Ennakko-odotuksiani voisi luonnehtia pessimistisiksi. Pulmulla on ollut valeraskauden oireita ja koira oli isännän kertomusten mukaan tiistain agility-treeneissä lamaantuneen lahnan oloinen ja nihkeä innostumaan ylipäätään mistään. Koska emme ole treenanneet tokoa kotioloissakaan kuin kerran pari taukomme aikana, kuvittelin koiran unohtaneen kaiken. Voi miten väärässä olin.
Seuraaminen. Aloitimme seuraamisella ja nopeilla pysähdyksillä. Koira muisti, että pysähtyessä on hakeuduttava perusasentoon. (Wow!) Perusasennot olivat vähän niin ja näin, mutta fiilis hyvä ja koiran reagointi nopea. Haettiin myös vähän sitä oikeaa seurausasentoa. Kouluttajan mielestä Pulmu hakee hyvin oikeaan paikkaan ja minun pitäisi vähentää namitusta.
Tokoeste. Pulmu meni ihan sekaisin tokoesteestä ja kaikkia nauratti koiran kiemurtelu ja ujellus, sillä pienen koiran halu esteen yli oli niin kova. Oli todella vaikeaa saada koira rauhoittumaan viereen ja tämä vaikeutui aina entisestään, kun esteen ylitystä toistettiin. Tauon jälkeen tehtiin tokoestettä takaperin sarjoittamalla. Jätin koiran esteen taakse seisomaan, menin esteen yli "aloituspaikalle" ja kiersin esteen vierestä koiran viereen perusasentoon ja vapautin koiran. Tätä tehtiin pariin kertaan ja kun itse vihdoin tajusin mitä minun pitää tehdä niin homma meni kuin unelma. Hötkyily ja häsellys oli poissa. Koira seisoi esteen takana kuin tatti. (Hmmm. Miksi este aluksi laukaisi koirassa härdelli-vaihteen ja toisella kerralla esteen vieressä pönöttäminen oli helppoa kuin heinänteko?)
Noutokapulan pitäminen suussa. Olemme Pulmun kanssa treenanneet puukapulan ottamista suuhun, mutta noutamisesta ei voida vielä puhua. Puukapulan pitäminen menee ihan kivasti, mutta pitoa kestää noin nanosekunnin. Kouluttajamme mielestä voisin hyvin pyytää koiralta enemmän kestoa. Yritin sitten tätä, mutta koira lopetti yhteistyön ja alkoi katsella muiden koirakoiden treenejä. Palasin nanosekunnin pitoon, tein pari onnistunutta suoritusta ja lopetin treenit siihen. Pulmu taisi olla aivan väsynyt ja kaikkensa antanut.
Meillä oli treeneissä mukana rauhoittumisalusta, jolle Pulmu hakeutui itsestään aina kun pidimme taukoa ja seurasimme muiden suorituksia. Tämä asia opittiin vahvasti viime syksyn Hillityssä ja Hallitussa ja siitä on paljon apua levottomalle koirallemme. Pulmu tosin piippasi paljon matolla ollessaan, mutta pysyi maate ja otti häiriötä vain pari kertaa muiden tokoeste-treeneistä.
Ensimmäiset tauon jälkeiset tokotreenimme menivät paljon paremmin kuin osasin etukäteen odottaa. Koira selvästi muistaa tokosta paljon. Luultavasti Pulmu on unohtanut osan käskyistä, mutta näyttäisi lukevan hyvin elekieltäni ja saavan vihjettä asennoistani. Tavoitteeni tälle kurssille on vanhojen taitojemme kertaaminen, yhdessä tekemisen vahvistaminen ja hauskanpito - kaikki nämä asiat toteutuivat tänään. Tämä oli hyvä alku ja tästä on hyvä jatkaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti