Vappu Match Show

Vappupäivän sää oli täydellinen piknikille ja päätimme lähteä viettämään päivää Tuusulan Vappu Match Showhun. Myös Helsingissä olisi ollut mätsäri, mutta päätimme taktikoida ajankäyttöä ja lähteä merta edemmäs kalaan - jos siellä vaikka olisi vähemmän koiria ja siten nopeampi aikataulu. Miksi Match Showhun? Siksi, koska se on hyvää pennun sosiaalistamista ja harjoitusta tuleviin näyttelyihin. Erityisesti pöytäkäsittely on ollut viime aikoina huolenaiheenani ja tähän olisi hyvä saada paljon positiivisia kokemuksia ja harjoitusta muuallakin kuin kotioloissa. Siksi Match showhun...

Wappu-piknikillä kehän laidalla

Pulmu odottaa arvostelun alkamista

Match Shown idea on siinä, että eri luokkien (pienet pennut, isot pennut, isot koirat, veteraanit...) koirat arvostellaan ensin pareittain. "Parempi" koira saa punaisen nauhan ja "huonompi" sinisen. Kun koko ryhmä on käyty läpi arvostellaan kaikki punaisen nauhan saaneet yhtä aikaa ja niistä 4 parasta sijoittuu ja paras jatkaa BIS-kehään (Best in Show, jossa parhaat koirat kustakin luokasta). Samoin tehdään myös sinisen nauhan saaneille.

Pieniä pentuja oli reilu parikymmentä. Esiintyminen meni vähän niin ja näin. Maassa seisominen alkaa olla jo vähän helpompaa - joskin edelleen malttamatonta. Pulmu ei kertaakaan istunut alas! Pöytäkäsittely meni myös huomattavasti paremmin kuin pari viikkoa sitten ja Pulmu ei enää heittäytynyt nojaamaan minuun, vaan suostui jopa seisomaan (jonkinlaisessa asennossa). Hampaiden katsominen meni melko nätisti. :) Hankalin asia tällä kertaa oli liikkuminen. Pulmu oli ylikierroksilla nameista ja juoksi vauhdikkaasti etujalat suorina, asento vinossa ja  tuijotti namikättä intensiivisesti. Pulmu sai sinisen nauhan ja jack russel -kilpaparimme punaisen. Tuomari tuli kysyi minulta, että olemmeko aikeissa mennä "oikeisiin" näyttelyihin, johon vastasin, että kyllä se on suunnitelmissa. Hän sitten sanoi, että tällä hetkellä liikkeet menevät pilalle, kun Pulmu kärkkyy niin paljon nameja eikä keskity eteenpäin menemiseen. Hän kehotti, että olisi hyvä yrittää olla itse katsomasta koiraan (jolloin se ei etsi katsekontaktia) ja opettaa jokin käsky siihen, että lähdetään liikkumaan eteenpäin tai olla käyttämättä nameja (jolloin koira ei kyttää namikättä). Hmmm. Helpommin sanottu kuin tehty! Päätin kuitenkin koittaa näitä neuvoja sinisten kehässä.

Pulmu ottaa lunkisti ja katsoo miten muut esiintyvät

Sinisten kehässä jätin namut taskuun ja yritin tsempata Pulmua kehässä ilman niitä. Tietysti seisotuksessa annoin nameja hyvästä suorituksesta, mutta liikkuessa en niitä juuri jaellut. Tämä toimi paljon paremmin. Pulmun nenä oli tällä kertaa useammin maassa, mutta kun sain hänet liikkumaan, niin liike oli tasaisempaa ja suuntautui eteenpäin. Jes! Niin siinä sitten kävi, että Pulmu voitti sinisten kehän, koska esiintyi niin paljon paremmin kuin aikaisemmin.

Sinisten kehässä tuomarin silmien alla

Päivästä tulikin ennakoitua pidempi, sillä "jouduimme" jäämään vielä BIS-kehään. (Se siitä aikataktikoinnista, mutta olihan tämä nyt superjännää ja hienoa!) Best in Show- kesässä vastassamme oli 9 muuta kaikenkarvaista koiraa: 3 pentua, 4 aikuista ja 2 veteraania. Pulmu alkoi olla jo melko väsynyt eikä olisi jaksanut enää keskittyä varsinkaan kehän ympäri juoksemiseen. Loppujen lopuksi sijoituimme BIS-ryhmän kahdesanneksi - ei hullummin! Upeaa Pulmu!!

Best in Show -kehässä

Best in Show -kehä: 8. sija

Päivän anti oli mahtava! Saimme paljon hyvää treeniä virallisia koitoksia varten. Kaikkein tärkeimpänä pidän sitä, että Pulmu oppisi rauhoittumaan tällaisissa tilanteissa, kun ympärillä vilisee ja haukkuu koiria. Tänään saimme hyvää kokemusta taas yhdestä tällaisesta tilanteesta. :) Katse kohti uusia näyttelyitä - epävirallisia ja virallisia.

Väsynyt koira kotona saaliinsa kanssa

Kasvattajan luona

Teimme tänään kyläilyvisiitin Pulmun kasvattajan, Mia Satamon luokse (Kennel Yacatis). Edellisestä visiitistä onkin jo aikaa, joten oli kiva käydä näyttämässä Pulmua ja vaihtamassa kuulumisia. Pulmu oli Satamoilla kuin kotonaan - eikä yhtään ihmetellyt ihmisiä tai vierasta paikkaa. Kenties hän muistaa lapsuudenkotinsa. :)

Olemme olleet huolissamme Pulmun huonosta ruokahalusta, mutta Mian mukaan Pulmu on normaalin kokoinen eikä liian laiha. Huojentavaa! Myös purenta tarkastettiin ja sai hyväksyvän arvion. :) Saimme mukaan lainaksi trimmauspöydän. Olen tästä todella onnellinen, sillä nyt voimme alkaa toden teolla treenaamaan ongelmaksi muodostunutta pöydällä seisomista. Loisto juttu! Myös seuraavaa näyttelyä suunniteltiin, joten taidankin pistää pöydän heti kasaan. :)

Jentta oli Satamoilla hoidossa ja tyttöset saivatkin leikkiä sydämensä kyllyydestä keskenään. Seuraavassa muutamia kuvia onnistuneesta iltapäivästä.

Jentalla on aarre ja Pulmu katsoo kateellisena vierestä.

Jentta ja Pulmu

Vauhdin hurmaa

Pentutokoilua, osa 3

Voi juku miten tuo tokopainotteinen pentukurssi osuu ja uppoaa minuun. Ja mielestäni myös Pulmuun. :) Kurssin taso ja haastavuus on juuri meille passeli. 50 minuuttia tehokasta treeniä muiden pentujen läsnäollessa. Jes! Tänään oli kurssin kolmas kerta ja ohjelma oli seuraavanlainen:

1) Perusasennon harjoittelua (koira istuu ohjaajan vasemmalla puolella jämptisti oikeassa linjassa). Meni tosi hyvin. Pulmu oli ihan liekeissä. Hän tiesi mitä häneltä odotetaan ja kivipiira-palkka oli niin hyvää, että kannatti tehdä työtä käskettyä. Kotona asento on vähän niin ja näin, mutta tänään kurssilla useimmat olivat nappisuorituksia. Edelleen ohjaan Pulmua tosi paljon namin kanssa, mutta oli kiva huomata, että sivu-komentokin on ainakin osittain mennyt jakeluun ja namilla ei tarvitsisi auttaa enää ihan niin paljoa. 

2) Katsekontakti. Tämä menee mukavasti, kun ollaan paikallaan ja vastakkain. Yritin tehdä katsekontaktia myös niin, että Pulmu istui vieressäni perusasennossa. Homma vaikeutui heti, sillä tätä emme ole vielä treenanneet. Katsekontakti sivulla seuratessa on tosi vaikeaa. Tähän pitää panostaa kuluvan viikon aikana.

Katsekontaktin harjoittelua

3) Seuraaminen vierellä ja pieniä 90 asteen käännöksiä. Tämä oli siinä mielessä haastavaa, että Pulmu innostuu niin paljon kivipiira-palkasta, että meinaa mennä ihan vieteri-vaihteelle seuratessaan vieressäni. Yritin ohjata Pulmua seuraamaan ihan pienissä erissä - pari pikku askelta seuraamista, perusasento, pari askelta seuraamista, perusasento, jne. Hyvä alku tämäkin...

4) Luoksetulo. Muut pennut ohjaajineen olivat ikään kuin kujana ja luoksetulo tehtiin tästä välistä. Kurssin opettaja piti luoksetulovuorossa olevasta pennusta kiinni ja pennun ohjaaja lähti etenemään kujaa pitkin ja teki luoksetulokäskyn. Pulmu oli ihan täpinöissään ja innoissaan, kun pääsi lähikontaktiin opettajan kanssa. Haastavinta olikin saada kontakti tässä vaiheessa Pulmuun... Kun kontakti löytyi olimme selvillä vesillä ja luoksetulokin sujui mallikkaasti, vauhdilla ja häiriöistä piittaamatta. :) Luoksetulotreenin jälkeen Pulmu oli niin kierroksilla, että loppuosa kurssista menikin jotakuinkin metsään. 

5) Saimme vinkkejä noutamiseen ja kosketusalustaan. Otamme aiheet kotiläksy-agendaan.

6) Paikka-makuu. Tämä on mennyt kotona hienosti, mutta kurssilla tätä treenattiin häiriössä eli pennut laitettiin riviin ja tehtiin treenit siinä muodostelmassa. Pulmu oli niin innoissaan, että ei millään malttanut odottaa makuuasennossa, vaan ponkaisi aina takaisin istumaan makuuasennosta. Kun vihdoin sain hänet odottamaan makuuasennossa mokasin itse ja yritin päästä turhan monta askelta pois Pulmusta ja homma meni plörinäksi. Kotonahan tuo olisi ok, mutta häiriötilassa liian haastava. Lopulta saimme tehtyä kaksi onnistunutta makuulla odottamista ja lopetimme treenit tähän.

"Maahan."

"Odota"

Olipa taas ihan mahtavan kivaa! Tällä kerralla haastetta (tarkoituksenmukaisia häiriötilanteita) oli jo huomattavasti enemmän kuin edellisillä kerroilla, mutta haasteet ovat hyvästä. Tänään illalla taidan kaivaa naksuttimen paketistaan ja alkaa ehdollistamaan Pulmua siihen. Mitään "läksyjä" ei tänään tehdä, mutta huomenna treenaillaan ihan varmasti! (Paitsi hups, tätä blogikirjoitusta naputellessani teimme jo vähän noutoharjoituksia.) :)

Vauhtikolmikko

Tänään tavattiin Pulmun siskot, Mila ja Majsa Pisan koirapuistossa Espoossa. Siskotapaamisessa rapa roiskui, kun pihikset pinkoivat pitkin koiratarhan rinnettä. Mittelöitä käytiin hyvässä hengessä juoksukilpailujen ja pienten painiotteluiden muodossa. Taidan jättää sanat sikseen, sillä seuraavat kuvat kertovat paljon enemmän mahtavasta illasta.

Majsa kiitää vasemmalla, Pulmu loikkaa oikealta.

Pulmu ja Mila

Majsaa haistellaan

Pulmu ja Majsa yrittävät kyykyttää Milaa

Milaa naurattaa

Pulmu ja Mila

Hyvinkään pentunäyttely

Tänään oli poikkeuksellista jännittävämpi päivä, sillä debytoimme Pulmun kanssa näyttelyuran Hyvinkään epävirallisessa pentunäyttelyssä. Päivä alkoi siten, että nappasimme Annan ja Jentta-pihiksen (ihana karvaturri!) Espoon asemalta mukaan ja suuntasimme sitten autolla kohti Hyvinkäätä.

Pentunäyttely järjestettiin Hyvinkään Wanhalla Areenalla. Miljöö oli ulospäin viehättävä ja kutsuva, mutta näyttelyhalli paljastui klaustrofoobikon painajaiseksi. Liian pieneen tilaan oli ahdettu liikaa kehiä. Käytävät olivat ahtaita, piukassa ihmisiä ja kaikenkarvaisia koiruuksia. Tämä oli hyvää kaaosharjoitusta Pulmulle. 

Pihakoiria oli ilmoitettu näyttelyyn kaiken kaikkiaan kuusi. 3 urosta ja 3 narttua. Meidän luokassamme (narttupennut 5-7 kk) oli siis Jentta, Pulmu ja Pulmun sisko Nelli. Ehdimme odotella arvostelun alkamista parin tunnin ajan ja kohotimme pihisporukassa hyvää yhteishenkeä ja jännitystä. Olisi ollut hyvä ottaa kevythäkki mukaan näyttelytilaan, mutta se ei juolahtanut amatöörin mieleen. Jentta otti lunkisti ja pötkötti alustallaan. Pulmu alkoi väsähtää ja meni pari kertaa makuulle, mutta ei hän tietystikään malttanut oikeasti rauhoittua. Pulmu oli erityisen kova pussailemaan minua tänään. Johtuiko pienestä jännityksestä ja siitä, että hän haki stressitilanteessa turvaa minusta?

H-hetken odottelua.

Luokka-arvostelu meni niin nopeasti, että hädin tuskin ehdin tilannetta tajuamaan. Pulmu liikkui toisinaan todella hyvin ja hetken kuluttua oli taas tiiviisti kuono matossa kiinni. Olin yllättynyt siitä, että vieterivaihdetta ei tullut lainkaan ja Pulmu ei hyppinyt hihnassa. Maassa seisominen meni niin ja näin. Välillä Pulmu seisoi todella nätisti ja sitten oli taas sitä istu-seiso-istu-seiso-meininkiä. Hankalinta oli pöydällä seisominen - tai ylipäätään pöydällä oleminen. Sitä Pulmu pelkää. Pulmu ei onneksi pelkää ihmistä (tuomaria), mutta pöytätilanne saa hänet totaalisesti jäätymään. Pulmu istua kökötti ja kiemurteli koko pöytäsetin ajan. Tuomari oli kuitenkin sillä linjalla, että annapa pennun istua vaan, seisoa ehtii sitten koko loppuelämän. Ihan mukavan lepsua meininkiä, mutta pitäisihän tuohon pöytätoimintaan nyt jotain rotia saada. 

Arvostelu alkamassa. Jentta vasemmalla, Pulmu oikealla.

Jännitystä pöydällä.

Luokan voitto meni ihanalle ja sympaattiselle kilpasiskollemme Jentalle. Me sijoituimme luokassamme toiseksi. Saimme seuraavan arvostelun:

"Vielä hieman ilmava. Oikean muotoinen kallo. Hyvä kuono. Riittävä raajaluusto, Hyvänmallinen rintakehä. Liikkuu vaivatta." (Tuomarina Marianne Holm)

 

Arvostelun jälkeen menimme moikkaamaan Nelliä. Olipa kiva nähdä Nelliä, sillä olemme nähneet hänet viimeksi pikkupentuna Somerolla. Siskokset pistivät melkoisen ärinä-murina-sättäys-hulabaloon pystyyn ja tilannetta piti välillä rauhoittaa. Onneksi Pulmu ja Nelli eivät innostuneet kehässä moiseen leikkiin! 

Oli mukava päivä! Kenties uskallamme lähteä kehän uudestaankin. Erityisen kivaa oli nähdä mukavia pihisihmisiä! Oli todella lupsakkaa fiiliksennostatusta (ja yhteisjännitystä) ennen pihiskehiä. 

Mörköpossun synkkä yö

Herätyskelloni soitti aamulla kello 5.20. Kömmin ylös samaan aikaan, kun Pulmu nousi pedistään olohuoneessa. Laitoin valot olohuoneeseen ja näky kirvoitti kaksi sanaa huuliltani: "Voi ei!". Pulmu oli purrut reiän Mörköpossun selkään ja nyhtänyt sen sisuskalut ulos pitkin olohuonetta.

Mörköpossun yöllinen kohtalo

Mörköpossu on ollut Pulmun sitkeääkin sitkeämpi kaveri, mutta nyt sen kunto koki kovan kolauksen. Mikä avuksi? Keräsin sisuskalut pussiin odottamaan korjaustoimenpidettä. Hyvistä leluista ei hevillä luovuta. Mörköpossu palaa vielä entistä ehompana! :)

Täytteet pussiin ja Mörköpossu ensiapuun (=parsittavaksi)!

Sadepäivä

Ulkona on harmaata ja sataa ropsottelee. Entä sitten? Sadevaatteet niskaan ja lenkille piristymään. :) Näin ajattelin, kun puin hynttyitä itseni ylle ja villapaitaa Pulmun päälle. Pulmu ei kuitenkaan näyttänyt iloiselta, kun pääsimme ulos. Maanittelin koiraa eteenpäin, mutta meno oli laahaavaa ja koira lähes perässävedettävä. Pulmu ei siis taida paljoa perustaa vesisateesta. Virkistävä lenkki kutistui noin kymmenesosaan suunnitellusta, kun teimme U-käänöksen jo varhaisessa vaiheessa. Kotiin päin käännyttäessä alkoi Pulmuunkin tulla jo vauhtia ja mitä lähemmäs kotipihaa päästiin, sen kovemmaksi kävi kiskominen.

Neiti hienohelma masentui sateesta ja pisti jarrut päälle.

Taidetaan tänään sitten möllötellä sisällä ja keksiä jotain muuta kivaa puuhaa. Pulmu keksi jo piristää itseään Bilteman katalogilla. Silppuhan siitä syntyi, mutta ei kerrota Ossille. ;)

Sadepäivän puuhia.