asiat, mutta motivointisektorillamme on pahoja puutteita. Tälläkin kurssilla olen joka viikko tuonut mukanani eri leluja ja yrittänyt löytää innostavaa palkkaa siinä onnistumatta. Siinä on tavoitteemme syyskaudelle, kun aloitamme vakiotreeniryhmässä. Miten innostaa Pulmua? Mikä olisi niin hyvä palkka, että levoton tuhkimo jaksaisi pysyä kiinnostuneena muutoinkin kuin kolmen kyltin verran... (Olisikohan sallittua laittaa Vappu treenitaskuun kurkkimaan radan ajaksi?) Jos en seuraavien kuukausien aikana edisty tässä asiassa niin kenties sitten (vihdoin) totean, että Pulmun lienee parasta keskittyä ainoastaan agilityyn. Kuten niin monesti aiemmin on tullut todettua - se ainakin sopii koiralle, jolla on tarve tehdä koko ajan sata lasissa.

Suunnitelma Vapun toko-harrastuksen suhteen on alkanut muotoutua, mutta konkreettiset toimet ovat toistaiseksi vähäisiä ja keskittyneet edelleen siihen kontaktin ylläpitämiseen. Elämme parhaillaan kriittisiä kuukausia, kun Vappu on erittäin kiinnostunut ympäristöstään. Hiljaa hyvä tulee. :)

Vappu (5 kk)
Vappu (5 kk)
Iloista ja leikkisää treenisyksyä koirakavereille ja leppoisia päiviä kaikille koiranmielisille! :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti