Pentutokoilua, osa 10

Tänään oli sitten Tokopainotteisen pentukurssin viimeinen kerta. Tänään kertailimme luoksetuloa, tokohyppyä ja kontaktin pitämistä, kun pujoteltiin koirakujaa. Tällä kertaa jätän yksittäisten "liikkeiden" syväluotaavat analyysit sikseen. Tässä kuitenkin muutamia ajatuksia, jota kurssi (ja sen loppuminen) minussa herätti.

Se oli siinä. Kymmenen tuntia pentuystävällistä, mutta tehokasta tottelevaisuuskoulutusta aloittelijoille. Kurssilla harjoituksia tehtiin positiivisessa hengessä, usein leikin varjolla ja pentujen ehdoilla, mutta kuitenkin aina sopivasti koirakkoja haastaen. Kun aloitimme kurssin yli 2,5 kuukautta sitten - Pulmu ei pystynyt edes pissaamaan koirakoulun pihalle ennen treenejä, sillä paikka oli niin jännittävä, että hän ei mitenkään malttanut keskittyä moiseen. Ekoilla tunneilla saikin jännittää, että pystyykö Pulmu pidättämään vai kuinka käy. Kurssin edetessä Pulmu oppi tekemään tarpeet kotipiirin ulkopuolella, koirakoulun pihan häiriöisessä ympäristössä. Pieniä asioita, mutta niin suuria.... 

Kurssin aikana olemme molemmat kehittyneet ja oppineet todella paljon. Pulmu on löytänyt kurssisalin sisällä keskittymiskykyä ja malttia ja itse olen oppinut lukemaan Pulmua vähän paremmin. Vaikka malttia on hivenen tarttunut matkaan, pinnan alla kuplii kuitenkin pihakoiran energia ja huumori. Pulmun kanssa on ilo treenata, sillä Pulmu tekee yleensä kaiken vauhdilla ja innolla (jos tekee).

Olen saanut kurssin aikana vahvan kipinän tokoharrastukseen ja tällä hetkellä tuntuu, että se on minun ja Pulmun juttu. En olisi ikinä ennen koiran ottamista uskonut, että voisin innostua nimenomaan tokosta, mutta toisin kävi. Mitä seuraavaksi? Ettei vaan hyvä treeniputki ja draivi pääsisi hiipumaan niin aloitamme ensi viikolla Junnukurssin. Siellä kertaillaan näitä pentutokossa opittuja asioita. Loppukesässä häämöttää myös Toko C -kurssi, jossa astumme aikuisten koirien kurssille jatkamaan alokas-luokan asioiden hinkkaamista. 

Paljon kiitoksia Koirakoulu Kompassille ja Suville asiantuntevasta ja positiivisesta koulutuksesta. Olen todella iloinen, että lähdimme kurssille mukaan!

... ja nyt kohti rautatieasemaa ja iltajunalla Varsinais-Suomeen maaseudulle. Luvassa riehakasta eloa shelttilaumassa ja sunnuntaina ensimmäinen virallinen koiranäyttely!

Jännittäviä hetkiä uimakoulussa

Pulmu osallistui eilen pihakoirien pentutapaamiseen Helsingin koirauimalassa. Tilaisuus oli Suomen Tanskalais-Ruotsalaiset pihakoirat ry:n järjestämä tapahtuma, josta kunnia kuuluu Mari T.lle. Pennut oli etukäteen jaettu kolmen koiran ryhmiin ja kullakin ryhmällä oli puolen tunnin uimavuoro altaalla uintiohjaajan kanssa. 

Pulmu oli superinnoissaan päästessään uuteen paikkaan tapaamaan uusia koirakavereita. Intoa riitti vielä, kun allasosastolla puettiin pelastusliiviä päälle, mutta altaan vesirajassa fiilis alkoi muuttua jonkin asteiseksi vesikauhuksi. Pulmua ei saanut veteen maanittelemalla, vaan hänet piti "liu'uttaa" pelastusliivin kahvan avulla veteen. Me omistajat pysyimme altaan ulkopuolella tsemppaamassa ja koira oli vedessä koirauintiohjaajan kanssa. Pulmu ei aluksi ymmärtänyt uimisen päälle, vaan viuhtui vettä vimmatusti, pärski ja roiski lähes hysteerisesti ja silmät säikähdyksestä ammollaan. Voi pientä! Uinti(räpistely)kierroksen aikana Pulmu onneksi vähän rauhoittui, mutta oli silmin nähden huojentunut päästessään altaasta pois. Tämän jälkeen Pulmu yritti paeta allasosastolta ja jäi suljetun portin taakse kyhjöttämään.

Uintikierros käytiin tekemässä yhteensä neljä kertaa. Toisella kerralla meno oli jo rauhallisempaa ja kolmannella kierroksella uinti alkoi selvästi sujua. Pulmu ui melkoisella vauhdilla - kenties hän älysi, että mitä nopeammin kierroksen ui niin sitä nopeammin altaasta pääsee pois... Yhdelläkään kerralla Pulmu ei olisi halunnut mennä veteen, vaan häntä selvästi jännitti (tai pelotti). Vähän alkoi jo tuntua pahalta, että onko tässä mitään järkeä jos koiraa ahdistaa noin paljon. Kysyinkin uintiohjaajalta, että kannattaako tällaista koiraa kannustaa (pakottaa) veteen, kun se selvästi on peloissaan. Ohjaajan mielipide oli se, että kyllä kannattaa ja kuulemma seuraavalla kerralla koira saattaa jo olla todella innoissaan uimisesta. Toisilla se saattaa kestää vähän kauemmin ja toiset rakastavat uimista ensi hetkestä saakka. Pulmu oli selvästi stressaantuneen oloinen altaan reunalla, sillä normaalitilanteessa hän ottaisi kaiken ilon irti potentiaalisista leikkitovereista, mutta nyt leikkikään ei oiken maistunut, vaikka vieressä oli hurmaava Soni-pihis.

Pientä uimaria jännittää...

Kokemus oli mielenkiintoinen, mutta ehkä seuraavaksi annamme Pulmulle uintimahdollisuuden mieluummin luonnonvesien äärellä ja testataan josko hän kiinnostuisi vedestä ihan itse. Uida hän ainakin nyt osaa! :)

Uimalareissu oli siinäkin mielessä todella mielenkiintoinen, että saimme itsekin oppia uutta Pulmusta. Yleensä aina niin vilkkaasti, rohkeasti ja rämäpäisesti käyttäytyvällä Pulmullakin on rajansa ja kaikkea ei tehdäkään suinpäin. Ilta osoittautui siten paljon jännittävämmäksi kuin olisimme osanneet etukäteen aavistaa...

Lopuksi vielä video Pulmun kolmannesta uintikierroksesta. Videon on kuvannut Mari T. Kiitos paljon Marille!! :)

Match Show Soukassa

Lähdimme tänään treenailemaan näyttelyesiintymistä Marin ja Nooan kanssa Soukassa järjestettyyn Match Showhun. Mätsärin järjestivät Helsingin eläinsuojeluyhdistys ja  Eläinlääkärikeskus SoVet. Mari oli tarkkasilmäisenä bongannut tapahtuman ja vinkkasi siitä meille. Hyvä näin, sillä itse en ollut kuullut tapahtumasta lainkaan. Ei ollut moni muukaan, sillä koiria oli paikalla melko vähän. Meidän kannaltamme hyvä näin, sillä tämä enteili nopeaa päivän kulkua.

Viime mätsärissä homma meni aivan pöpelikköön, joten tämä treenitilaisuus tuli hyvään saumaan. Tänään ennen kehään pääsemistä Pulmu oli oma itsensä; riekkui remmissä, repi ja kiskoi, suti liskona pitkin maata, hyppi Maria vasten ja läpsi Nooaa. Itse yritin istua maassa odottelemassa kehien alkamista ja olin Pulmun sähellyksen vuoksi lopulta yltä päältä hiekassa ja koirankarvassa. Kun menimme kehään, pidin kivipiiraherkut vahvasti Pulmun tietoisuudessa ja tästä johtuen Pulmun käytös oli satakertaa kuuliaisempaa kuin viime kerralla. En tiedä miten Pulmu liikkui, mutta ilokseni sain hänet pidettyä vierelläni kiltisti. Tänään Pulmulla ei ollut tarvetta lähteä repimään ja hortoilemaan remmissä. Seisominen maassa meni ihan mukavasti ja pöydälläkään ei pelottanut niin paljoa kuin viime kerralla. Jes!

Pulmu oli sarjansa neljästä (!) pikkupennusta sinisten toinen - eli sarjansa "huonoin". Itse olin enemmän kuin tyytyväinen tämän päivän saldoon! Saimme todella hyvää treeniä ja positiivista kokemusta. Molemmilla oli kivaa! :) Tästä on kivaa jatkaa kohti ensi viikon ensimmäistä virallista koitosta...

Vakavana palkintosaaliin kanssa.

Kiitos Marille ja Nooalle kivasta päivästä! :)

Pentutokoilua, osa 9

Taas on viikko vierähtänyt ja ohjelmassa oli joka perjantainen rutiinimme - Tokopainotteinen pentukurssi Koirakoulu Kompassissa. Tällä viikolla olemme olleet Kompassissa jo kolmissa treeneissä ja kouluttajakin hieman jo naureskeli innokkuuttamme. Eikä tässä suinkaan kaikki; Pulmu saa huomenna lepopäivän, mutta itse menen kuunteluoppilaaksi Junnukurssiin kuuluvalle tokoluennolle. Junnukurssin aloitamme siis heti pentukurssin perään, mutta siitä lisää tuonnempana. Tässä yhteenveto tämän illan treeneistä:

1) Katsekontakti. Treenailimme katsekontaktia koiran seuratessa vierellä. Yllätyksekseni, tämä meni tosi hyvin. Olen viime aikoina laiminlyöneet katsekontaktiharjoituksiamme ja tästä syystä olin yllättynyt Pulmun innokkuudesta ottaa kontaktia. Hyvä Pulmu! Huono minä, kun olen ollut laiska! 

2) Noutaminen. Noutamista on harjoiteltu kurssilla vain kerran ja meillä homma on siinä vaiheessa, että palkkaan Pulmun kun hän ottaa noutolelun suuhunsa. Tänään harjoittelimme metallilusikan noutamista - tai pikemminkin lusikasta kiinnostumista ja lusikan ottamista suuhun. Tämä oli tosi vaikeaa! Lusikan kuonokosketuksen Pulmu tajusi välittömästi parin naksutuksen jälkeen, mutta sen suuhun ottaminen olikin toinen juttu... Emme päässeet oikein jyvälle touhusta ja Pulmu vierasti metalliesinettä. Kouluttaja tuli onneksi hätiin ja alkoi leikittää Pulmua lusikan avulla. Näin saatiin Pulmuun vähän vauhtia ja innostusta ja onnistuimme yhteistuumin saamaan pari vahinko-onnistumista, jolloin Pulmu riehaannuttuaan kosketti hampaillaan lusikkaa. Tällöin naksautin ja palkkasin. Vielä tämän treenin perusteella Pulmu ei oppinut asiaa, mutta nyt saimme eväät kotiharjoittelua varten.

3) Noutaminen. Harjoittelimme noutamista (= alkuvaiheessa vain noudettavasta esineestä kiinnostumista) myös puupalikan kanssa. Ideana oli, että koira tekisi aluksi kuonokosketusta palikkaan ja pikkuhiljaa siirryttäisiin siihen, että koira ottaa palikan suuhunsa. Palikkaa ei saisi kuitenkaan pureskella, vaan sitä tulisi pitää nätisti suussa, palikan paikan ollessa juuri sivuhampaiden takana. En uskaltanut paljoa innostaa Pulmua, vaan teimme harjoituksia rauhallisella tempolla. En missään vaiheessa antanut palikkaa Pulmulle, vaan palkkasin pelkästä hammaskosketuksesta. Pulmu äkkäsi idean heti ja saimme tehtyä useita hyviä toistoja, jossa Pulmu oli ottamassa palikan suuhunsa. Hienoa! Puumateriaali näyttää siis olevan huomattavasti kutsuvampi kuin mälsä metalli...

4) Tokohyppy. Jee, ihan uusi liike! Teimme harjoitusta matalalla tokoesteellä siten, että esteen takana oli koiralle etukäteen osoitettu namialusta. Koira lähetettiin esteen yli kohti namialustaa, jossa koira sai palkkansa. Tämä oli kivaa! Pulmu tuli automaattisesti perusasentoon viereeni, sanoin "Este!" ja Pulmu ponkaisi suoraan esteen yli namipalkalle. Whoopee! :) Seuraavalla toistolla tein "virheen". Pyysin Pulmun perusasentoon viereeni ja palkkasin, mistä johtuen Pulmu unohti esteen takana lymyävän namipalkan. Kun sanoin "Este!", Pulmu vain istui vieressäni ihmeissään ja tuijotti minua. "Mitä mun pitäisi tehdä?" Eihän Pulmu tiedä, mitä este-käsky tarkoittaa, sillä valitsin tarkoituksella eri sanan kuin mitä Ossi käyttää agility-treeneissä. Kolmas kerta meni tosi hyvin, kuten ensimmäinenkin. Tämä oli hauskaa ja helppoa! Eri asia onkin miten koira pitäisi saada jäämään esteen toiselle puolelle tiettyyn asentoon, mutta sitä voidaan miettiä sitten tulevaisuudessa... :)

5) Seuraaminen. Lopuksi tehtiin vielä seuraamista (koira seuraa ohjaajan vasemmalla puolella). Tänään oli tarjoituksena palkata nimenomaan hyvästä seuraamisesta ja siksi normaalia kaavaa rikottiin siten, että emme lähteneet liikkeelle perusasennosta. Liikuimme myös pidempiä matkoja kerralla, kun yleensä otamme vain muutamia askelia liikkeen alkaessa ja päättyessä perusasentoon. Seuraaminen meni mukavasti, mutta Pulmu oli selvästi melko ihmeissään, kun liikettä treenattiin eri tavalla kuin yleensä. Tämä oli hyvä opetus siitä, että kaavoja on hyvä rikkoa silloin tällöin, jotta koira ei opi ennakoimaan.

Tänään treenit menivät leppoisissa merkeissä ja oikein hyvin. Pulmu oli tosi skarppina ja killitti silmiäni herkeämättä lähes koko tunnin ajan. Keskittyminen oli täyskymppi ja herpaantui vain hetkeksi (kun kouluttaja toi tokoestettä salin keskelle ja Pulmu ei olisi malttanut odottaa pääsyään estehyppelyn pariin). On hassua miten tokotilassa Pulmusta toisinaan kuoriutuu esiin ihan eri koira, jota voisi hetkellisesti luonnehtia jopa rauhalliseksi. Salin ulkopuolella Pulmu on perus-ADHD-Pulmu ja keskittymisestä ei ole tietoakaan. Lohduttavaa on siis huomata, että vaikka arjenhallintamme on välillä aivan katastrofaalista sählinkiä on Pulmulla kuitenkin työmoodi, jolloin hän pystyy keskittymään todella hyvin. Vai olisikohan tämän työmoodin toinen nimi kuitenkin kivipiiran himo? ;)

Pentuagilitya

Tällä viikolla agilitya on treenattu sekä eilen että tänään. Pulmu ja Ossi ovat saaneet todella tehokasta opetusta, sillä kurssilla on viime aikoina ollut vain Pulmu ja pieni Sisu kolmannen pennun jäätyä juoksun takia kurssitauolle. Agility on ollut niin Pulmun kuin Ossin mieleen ja riemun hetkiä on koettu kentällä monesti. :)

Tässä muutamia kuvia tämän päivän treeneistä.

Joko saa aloittaa???

Pulmu on menossa pussiin, mutta sitä ennen hän tarkastaa yläkautta onko Ossi valmiusasemissa.

Katsekontaktin säilyttäminen on tärkeää!

Puomin ylitys sujui vauhdilla.

A-este vähän jännitti, mutta toisella kerralla sekin meni jo vauhdilla.

Ossi käskee odottamaan, Pulmua naurattaa. :)

Oli niiiiiiin kivaa!

Hellettä Olarissa

Oh Lalaa, mikä helle! Treffasimme eilen Nooan ja Marin kanssa Olarin koirapuistossa ja reissu imi niin hyvin mehut myös meikäläisestä, että blogikirjoitusta ei saman illan aikana irronnut... :)

En tiedä paljonko eilen oli lämpöä, mutta Olarin koirapuistossa aurinko porotti kuumana ja varjoja ei ainakaan ihmisille ollut tarjolla. Muutamat pusikot ja puut tarjosivat koirille pientä helpotusta ja vettä kului paljon. Pihikset jaksoivat useampaan otteeseen juoksennella perätysten, tehdä spurtteja ja äkkikäännöksiä, mutta tässä helteessä Pulmunkin limitti tuli täyteen ja neiti viihtyikin paljon hirsipöydän alla varjossa, kun me Marin kanssa maiskutimme mansikoita. :)

Tässä muutama kuva eilisiltä treffeiltä. Lisää kuvia ja fiiliksiä löytyy myös Nooan arkista.

Lauantai-laiskottelua

Emäntä (viittaan tässä itseeni) oli tänään shoppailemassa ja nauttimassa kesäpäivästä Helsingissä. Pulmu sai tuliaiseksi pinkit ja sporttiset neopreenivaljaat sekä majava-pehmolelun. Molemmat tuliaiset olivat Pulmun mieleen, mutta majava taisi viedä voiton. Seuraavassa majavapainia. :)

Majavapainin jälkeen vaihdoimme Pulmun kanssa lauantai-laiskottelu-vaihteelle ja otimme nokkaunet tyttöjen kesken sohvalla. Tämän jälkeen lähdimme viettämään iltaa koirapuistoon. Puisto ei ole kovin suuressa suosiossa ja yleensä siellä ei ole koiria. Tänään koimme iloisen yllätyksen, kun puistoon tassutteli 4 kuukauden ikäiden lyhytkarvainen collie, Francesca. Pennuilla oli kokoeroa, mutta se ei menoa haitannut. Koirat juoksivat iloisesti toinen toisensa perässä pitkin ruohikkoa ja heinikkoa. Kun kuumuus alkoi vaivaamaan liiaksi, alkoi vauhti hyytyä ja pennut siirtyivät painivaiheeseen. Tai oikeammin makoilemaan vierekkäin, kuten seuraavat kuvat osoittavat.

Olipas hyvät leikit ja näin saatiin laiskaan lauantaihinkin vähän vauhtia. :)