Vauhdikas viikonloppu

Pulmun vilustumisoireet alkoivat selvästi vähentyä viikon loppupuolta kohden. Tämän vuoksi uskalsimme lähteä tien päälle ja suuntasimme kohti Varsinais-Suomea. Siellä Pulmua odottivat äitini viisi karvakorvaa. Koirat alkavat olla jo tuttuja tapauksia Pulmulle ja niinpä hän jätti vanhemmat koirarouvat ja -herran lähes heti omaan arvoonsa ja heittäytyi heti painikaverinsa, Saran kimppuun. Sara oli aluksi melko ihmeissään, sillä Pulmu on kasvanut ja vilkastunut viime kerrasta entisestään ja hänen toimintatapansa ovat melko hyökkääviä... Melko pian Sara kuitenkin tokeni alkujärkytyksestään ja innostui leikkimään Pulmun kanssa. Kaverukset juoksivat ympäri keittiötä ja olohuonetta, söivät luita vieretysten, ja painivat. Toverusten touhuja on mahtavaa katsella, sillä he todella tykkäävät telmiä keskenänsä. :)

Vauhdikas luun nakertelija.

Luuahmatit, Pulmu ja Sara.

Painiottelu, Pulmu niskan päällä. (Kuva: Anna P.)

Sara ja muut koirat ovat mainioita babysittereitä, sillä niiden läsnäollessa Pulmu ei ole yhtä altis tekemään tihutöitä ja hän käyttäytyy paremmin. :) Olin myös erittäin yllättynyt, sillä Pulmu sai syötyä ruokansa! Pulmu ei yleisesti ottaen ole edelleenkään ruoan perään ja, kun olemme poissa kotoa niin ongelma korostuu. Vieraassa paikassa syömisestä ei ole tulla mitään, kun ympärillä on kaikkea muuta paljon jännittävämpää. Ehkä ahmattisheltit boostasivat Pulmuunkin ruokailuintoa, sillä Pulmu tyhjensi kuppinsa joka kerta (!).   

Tarkkaavaiset karvakorvat. (Kuva: Anna P.)

Kiltisti koiraportin takana. (Kuva: Anna P.)

Sunnuntai-aamulla Pulmu ja Sara ehtivät painia ja riehua intensiivisesti pari tuntia. Lähdimme melko aikaisin ajamaan kohti Espoota, sillä rallytoko-treeneihin oli kiiruhdettava. Pulmu nukkui automatkan kiltisti ja kun saavuimme treenihallille, niin koiraneiti vaikutti iloiselta ja levänneeltä. Rallytoko-treenit menivät kuitenkin aivan penkin alle ja paljon huonommin kuin viime kerralla. Pulmun kuulolaite oli pois päältä ja kontaktin saaminen tuntui ajoittain lähes mahdottomalta. Tekonurmellakin tuntui olevan todella paljon kiinnostavia hajuja, jotka häiritsivät radan suorittamista. Muutamaan kertaan jätin radan suorittamisen jopa kesken, sillä en saanut pidettyä Pulmua millään kontaktissa tai kiinnostumaan radan suorittamisesta kanssani. Taukojen pitäminenkään ei auttanut. Emme me viimeksikään kovin mallikkaasti pärjänneet, mutta silloin Pulmu oli kuitenkin todella kiinnostunut suorittamaan ratoja ja puuhailemaan kanssani. Se miksi treenit menivät aivan pöpelikköön johtunee melko varmasti siitä, että Pulmu oli aivan liian uupunut keskittymään. Viikonlopun vierailut ja intensiiviset koiraleikit olivat imeneet viimeisetkin mehut pienestä pennustamme... Täysin hukkaan treenit eivät varmasti kuitenkaan menneet, sillä aina välillä koin pikkuruisia onnistumisen hetkiä Pulmusen kanssa ja tämäkin sähellys oli tyhjää parempi. Vaikeasta kurssikerrasta oppineena suunnittelemee kalenterimme tästä lähin niin, että kurssipäiville ei ole muuta ohjelmaa kuin energian keräämistä ja laiskottelua. :)

P.S. Kiitos Annalle kivoista kuvista!! :)