Rallytokoilua, osa 1

Aloitimme tänään Espoon koirakerhon järjestämän Rally-tokon alkeiskurssin. Lähdimme kurssille melko pitkälti ohjaajan innostamana. Hän vakuutti minut siitä, että kyseessä on hauska laji, joka sopii hyvin pienelle pennulle ja nimenomaan parantaa pennun ja ohjaajan välistä kontaktia lupsakassa ilmapiirissä. Lähdimme rohkeasti mukaan, vaikka useimmat arjen perusopit ovat edelleen katastrofaalisessa kunnossa.

Kurssi järjestettiin sisähallissa Veikkolassa. Halli oli suuri ja lämmitetty ja se oli jaettu puoliksi kahden eri kurssin käyttöön. Kun saavuimme hallille, toisella puolella oli käynnissä suojeluskoirakurssi ja sieltä kantautuikin melkoista mekkalaa, haukkumista ja huutoa. Rally-tokokurssille saapui 10 koirakkoa, joten meidänkin ryhmästämme lähti paljon innostuksen ääniä... Pulmu oli aivan täpinöissään! Hän repi ja riuhtoi ja oli kuristua pantaansa, koska into muiden koirien luokse oli niin suuri. 

Alussa kävimme kaksi erillistä rataa ja niiden kyltit läpi koirien odottaessa kentän reunoilla (Onneksi Ossi oli taustatukena ja piti Pulmusta tällä välin huolta). Katsoin kauhulla kylttejä. Niitähän on parikymmentä! Sivulle tuloa oikealta, sivulle tuloa vasemmalta, eteen (istu), maahan, vauhdista maahan, pujotteluja, spiraaleita, täyskäännöksiä, peruuttamista ja kaikkea ihan mahdottomalta kuulostavaa touhua! 

Innokas rally-tokon höyhensarjalainen odottaa radalle pääsyä.

Kun lähdimme suorittamaan rataa, oli Pulmu niin innoissaan namuista, että ei juurikaan enää ottanut häiriöitä muiden koirien läheisestä läsnäolosta. Mahtavaa! Liikkeiden suoritus olikin sitten ihan toinen juttu ja touhu olikin melkoista sähellystä, hyppimistä ja säntäilyä. Kokeneemman konkarin silmin meidän tekemisemme oli varmasti melko kauheaa katseltavaa. Palkitsin Pulmua usein melko virheellisistä suorituksista. Esimerkiksi vauhdista maahanmenon Pulmu teki nopeasti ja lävähti poikittain eteeni pötköttämään, kun olisi pitänyt mennä makuulle ohjaajan viereen. En osannut olla palkkaamattakaan, kun Pulmu niin innoissan touhusi ja noudatti käskyjä. Ehkä ensi kerralla pitää alkaa hinkkaamaan juttuja enemmän, mutta nyt en osannut ottaa mitään niin vakavasti, koska tämä oli Pulmun eka kurssikerta kyseisessä ryhmässä ja halusin panostaa enemmän hyvään fiilikseen ja tekemisen meininkiin kuin "pilkkusääntöihin"...

Lähtökuopissa.

Saimme tänään kontaktin säilyttämisestä muhkean oppitunnin. Kurssikerta kesti peräti 2 tuntia ja tämä oli Pulmulle aivan liian pitkä aika... Loppua kohden Pulmun maltti alkoi hiipua ja kontakti rapista... Kävimme pariin kertaan ulkona rauhoittumassa ja välillä teimme pieniä harjoituksia ratojen ulkopuolella. Toisaalta kahden tunnin kurssisetti oli hyvä, sillä sen aikana tosiaan oli mahdollista ottaa niitä aikalisiä ja suorittaminen oli omaehtoista ja oman koiran fiiliksen mukaan etenemistä... 

Kurssin jälkeen Pulmu nukahti välittömästi kevythäkkiinsä. Neiti onkin ollut todella hiljainen ja raukea unikeko koko illan. 

Kurssin jälkeen sikeässä unessa...