Kompassin koirakurseilla on kehotettu moneen otteeseen treenaamaan tottelevaisuusasioita myös ulkona, jossa häiriö on moninkertainen kotiolosuhteisiin verrattuna. Itse olen ollut laiska ja jättänyt ulkotreenit omaan arvoonsa, koska olen ajatellut sen olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa.
Tällä viikolla päätin heittää jänishousut pois ja liittää ulkoharjoitukset kotitreenailuun. Joka päivä emme ulkosalla treenaa, mutta välillä on mukava tehdä pieni harjoitus ulkosalla pitkän lenkin lomassa. Tämä tuo mukavaa vaihtelua olohuoneessa harjoitteluun eikä vie montaa minuuttia kauempaa kerralla. Eilen illalla Ossi ja Pulmu treenailivat puistossa puiden kiertämistä (= "Pulmun lähettämistä esteelle sen takapuolelta") ja me teimme Pulmusen kanssa paikka-makuuta jokirannassa. Ulkotreenaus on itsellekin melko jännittävää, sillä on mahdotonta ennakoida malttaako Pulmu keskittyä suoritukseen vai ampaiseeko hän kenties kimalaisen matkaan.
Tänään treenailimme pienen pätkän seuraamista, kun ylitimme hiekkakenttää. Kuulin kentän laidalta, kun isä sanoi pienelle pojalleen, että "Katso miten hyvin koulutettu koira!". Olin ratkeata nauruun. Onneksi isä ja poika eivät nähneet millaisella vapaatyylillä yleensä teemme lenkkiä. "Hei älä viitsi vetää!" "Me ei vedetä!" "Me ei liikuta mihinkään jos sä vedät tolleen." Näinhän meillä yleensä. Pöljä taluttaja kimittää koiralleen, joka hölmistyneenä katsoo taluttajansa turhanpäiväistä vaahtoamista. Mutta osoittihan tuo sivullisen viaton lausahdus sen, että toisinaan meillä menee ihan täysjärkisestikin tuolla ulkona. :)
Tänään tehtiin jokirannassa myös vähän paikka-makuuta. Erittäin haastavaa, mutta pienistä askelista tuokin lähtee. Maltti on valttia. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti