Viime viikonloppu meni koiramaisissa merkeissä. Olin
lauantaina talkootöissä seuran rally-toko-kisoissa. Sunnuntaina taas jännitin
agility-radan reunalla, kun Pulmu ja Ossi osallistuivat ensimmäisiin
virallisiin kisoihinsa. Ratana oli mini1:sten hyppyrata BAT:n järjestämissä kisoissa.
Pulmulla oli raukea lönköttelyvaihde ja nenä vei kerran syrjäpolulle. Tuloksena
oli 7. sija viidellä virhepisteellä. En lähde analysoimaan tätä sen enempää,
sillä en juurikaan tiedä miten Pulmu ratansa treeneissä suorittaa. Olin
hirmuisen ylpeä koirakosta. Tyypit olivat ihkaoikealla radalla, kisapaineessa ja
tuloksena oli hyväksytty rata.
Pulmusen kanssa olen käyneet syksyn mittaan kerran viikossa
rally-toko-treeneissä. En halua asettaa mitään tavoitteita tälle harrastukselle,
sillä niistä on aiemmin koitunut lähinnä stressiä ja hermojen menetystä. Rally-toko on meille mukavaa yhdessä
puuhastelua, kunhan muistan olla tavoittelematta tähtiä ja nipottamatta
yksityiskohdista.
Vappu on ollut ahkera pentukerholainen ja käynyt kerran
viikossa Ossin kanssa pentu-agilityryhmässä. Heillä on ollut megahauskaa.
Välillä Vappu on päässyt myös Pulmun ja Ossin omatoimivuorolle sporttikselle. Näinollen Vapusta on kehittymässä todellinen agilitykoira.
Omat suunnitelmani Vapun tokoharrastuksesta ovat haihtuneet
- ainakin toistaiseksi. Tälle ei ole oikeastaan mitään selitystä, mutta miksi
pitäisikään olla. Vapun kanssa olen keskittynyt ihan perusjuttuihin - siihen
miten kahden pihakoiran kanssa arjen rutiineista selvitään. Olisihan tämänkin
voinut tehdä paremmin, mutta on ollut mukavaa vähän höllättä vaihdetta. Onhan
tässä toki jotain pientä näpertelyä ollut vireillä. Marraskuun ohjelmassa oli
seuran pentukurssi, mutta se meni mönkään, kun Vapulla alkoi juoksut (!).
Siispä varasin alkuvuodelle tottiskurssin. J
On mielenkiintoista nähdä millainen koira Vapusta varttuu.
Se on ainakin selvää, että Pulmu on jäänyt koossa kakkoseksi jo kauan aikaa
sitten. Ruoka on Vapulle elämän ykkösasia ja koira muuttuu imuriksi heti, kun
nappulat asetetaan tarjolle. Sitä ennen Vapun suusta tippuu kuolapisaroita
lattialle. (Tämä on hirmuisen huvittavaa.) Pulmukin on innostunut syömisestä
Vapun myötä. Vappu vaikuttaa Pulmua suoraviivaisemmalta koiralta, jota on
helpompi lukea. Vapun luonne on kiltti ja kultainen. Vapulle ei tullut ikinä
pentujen puremisvaihdetta. (Se on ollut erittäin hämmentävää.) Onneksi pinnan
alla kuplii hötkyilevä pihakoirateini, joka höseltää kieli poskella viettiensä
viemänä.
Viime kuukaudet ovat olleet mainioita. Naurua riittää, kun
seurailee kahta pöheltäjäämme. Toisen koiran ottaminen on osoittautunut
erinomaiseksi päätökseksi.