Nooan herkkuluut

Pulmu täytti tänään 4 kuukautta. Tänään olikin erityisen kiva ilta, sillä lähdimme Pulmun kanssa leikkitreffeille Nooan ja Marin luokse. Jee! 

Astuin rappukäytävästä eteiseen Pulmu sylissäni ja välittömästi Nooan huomattuaan, Pulmu alkoi räpistellä villisti sylissäni ja pyrkiä alas Nooan luokse. Pulmu ei juuri ujostele tai pelkää. Ja miksi pelkäisi - onhan Nooa jo "vanha" tuttu! :) Tällaisissa erityistilaisuuksissa Pulmun riisuminen villapaidasta ja kaulapannasta voi olla erittäin haastavaa ja menikin tovi ennenkuin sain villisti räpistelevän pihiksen kuorittua palttoistaan... 

Leikkitreffien alussa Pulmu ja Nooa säntäilivät ympäriinsä villisti. Nooa haukahteli (innosta?) ja neljä tassuparia trimppasivat edes-takaisin. Pian Pulmu äkkäsi vanhan tuttavuutensa - Nooan lelukopan ja Nooan luut. Sitten alkoikin luiden järsiminen ja siitä ei meinannutkaan tulla loppua. Pulmun vietyä Nooan suuren herkkuluun kaivoi Mari pakastimesta Nooalle maukkaan hevosen luun. Arvata saattaa, että Pulmu ei paljoa kainostellut vaan varasti tämän Nooalta röyhkeästi. Mari kaivoi uuden luun pakastimesta. Nooa kantoi luita sänkyyn tai nojatuoliin, mutta kummasti Pulmu onnistui varastamaan niitä itselleen. Välillä toverukset päätyivät järsimään luitaan vierekkäin viltin päälle ja näyttivät somilta kuin vain kaksi pihakoirakaverusta voivat näyttää. Nooan herkkuluut taitavat olla niin paljon parempia kuin Pulmun omat mälsät luut täällä kotona. Täytynee tehdä shoppailureissu Murren apajille...

Niin siinä kävi, että leikkitreffeistä tulikin luidenjärsimis-treffit. Lopussa pihiskaverit innostuivat vähän enemmän leikkimään: pystypainimaan, juoksemaan perätysten, halailemaan ja kierimään. Pulmu ei ollut aivan niin riehakas kuin aikaisemmin, mutta saattaa olla, että luiden järsiminen kulutti suurimmat energiat päältä pois. Välillä Nooa tarkkaili tilannetta sängyn päältä, pää kenosa ja kummissaan; "Koska tuo lähtee pois? Sehän syö kaikki mun luut!"

Oli (taas kerran) mainiot pihistreffit. Kiitos Mari! Samalla tutustuin Marin ystävään, Lindaan. Voinkin vain todeta, että tämä koiraharrastus on myös siinä mielessä mainio harrastus, että olen saanut tutustua useaan kivaan uuteen ihmiseen. Koirat - connecting people... :)

Kuvat: Linda
 

Talviurheilua

Palaten vielä viime viikonlopun saaristolaistunnelmiin - seuraavassa kuvasarja siitä miten kömpelösti voi käydä, kun kirmaa koiraa karkuun lumihangessa... Pulmu vei voiton minusta, tälläkin kertaa. :)

Saaristolaiselämää

Vietimme kuluneen viikonlopun Saaristomerellä, Jurmossa. Kyseinen saari on osa Turun saaristoa, mutta sijaitsee kaukana ulkosaaristossa. Paikallisen asukkaan mukaan saarella asuu virallisesti 13 henkilöä ja siellä vierailee vuosittain tuhansia matkailijoita. Enkä hetkeäkään ihmettele mikä matkamiehiä saarelle vetää...

Matkasimme Espoosta autolla Nauvon Pärnaisiin, josta jatkoimme Eivor-yhteysaluksella n. 3,5 h merelle kohti Jurmon saarta. Matka oli Pulmulle pitkä, mutta hän jaksoi sen yllättävän rauhallisesti. Taisin itse stressata Pulmua enemmän, sillä pääosan matkasta Pulmu nukkui. Saavuimme Jurmoon pimeän aikaan ja vastaanotto oli hyinen. Tuuli oli jäätävä ja lyhyehkö matka mökeille tuntui pitkältä, koska ympärillä näkyi säkkipimeässä vain hataria muotoja viiman piiskatessa kasvoja. Hämmästyttävää oli säkenöivä tähtitaivas, jonkalaista ei mantereella näe. Taivas oli pullollaan tähtikuvioita.

Aamulla päivä valkeni kauniina ja aurinkoisena ja Jurmo sai ympärillämme muodot. Pakkasta oli edelleen sen verran, että Pulmulla oli vaikeuksia keskittyä tarpeiden tekoon, sillä mökin lämpö oli ulkoilmaa kutsuvampi pienen pihakoiran mielestä. Pulmun mieli kuitenkin reipastui, kun lähdimme seikkailemaan kallioille ja hangille käkkäräkatajien keskelle. Kävelimme kallioilla ja juoksimme hankien halki. Pulmu sai kiitää vapaana ja nauttia toden teolla luonnosta. Jurmossa oli mainiot apajat harjoitella myös luoksetuloa. :)

Veimme Pulmun myös katsomaan alpakoita. Pulmu tarkkaili omituisen näköisiä eläimiä sylistäni ja oli selvästi kiinnostunut  näistä pörröpäistä. Harmi, että Rouva Alpakka ei ollut yhtä kiinnostunut meistä, vaan käänsi meille pian selkänsä ja palasi talliinsa.

 

Olen aiemminkin ollut saaristossa,mutta en ole missään nähnyt Jurmon kaltaista maisemaa. Saaren miljöö on karuudessaan eksoottista ja vaikuttavaa. Vaikka matka saarelle oli pitkä, on Jurmoon päästävä vielä uudestaan. Kenties kesällä? Silloin ilmat olisivat leudommat ja Pulmukin jaksaisi liikkua luonnossa pitkiä matkoja. Kyllä, Jurmoon on päästävä uudestaan...

Mörköpossu

Pulmu sai uuden lelun. Sen nimi on Mörköpossu. Märköpossulle kävi kuitenkin huonosti, sillä ensimmäisen vuorokauden kuluessa olivat sen saumat jo auenneet. Lieneekö kyseessä huono laatu vai Pulmusen riehakas leikkimistyyli?

Mitä sitten tapahtui? Mörköpossu otettiin huostaan ja laitettiin pöydälle odottamaan korjaustoimenpiteitä. Pulmu ei tästä innostunut, vaan olisi halunnut Mörköpossun takaisin. Alkoi tuijottaminen.

Mörköpossu pääsi parsittavaksi. Pulmu odottaa. Ja odottaa... Kuinka kauan tässä voi vielä kestää???

Pian saumat olivat taas entistä ehommat. Ja Pulmu onnellinen. :)

Nooa & Pulmu

Pulmu on pari iltaa käyttäytynyt riiviömäisesti, kun olemme viettäneet "tylsiä" koti-iltoja. Koska Pulmu ei koko ajan ole saanut huomiota, on hän ärsyttänyt minua kiskomalla vessapaperia telineestä, retuuttamalla mattoja, varastamalla ikkunalaudalta ystävänpäiväkortin raadeltavaksi ja ties mitä.  Tänään samaiset turhautumisen merkit olivat taas ilmassa, kunnes alkuviikon kohokohta oli käsillä...

 

Ovikello soi ja Pulmu alkoi haukkua. Vuh!! Nooa ja Mari astuivat peremmälle ja Pulmu alkoi rähistä sylissäni kuin pahainen piski. Hän olisi halunnut päästä leikkimään Nooan kanssa HETI! Kun Nooa pääsi talutushihnastaan niin ilo oli irti. Nooa juoksi edellä, Pulmu perässä. Pulmu juoksi edellä, Nooa perässä. Enimmäkseen kuitenkin Pulmu Nooan perässä...

Painiottelu vai halaustuokio?

Nooa hyppi sohvalle turvaan, Pulmu perässä... Pian aloimme kuitenkin kieltää Pulmua hyppimästä sohvalle, sillä se on hänelle kiellettyä aluetta - paitsi silloin kuin me otamme hänet sohvalle syliin. Ja olihan hyvä, että Nooalle oli edes yksi turvapaikka kiihkeältä nuorelta neidiltä. Pulmu läähätti kieli pitkänä ja oli säntäilystä kuumissaan. Nooa oli välillä kovin kiinnostunut Pulmusta, mutta seuraavaksi taas katsoi riehuvaa duracell-koiraa kummissaan ja silmiään pyöritellen. "Mikä ihme tuo on ja miksi se on minun kimpussani?" "Vuh, vuh!" sanoi Nooa Pulmulle.

Hetken hengähdystauko...

Voi mikä härdelli! Ei tuota vauhtikaksikkoa voi vakavin naamoin katsoa. :) Lapsellinen neitiriiviö ja fiksumpi koiraherra. Kun Nooa ja Mari lähtivät, Pulmu jäi ulko-oven taakse ja hyppi ovea vasten ja itki kaverinsa perään... Awww... (Nooa tosin oli melko varmasti hyvin huojentunut päästyään ulos täältä Pulmusen pesästä.)

Hauskaa oli ja kunnon iltaunet ovat taatut! Kiitos Nooa ja Mari, hyvästä ja vauhdikkaasta seurasta!! Seuraavaan tapaamiseen... :)

Let it snow, let it snow...

Ulkona on melkoinen lumimyräkkä. Tällaisella säällä ei Pulmun kanssa ole paljoa asiaa ulos. Pulmu pitää lumesta, mutta hänen huumorinsa loppuu heti, kun kylmä tuuli puskee ulko-ovelta vastaan. 

Eilen oli kaunis päivä ja olisi ollut mahtavaa lähteä metsään, mutta lunta oli tullut illan ja yön aikana aivan liikaa. Lähdimme koira-aitaukselle vain todetaksemme, että koska siellä ei ole käynyt koiran koiraa niin sinnekään ei ole mitään asiaa, sillä Pulmu uppoaisi täysin 30 sentin puuterilumeen... Suuntasimmekin sitten peruslenkille jokivarteen tuomiokirkolle päin, katsomaan Pulmun vanhoja tuttuja eli pullasorsia. Tällä kertaa sorsat eivät olleet enää yhtä ihmeellisiä kuin ensimmäisellä kerralla, mutta edelleen pihakoira jaksoi seurata sorsien menoja tovin jos toisenkin.

Sorsia tarkkailemassa.

Lenkin jälkeen suoritettiin arkisesti pieniä koulutussessioita: istumista, maahanmenoa, näyttelyremmissä kävelemistä ja seisomista. Etenkin istuminen on iskostunut hyvin Pulmun päähän ja tästä ei ole valitettavasti kovin paljoa apua näyttelykuvioihin... Pulmu tykkää läväyttää pyllyn lattiaan melkein aina, kun harjoitellaan näyttelyremmissä seisomista. (Tai yritetään harjoitella.) Muutama poseerauskuva saatiin tosin otettua eli kyllä Pulmu toisinaan malttaa hetken seisoa paikallaankin.

Mitähän tänään tehtäisiin? Ulos ei astuta pihaa pidemmälle, joten lienee paikallaan kaivaa kätköistään tennispallo ja ottaa ilta leikkimisen kannalta. :)

Nuuksiossa

Miten voisi paremmin viettää lauantaita kuin lähtemällä retkelle Nuuksioon. Suuntasimme Kolmperä-järvelle (tai pikemminkin lammelle) ja lähdimme samoilemaan metsään järven kulmalta. Ilma oli melko harmaa, mutta tästä on syyttäminen vain omaa vätystelyä, sillä onnistuimmehan tuhlaamaan keskipäivän aurinkoiset hetket Murren Murkinassa ja kauppakeskus Sellossa... Harmaudesta viis, oli ihanaa päästä tuulettamaan keuhkoja kansallispuiston syvyyksiin.

Pulmu alkaa jo oppia lähestyvän seikkailun merkit. Kun kevythäkki tuodaan eteiseen, menee hän valmiiksi häkin sisään ja odottaa, että saamme ulkovaatteet puetuksi. Automatkalla Pulmu latailee akkuja ja on heti valmiina rientoihin, kun saavutaan perille. 

Tämä oli Pulmun toinen visiitti Nuuksioon. Tälläkin kertaa Pulmu oli aivan riemuissaan metsämiljööstä ja vapaana juoksemisen mahdollisuudesta. Pulmu kipitti metsäpolulla innoissaan ja pääsi hankikantoa pitkin monenlaisia pusikoita haistelemaan. Retkellä saimme kokea mitä kaikkia aarteita metsä voi pienelle pihakoiralle tarjota - käpyjä, oksia, kaarnaa... Luonnon aromeja, joita on hyvä maistella ja mutustaa. Mitä kaikkea keväällä lumien alta vielä paljastuukaan, kun Nuuksio näyttäytyy Pulmulle koko komeudessaan. Sitä odotellessa... :)

"Tulkaa jo! Ei vätystellä siellä perällä!"

"Mitäs eväitä mulle oli pakattu?"