Pentutokoilua, osa 9

Taas on viikko vierähtänyt ja ohjelmassa oli joka perjantainen rutiinimme - Tokopainotteinen pentukurssi Koirakoulu Kompassissa. Tällä viikolla olemme olleet Kompassissa jo kolmissa treeneissä ja kouluttajakin hieman jo naureskeli innokkuuttamme. Eikä tässä suinkaan kaikki; Pulmu saa huomenna lepopäivän, mutta itse menen kuunteluoppilaaksi Junnukurssiin kuuluvalle tokoluennolle. Junnukurssin aloitamme siis heti pentukurssin perään, mutta siitä lisää tuonnempana. Tässä yhteenveto tämän illan treeneistä:

1) Katsekontakti. Treenailimme katsekontaktia koiran seuratessa vierellä. Yllätyksekseni, tämä meni tosi hyvin. Olen viime aikoina laiminlyöneet katsekontaktiharjoituksiamme ja tästä syystä olin yllättynyt Pulmun innokkuudesta ottaa kontaktia. Hyvä Pulmu! Huono minä, kun olen ollut laiska! 

2) Noutaminen. Noutamista on harjoiteltu kurssilla vain kerran ja meillä homma on siinä vaiheessa, että palkkaan Pulmun kun hän ottaa noutolelun suuhunsa. Tänään harjoittelimme metallilusikan noutamista - tai pikemminkin lusikasta kiinnostumista ja lusikan ottamista suuhun. Tämä oli tosi vaikeaa! Lusikan kuonokosketuksen Pulmu tajusi välittömästi parin naksutuksen jälkeen, mutta sen suuhun ottaminen olikin toinen juttu... Emme päässeet oikein jyvälle touhusta ja Pulmu vierasti metalliesinettä. Kouluttaja tuli onneksi hätiin ja alkoi leikittää Pulmua lusikan avulla. Näin saatiin Pulmuun vähän vauhtia ja innostusta ja onnistuimme yhteistuumin saamaan pari vahinko-onnistumista, jolloin Pulmu riehaannuttuaan kosketti hampaillaan lusikkaa. Tällöin naksautin ja palkkasin. Vielä tämän treenin perusteella Pulmu ei oppinut asiaa, mutta nyt saimme eväät kotiharjoittelua varten.

3) Noutaminen. Harjoittelimme noutamista (= alkuvaiheessa vain noudettavasta esineestä kiinnostumista) myös puupalikan kanssa. Ideana oli, että koira tekisi aluksi kuonokosketusta palikkaan ja pikkuhiljaa siirryttäisiin siihen, että koira ottaa palikan suuhunsa. Palikkaa ei saisi kuitenkaan pureskella, vaan sitä tulisi pitää nätisti suussa, palikan paikan ollessa juuri sivuhampaiden takana. En uskaltanut paljoa innostaa Pulmua, vaan teimme harjoituksia rauhallisella tempolla. En missään vaiheessa antanut palikkaa Pulmulle, vaan palkkasin pelkästä hammaskosketuksesta. Pulmu äkkäsi idean heti ja saimme tehtyä useita hyviä toistoja, jossa Pulmu oli ottamassa palikan suuhunsa. Hienoa! Puumateriaali näyttää siis olevan huomattavasti kutsuvampi kuin mälsä metalli...

4) Tokohyppy. Jee, ihan uusi liike! Teimme harjoitusta matalalla tokoesteellä siten, että esteen takana oli koiralle etukäteen osoitettu namialusta. Koira lähetettiin esteen yli kohti namialustaa, jossa koira sai palkkansa. Tämä oli kivaa! Pulmu tuli automaattisesti perusasentoon viereeni, sanoin "Este!" ja Pulmu ponkaisi suoraan esteen yli namipalkalle. Whoopee! :) Seuraavalla toistolla tein "virheen". Pyysin Pulmun perusasentoon viereeni ja palkkasin, mistä johtuen Pulmu unohti esteen takana lymyävän namipalkan. Kun sanoin "Este!", Pulmu vain istui vieressäni ihmeissään ja tuijotti minua. "Mitä mun pitäisi tehdä?" Eihän Pulmu tiedä, mitä este-käsky tarkoittaa, sillä valitsin tarkoituksella eri sanan kuin mitä Ossi käyttää agility-treeneissä. Kolmas kerta meni tosi hyvin, kuten ensimmäinenkin. Tämä oli hauskaa ja helppoa! Eri asia onkin miten koira pitäisi saada jäämään esteen toiselle puolelle tiettyyn asentoon, mutta sitä voidaan miettiä sitten tulevaisuudessa... :)

5) Seuraaminen. Lopuksi tehtiin vielä seuraamista (koira seuraa ohjaajan vasemmalla puolella). Tänään oli tarjoituksena palkata nimenomaan hyvästä seuraamisesta ja siksi normaalia kaavaa rikottiin siten, että emme lähteneet liikkeelle perusasennosta. Liikuimme myös pidempiä matkoja kerralla, kun yleensä otamme vain muutamia askelia liikkeen alkaessa ja päättyessä perusasentoon. Seuraaminen meni mukavasti, mutta Pulmu oli selvästi melko ihmeissään, kun liikettä treenattiin eri tavalla kuin yleensä. Tämä oli hyvä opetus siitä, että kaavoja on hyvä rikkoa silloin tällöin, jotta koira ei opi ennakoimaan.

Tänään treenit menivät leppoisissa merkeissä ja oikein hyvin. Pulmu oli tosi skarppina ja killitti silmiäni herkeämättä lähes koko tunnin ajan. Keskittyminen oli täyskymppi ja herpaantui vain hetkeksi (kun kouluttaja toi tokoestettä salin keskelle ja Pulmu ei olisi malttanut odottaa pääsyään estehyppelyn pariin). On hassua miten tokotilassa Pulmusta toisinaan kuoriutuu esiin ihan eri koira, jota voisi hetkellisesti luonnehtia jopa rauhalliseksi. Salin ulkopuolella Pulmu on perus-ADHD-Pulmu ja keskittymisestä ei ole tietoakaan. Lohduttavaa on siis huomata, että vaikka arjenhallintamme on välillä aivan katastrofaalista sählinkiä on Pulmulla kuitenkin työmoodi, jolloin hän pystyy keskittymään todella hyvin. Vai olisikohan tämän työmoodin toinen nimi kuitenkin kivipiiran himo? ;)