Tänään oli sitten Tokopainotteisen pentukurssin viimeinen kerta. Tänään kertailimme luoksetuloa, tokohyppyä ja kontaktin pitämistä, kun pujoteltiin koirakujaa. Tällä kertaa jätän yksittäisten "liikkeiden" syväluotaavat analyysit sikseen. Tässä kuitenkin muutamia ajatuksia, jota kurssi (ja sen loppuminen) minussa herätti.
Se oli siinä. Kymmenen tuntia pentuystävällistä, mutta tehokasta tottelevaisuuskoulutusta aloittelijoille. Kurssilla harjoituksia tehtiin positiivisessa hengessä, usein leikin varjolla ja pentujen ehdoilla, mutta kuitenkin aina sopivasti koirakkoja haastaen. Kun aloitimme kurssin yli 2,5 kuukautta sitten - Pulmu ei pystynyt edes pissaamaan koirakoulun pihalle ennen treenejä, sillä paikka oli niin jännittävä, että hän ei mitenkään malttanut keskittyä moiseen. Ekoilla tunneilla saikin jännittää, että pystyykö Pulmu pidättämään vai kuinka käy. Kurssin edetessä Pulmu oppi tekemään tarpeet kotipiirin ulkopuolella, koirakoulun pihan häiriöisessä ympäristössä. Pieniä asioita, mutta niin suuria....
Kurssin aikana olemme molemmat kehittyneet ja oppineet todella paljon. Pulmu on löytänyt kurssisalin sisällä keskittymiskykyä ja malttia ja itse olen oppinut lukemaan Pulmua vähän paremmin. Vaikka malttia on hivenen tarttunut matkaan, pinnan alla kuplii kuitenkin pihakoiran energia ja huumori. Pulmun kanssa on ilo treenata, sillä Pulmu tekee yleensä kaiken vauhdilla ja innolla (jos tekee).
Olen saanut kurssin aikana vahvan kipinän tokoharrastukseen ja tällä hetkellä tuntuu, että se on minun ja Pulmun juttu. En olisi ikinä ennen koiran ottamista uskonut, että voisin innostua nimenomaan tokosta, mutta toisin kävi. Mitä seuraavaksi? Ettei vaan hyvä treeniputki ja draivi pääsisi hiipumaan niin aloitamme ensi viikolla Junnukurssin. Siellä kertaillaan näitä pentutokossa opittuja asioita. Loppukesässä häämöttää myös Toko C -kurssi, jossa astumme aikuisten koirien kurssille jatkamaan alokas-luokan asioiden hinkkaamista.
Paljon kiitoksia Koirakoulu Kompassille ja Suville asiantuntevasta ja positiivisesta koulutuksesta. Olen todella iloinen, että lähdimme kurssille mukaan!
... ja nyt kohti rautatieasemaa ja iltajunalla Varsinais-Suomeen maaseudulle. Luvassa riehakasta eloa shelttilaumassa ja sunnuntaina ensimmäinen virallinen koiranäyttely!
Mä olen niin iloinen, että te olette löytäneet tokon! :) Se on ihan huippu harrastus, hauskaa yhteistyötä ja kehittää hallintaakin. Hauskintahan on se, että mikään liike ei ole ikinä täydellinen - aina siitä voi tehdä tarkemman ja kauniimman, ja miten sen sitten opettaakaan koiralle... :)
VastaaPoista