maanantai 11. maaliskuuta 2013

Saaristolaiselämää

Vietimme kuluneen viikonlopun Saaristomerellä, Jurmossa. Kyseinen saari on osa Turun saaristoa, mutta sijaitsee kaukana ulkosaaristossa. Paikallisen asukkaan mukaan saarella asuu virallisesti 13 henkilöä ja siellä vierailee vuosittain tuhansia matkailijoita. Enkä hetkeäkään ihmettele mikä matkamiehiä saarelle vetää...

Matkasimme Espoosta autolla Nauvon Pärnaisiin, josta jatkoimme Eivor-yhteysaluksella n. 3,5 h merelle kohti Jurmon saarta. Matka oli Pulmulle pitkä, mutta hän jaksoi sen yllättävän rauhallisesti. Taisin itse stressata Pulmua enemmän, sillä pääosan matkasta Pulmu nukkui. Saavuimme Jurmoon pimeän aikaan ja vastaanotto oli hyinen. Tuuli oli jäätävä ja lyhyehkö matka mökeille tuntui pitkältä, koska ympärillä näkyi säkkipimeässä vain hataria muotoja viiman piiskatessa kasvoja. Hämmästyttävää oli säkenöivä tähtitaivas, jonkalaista ei mantereella näe. Taivas oli pullollaan tähtikuvioita.

Aamulla päivä valkeni kauniina ja aurinkoisena ja Jurmo sai ympärillämme muodot. Pakkasta oli edelleen sen verran, että Pulmulla oli vaikeuksia keskittyä tarpeiden tekoon, sillä mökin lämpö oli ulkoilmaa kutsuvampi pienen pihakoiran mielestä. Pulmun mieli kuitenkin reipastui, kun lähdimme seikkailemaan kallioille ja hangille käkkäräkatajien keskelle. Kävelimme kallioilla ja juoksimme hankien halki. Pulmu sai kiitää vapaana ja nauttia toden teolla luonnosta. Jurmossa oli mainiot apajat harjoitella myös luoksetuloa. :)







Veimme Pulmun myös katsomaan alpakoita. Pulmu tarkkaili omituisen näköisiä eläimiä sylistäni ja oli selvästi kiinnostunut  näistä pörröpäistä. Harmi, että Rouva Alpakka ei ollut yhtä kiinnostunut meistä, vaan käänsi meille pian selkänsä ja palasi talliinsa.



 

Olen aiemminkin ollut saaristossa,mutta en ole missään nähnyt Jurmon kaltaista maisemaa. Saaren miljöö on karuudessaan eksoottista ja vaikuttavaa. Vaikka matka saarelle oli pitkä, on Jurmoon päästävä vielä uudestaan. Kenties kesällä? Silloin ilmat olisivat leudommat ja Pulmukin jaksaisi liikkua luonnossa pitkiä matkoja. Kyllä, Jurmoon on päästävä uudestaan...



6 kommenttia:

  1. Jep, taidettiin puhua samasta Jurmosta :) Jospa sitä ensi kesänä näkisi paikan!

    VastaaPoista
  2. Vau, tuonne on päästävä käymään! :)

    VastaaPoista
  3. Miekii menetin sydämeni Jurmolle täysin ja Pulmulle! Suloisin pikku koiruliini, jonka olen ikinä tavanut!

    VastaaPoista
  4. p.s. linkitin siun blogin omassa tarinoinnissani Jurmosta. Toivottavasti et pahastu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en tietenkään pahastu! :) Olipa ihania kuvia blogissasi... Voi, niihin maisemiin on matkattava takaisin.

      Poista